Miksen osaa ajatella mitään muuta?

Kyllä sielä normaalit kuukautiset tuli, vaikka ensimmäinen vuotopäivä olikin normaalia heikompaa. Olen edelleen ymmälläni lyhyestä kierrosta, mutta eihän se syy selviä mitenkään. Varsinkin, kun tämä kiertojen pituuden heittely taitaa olla vielä normaalia. Tässä on kiertojen pituudet

YK1 kp 30
YK2 kp 50
YK3 kp 28
YK4 kp 33
YK5 kp 37
YK6 kp 34
YK7 kp 33
YK8 kp 25

Jos otetaan tuo toinen kierto pois laskuista, niin keskiarvoksi tulee 31. Tämähän ei mitään tilastollista kerro, mutta kertoo se, että kai tässä vielä normaaleissa rajoissa mennään.

Minua ahdistaa koko yrittäminen niin paljon, etten osaa muutakaan ajatella. Töissä luvattoman suuri osa ajasta menee asian pohtimiseen. Surffaan netissä koko ajan erilaisilla keskustelupalstoilla, blogeissa sekä muilla vauvan yrittämis sivuilla. Ahmin tietoa lapsettomuudesta. Pohdin koko ajan miksi minä haluan lapsen. Olenko minä oikeutettu lapseen. Saanko minä koskaan lasta. En pääse näissä pohdinnoissa mihinkään. En osaa sanoa miksi haluan lapsen. Tai no yhden syyn osaan nimetä ja se on juuri se väärä syy haluta lapsi. Jos tulen raskaaksi pääsen asumaan joksikin aikaa kotiin. Syitä on toki muitakin, mutta en osaa niitä nyt tässä eritellä.

Koko asia ahdistaa minua todella paljon. Niin paljon, etten osaa tästä edes puhua kenenkään (eli miehen ja sen yhden kaverin, jolle olen tästä kertonut) kanssa. Ahdistus on se mikä kuvaa tällä hetkellä olotilaani parhaiten. Tunteet vaihtelevat hetkessä laidasta toiseen. Hetken tuntuu olo rauhalliselta. Päätän, että katsellaan tämä kierto rauhassa eikä yritetä lapsen tekoa. Mutta kahden minuutin päästä olen jo miettimässä milloin voisi olla tärppipäivät, milloin lapsi syntyisi jos nyt saisi alkunta.

Olen nyt tajunnut, että ku asumme tällä tavoin erillämme, eri kaupungeissa, niin hoitoihin hakautuminenkaan ei onnistu. Ei ole mitään järkeä aloitta hoitoja, jos niihin ei voi sitoutua. Emme pysty aikatauluja hallitsemaan niin paljon, että voisimme peittoja heilutella lääkärin käskystä. Tai en pääse ultraan muutaman viikon välein arkipäivinä kotipaikkakunnallani. Eli meillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin odottaa. Minusta vaan tuntuu, ettei minun pää kestä tätä odottamista.

Lisäksi ahdistusta lisää se, että kun en viihdy töissäni erityisen hyvin, enkä ole mielelläni täällä työpaikkakunnalla, niin toivon koko ajan, että raskaus toisi minulle mahdollisuuden päästä edes hetkeksi takaisin kotiin ja pois töistä. Töitä on niin vaikeaa näinä aikoina saada (ja vaikeaa se oli jo ennen lamaa, koska minun piti lähteä tekemään uraa muualle), niin en edes toivo, että pääsisin kotipaikkakunnalleni töihin, jolloin voitaisiin ehkä hoitojakin harkita.

Eniten minua pelottaa, että minulla menee koko tämä aika hukkaan. En elä, en iloitse, vaan murehdin vain koko ajan lapsettomuutta. Mitä sitten, jos en saakaan koskaan lapsia. Voinko sanoa, että olen siitä huolimatta elänyt sellaisen elämän, johon olen tyytyväinen. Tällä hetkellä en välttämättä voi niin sanoa.

Kaikkein eniten kaipaan nyt oman mieheni tukea, mutta ei se puhelimessa puhumisen ole sama asia kuin halaus.

