väriä elämään.

laitoin vähän väriä tähän blogiin. Tosin aika loppui kesken, enkä ehtinyt kaikkea laittaa uusiksi. Ehkä tässä joulun aikaan jaksan tämänkin hoitaa loppuun. Millähän muuten vaihdetaan taustaväriä...? No ehkä se selviää tässä ajan myötä.

Mukavaa joulun odotusta kaikille. Tässä blogissa ei varmaankaan ennen joulua mitään tapahdu.

Kierron vaihto

Eli taas uutta kiertoa. Kierto on jo kahdeksas. En olisi koskaan uskonut, että näin pitkälle meidän yritys menee. En ymmärrä miten lapsettomat jaksavat vuosia odottaa ja yrittää. Tai eihän se odottaminen, mutta se epä varmuus, että tarppääkö koskaan.

Tällä kertaa on ollut kamalat päänsäryt ennen kuukautisia, kuukautiskivut ovat olleet käsittämättömät. Vuoto yllättävän suurta ja kaiken kukkuraksi mielialta alhaalla ja kiukkukäyrä ylhäällä. Kyllä on ollut miehellä kestämistä tänä viikonloppuna.

Jos jotain positiivista tästäkin asiasta etsitään, niin se on se, että seuraava ovulaatio voisi osua sopivasti sellaisille päiville, että päästään peittoja heiluttelee silloin. Tämä on siis ainoa lohtu, jonka tästä ikäväst asiasta löydän.

.olivia kp 2/30-37

kierron eka nega

Jeps, tulipas sitten testattua ihan liian aikaisin. En vaan malttanut odottaa. Negahan sieltä tuli. Eipäs se oikeestaan herättäny mitään tunteita. Lauantaina tai sunnuntaina uudestaan.

olivia kp 31/33-37 dpo 11

Piinapäivät ilman piinaa

Vaikka onkin piinapäivät oikeastaan pahimmillaan, niin olo on yllättävän rauhallinen. Toki mahdollinen raskaus on koko ajan mielessä, mutta ei sellaisella stressaamisella kuin aiemmin. En osaa kertoa mistä moinen tyyniys johtuu. Jollain tavalla on sellainen olo kuin viime kierrossakin tässä vaiheessa, tuntuu siltä että olen raskaana. Ei mitään kunnon syytä tai oiretta ole tämän tunteen tukena. Mukamas-raskausoireita on rintojen arkuus, mutta se on niin pientä, etten sillä perusteella sanoisi yhtään mitään.

Tässä on kovaa pohdintaa milloin saisi testata. OHO nyt vasta tajusin, etten ole ollenkaan ajatellut, että milloin seuraavat kuukautiset pitäisi tulla vaan ainoastaa sitä milloin saa testata. Toisaalta olen meinannut testata lauantaina (dpo 13), kun la-iltana pitäisi ottaa ehkä muutama. Tai sitten voisin malttaa mieleni ja testata vasta ensi viikon tiistaina (dpo 16). Hui, kyllähän aika menee nopeasti. Ehkä minä testaan lauantaina jo :D

.olivia kp 28/33-37 dpo 8

Piinaviikot taas täällä

Ovis oli ilmeisesti viikonloppuna. Tosin ovistestiin en plussaa saanut. Oli vain kolmena päivänä haalea viiva. Tiistaina oli valkovuoto ohi, joten oletan muiden oireiden perusteella, että ovulaatio ajoittui sunnuntaille. Nyt sitten vain odotellaan.

Odotan edelleen kauhulla ystäväni tapaamista. Jotenkin on täysin sellainen tunne, että heillä on uutisia, raskausuutisia. Jos näin on, niin silloin koetellaan omaa kestämistä ja jaksamista. Tietysti toivon, että näin olisi, mutta vaikeaa siitä tulee. Olen varmasti onnellinen heidän puolestaan, mutta silti mietin, että miksei me. No turha tätä on murehtia etukäteen.

Eräs ystäväni, jolle olen kertonut meidän yrityksestä, kertoi, että hekin yrittävät. Onpa ihanaa, kun on kanssasisaria myös oikeassa elämässä. En vain tiedä kuinka osaan hänen kanssaan näistä puhua. Jotenkin se on vaikeaa, vaikka normaalisti omista asioistani puhuminen ei ole ollut ollenkaan vaikeaa.

Odottelua on vielä pitkään, sillä testata aion vasta, jos menkat ei ole alkaneet kp 37 jälkeen. Tämä on siis tavoite, katsotaan nyt kuinka pysyn tässä tavoitteessa.

