Raskaus on nyt edennyt jo puoleen väliin saakka. Matka ei ole tähän saakka ollut helppo, eikä varmaan loppukaan. Alkuraskaudessa olin väsynyt ja pahoinvoiva, pari kertaa oksensin hampaita pestessä. Piti koko ajan muistaa syödä säännöllisesti ja riittävän vähän kerrallaan ettei paha olo yllätä. Eli aika normaalia alkuraskauden juttuja. Väsymys myös painoi kovasti.
Kesäkuussa oli paljon päänsärkyjä ja pahaa oloa, jotka oli aivan erilaista kun tuo normaali alkuraskauden paha olo. Tajusin kuitenkin jossain vaiheessa, että ne oireet johtuvat alhaisesta verenpaineesta. Minulla on jo alkujankin alhainen verenpaine (sukuvika), mutta nyt se painui jo tosi alhaalle. Alimmat mittaamani paineet taisi olla 85/50. Kahvia en pystynyt juomaan, joten salmiakkia tuli syötyä paljon, samoin join jonkin verran kokista (jota en juurikaan juo). Vajaan kuukauden näistä oireista kärsin.
Seuraavana alkoi alavatsan ja alaselän vihlonnat ja jomotukset. Nämä oireet oli osittain odotetut ja pelätyt oireet. Esikoisen raskaudessa samat oireet alkoi samoihin aikoihin, nyt ehkä paria viikkoa aiemmin. Nyt ne alkoi rv 15. Esikoisen ennenaikaisen syntymän vuoksi olen automaattisesti äitiyspolin asiakas ja ensi käynti oli varattu raskausviikolle 15. Siellä kohdun ulkosuu oli hivenen raollaan mikä on ilmeisesti uudelleen synnyttäjälle normaalia. Kohdunkaulaa oli 27 mm, mutta ulkosuu oli kiinni ja paikat kiinteät. Seuraava käynti otettiin 2,5 viikon päähän. Jos silloin kohdunkaulan tilanne olisi menney huonompaan suuntaa niin pohdittaisiin tukilankojen laiton mahdollisuutta. Ohjeeksi tuli rasituksen välttäminen ja nostoille tuli 20 kg raja eli esikoista saa vielä nostaa, mutta painavat kauppakassit on jätettävä. Lisäksi sain neuvon ottaa yhteyttä äitipolille mikäli ilmenee supistuksia tai muita kipuja, jotka ei lepäämällä lähde. Kerran soitin äitipolille, kun oli kipuja, mutta siellä sanottiin tylysti, että juo vettä ja lepää. Ihan kuin en olisi tuota tiennyt. Se, joka puhelimeen vastasi, ei edes vaivautunut papereitani katsomaa vaikka kuinka yritin selittää, ettei tilanteeni ole ihan normaali.
Seuraavan kerran menin rv 18. äitiyspolille. Nyt tilanne oli parempi. Kohdunsuu oli ilmeisesti kiinni (tai ainakaan siitä ei mitään mainittu) ja kaulaa oli enemmän kuin 35 mm. Rauhallisesti ottaminen oli selkeästi auttanut. Mies oli lomalla, joka helpotti minun arkeani. Mitään rajoituksia ei tullut, mutta edelleen sain ohjeeksi ottaa rauhallisesti.
Rakenneultra oli seuraavan vuorossa rv 20. Siellä pyysin lääkäriä katsomaan kohdunsuun tilanteen ja se oli sormelle auki ja paikat oli pehmenneet. Kohdunkaulaa oli kuitenkin reilusti jäljellä, ainakin 35 mm. Vauvalla oli kaikki hyvin, iso poikavauva, joka tosin majailee aivan tuolla alhaalla. Lääkäri totesi, että tämä ei ainakaan yliaikaiseksi mene. Rajoitteeksi tuli nyt kaiken rasittavan välttäminen ja yhdyntäkielto. Viikon päästä sitten uudelleen sinne kontrolliin, kun äitipolin käyntiin oli vielä 2 viikkoa.
Itku meinas tulla tuon rakenneultran jälkeen. Ei ole totta, että tässä tilanteessa ollaan jo nyt rv. 20+6. Nyt aloin oikeasti pelkäämään, että mitä jos tämäkin vauva syntyy ennenaikojaan.
Onneksi esikoinen aloitti hoidon enkä itse lähtenyt töihin. Olen siis kotona opiskelemassa tämän syksyn, joten sen puolesta arjessa ei pitäisi olla suurta rasitusta. Miehellä on muutamia reissuja tiedossa, joten niiden ajan pärjääminen vähän huolestutta.
olivia
rv 21+0