Sepäs se, uusi kierto

Kyllä se eilen pärähti käyntiin 9. yrityskierto. Voin sanoa, että kyllä ottaa päähän. Eikä pelkästään sen vuoksi, että taas epäonnistuttiin, vaan myös sen vuoksi, että kierrot on taas sekaisin. Muutamat edelliset kierrot on olleet reilun 30 päivän mittaisia ja nyt tuli elämäni lyhin kierto ikinä. Vain 25 päivää! Ja vuoto on niukkaa, tai ehkä enemminkin ohutta. Surffailin netissä ja jossain tuli vastaan epäsäännöllisistä kierroista, että jos on pitkiä kiertoja runsaalla vuodolla ja lyhyitä kiertoja niukalla vuodolla, niin se kertoo munasolun irtoamattomuudesta. Eli siis ihan turhaa taitaa olla koko yritys, jos kerran munasoluja ei irtoa lainkaa.

Tämä oli kyllä niin masentava alku tälle vuodelle, jonka piti olla se vuosi, jonka aloitan uudella asenteella ja tämä vuosi tuo tullessaan sen kauan odotetun uutisen. Eipä taita toteutua nämä haaveet.

.olivia kp 2/25-37

Lyhyt kierto?

Ei tainnut uudella asenteella kauaksi päästä. Tänään alkoi pientä alavatsakipuilua. Aluksi en millään tajunnut mistä on kysymys, kunnes välähti, että menkathan siellä kolkuttaa. Äkkiä vessaan ja pientä tuhrua paperiin jäikin. Tuhru oli melko juoksevaa ja vaaleaa, mutta juuri sellaista kuin juuri hetki ennen menkkojen alkua. Särkylääkettä naamaan ja suojaa housuun. Edelleenkin hyvin vähän, hyvin hentoa vuotoa havaittavissa. Normaalisti tästä kipuilusta ja turhuttelusta ei mene kuin tunti, niin hanat aukeavat.

Tämä tuhruttelu tuli ihan puskista! En odottanut menkkoja vielä viikkoon. Ei minulla ole koskaan ollut näin lyhyttä kiertoa. Juuri kun ehdin ajatella, että kierto alkaa tasaantua siihen n. 30-34 päivään, niin tulikin tälläinen yllätys.

Toivotaan, että tämä nyt on jotain välivuotoa, eikä vielä oikeat menkat. En halua, että kierto alkaa tällä tavalla heittelehtimään. Kaikkein eniten tietysti toivon, että tämä olisi aivan jotain muuta kuin tädin kolkuttelua... you know...

olivia kp26 tai kp1

ps. ystäväni totta tosiaan oli raskaana, heille on siis tulossa perheen lisäystä!

Uusi vuosi, uusi asenne

Uusi vuosi on alkanut ja samalla blogi sai uuden ulkoasun. Ei ihan niin pirteän mitä aluksi ajattelin. Viime vuonna tapahtui paljon, joista suurimmat tapahtumat olivat päätös alkaa yrittämään lasta, jotta tästä meidän kahden hengen pienperheestä tulisi oikea perhe. Toinen tärkeä virstanpylväs oli häät. Olemme nyt aviopari ja haluamme jakaa elämämme aina.

Myös pettymyksiä on kasaantunut viime vuodelle. Suurin on se loppuvuoden plussa, joka raskaustestiin tuli, mutta joka osoittautui vääräksi. Toinen ahdistusta aiheuttanut asia oli työt. Pääasiassa se, että työpaikkani on muualla enkä voi asua kotona koko aikaa. Myös työilmapiiri ja työssä viihtyminen on niin huonoa, että olen jopa harkinnut irtisanoutumista.

Vuoden vaihde on mennyt lomaille. Loma on tullut tarpeeseen. Olen nukkunut, nukkunut ja nukkunut. Lisäksi olen ollut kotona, kotona ja kotona. Kävin myös pari kertaa hiihtämässä. Leppoisissa merkeissä meni loma, mutta enenmmänkin olisin voinut lomaa viettää.

Tämän kierron olen ottanut rennosti. En ole tikutellut ovista. Tietysti jonkin verran on tutkiskellut limoja ja muita epämääräisiä oireita. Ovulaation oletan olleen uuden vuoden aikoihin, nyt on ehkä dpo 4-5. Lomalla on tullut heiluteltu peittoja joka toinen päivä tahdilla, joten ehkä ajoitukset ovat osuneet oikeaan. Rinnat ovat olleet pinkeät ja arat ennen ovulaatiota ja ovat edelleen. Tätä "oiretta" nyt seuraillaan, että muuttuvatko ne normaaleiksi vai ei... Menkkoja odotan alkavaksi viikon päähän, mutta testata aion vasta ehkä 15. päivä.

olivia kp 23/30-37 (dpo 4-5?)

muoks.

minulla onkin jo kp 24, tämän siitä saa, kun ei koko ajan kp:iä laske.