-olivia kp 24/33-37 dpo 4

Tuhdit valkkarit

Olen nyt koko alkukierron juonut greippimehua ja on sillä ollut vaikutustakin. Valkovuotoa on nyt ollut tosi paljon muutaman viime päivän aikana. Jospa siitä olisi ainakin sitä hyötyä, ettei tarvitsisi peittoja heilutella saharan kuivuudessa. En nyt kauheasti luota minkään tällaisen poppakonstin apuihin, mutta ei kait näistä mitään haittaa ole. Varsinkin jos tuloksena on tämän kaltainen kosteus, niin juodaan sitä vain.

Olen alkanut taas ovista tikuttamaan. Sunnuntaina ei vielä näkynyt mitään tikussa, ei siis haamuakaan. Eilen oli jo jonkinlainen haamujen haamu. Ehkä se viiva alkaa siitä vahvistumaan. Toivotaan vaan, että ovulaatio osuisi viikonlopun tietämille. Olen menossa viikonlopuksi kotiin ja teen kotona töitä perjantaina ja maanantaina, jotta voitaisiin saada ajoituksella paremman mahdollisuuden.

Nyt ollaan alettu suunnittelemaan aikatauluja sen mukaan milloin voisi olla ovulaatio, että saataisiin se parhaiten hyödynnettyä. Alkaahan tämä olla jo epätoivoista, kun aikatauluja aletaan tällä tavalla rukkaamaan. Kuume on niin kova, että pakkohan jotain on asialle tehtävä.

Nyt täytyy oikein alkaa kalenterista laskemaan, että mikä KP on menossa. En ole tässä kierrossa juurikaan laskeskellut niitä tai tarkkaillut erilaisia oireita. Tämä on nyt tällainen rentokierto. Täytyy rauhoittua rankan alkukierron takia.

.olivia kp 15/30-37

Vaikeuksia

Minulla on jo parempi fiilis viime viikon tapahtumista. Eniten olen suuttunut itselleni siitä, että iloitsin (muka)plussasta heti, enkä edes ajatellut, että se voisi olla virheellinen plussa. Iloitsin vain, että vihdoinkin meille tulee vauva ja vihdoinkin pääsen asumaan kotiin. Suunnittelin jo milloin pidän kesälomat ja milloin irtisanon työpaikkakunnan asunnon. Etsin jo neuvolan puhelinnumeron ja olin jo sinne soittamassa. Ei tullut pieneen mieleenkään, että raskaus ei olisikaan raskaus. Ei edes mikään pieni ääni takaraivossa muistuttanut, että älä vielä iloitse, mitä tahansa voi sattua.

Kun ensimmäiset alavatsakivut alkoi, ajattelin, että se on normaalia alkuraskauden oireilua. Jonkin verran surffasin netissä ja monilla oli sitä. Mies heitti heti hanskat tiskiin, että se onni oli sitten siinä. Vaikka tuhrua alkoi tulla, silloinkaan en vielä uskonut, että se voisi olla menkkojen alkaminen. Mies oli ihan varma. Minä vain häntä rauhoittelin, että tämä voi olla ihan normaalia. Kun kunnon vuoto alkoi, tajusin miten hölmä olinkaan. Miksi voin olla niin TYHMÄ, että luotin raskaustestiin, joka näyttää selvästi plussaa!! Pahin fiilis on ehdottomasti siitä, etten millään tavalla ajatellut sitä, että testi voisi näyttää väärin.

Edelleenkin tämä ärsyttää tosi paljon!!!

En millään haluaisi alkaa yrittää mitään. Haluan vain jättää koko yrittämisen tähän. Mennä vain nukkumaan peiton alle ja unohtaa kaikka vauvahaaveet. En halua aloittaa oviksen metsästystä. En halua enää ikinä tehdä yhtään raskaustestiä. En halua uskoa, että meille joskus tulisi vauva. Luulen, että meidän loppuelämä menee tässä samalla tavalla kuin viimeiset reilut kaksi vuotta. Minä täällä työpaikkakunnalla ja mies kotipaikkakunnalla. Me näemme silloin tällöin viikonloppuisin ja lomilla. Elämämme on tylsää ja kateellisina katsellaan muiden vauvaonnea.

En ymmärrä miten tästä tuli näin vaikeaa.

.olivia

ps. ostin kuitenkin greippimehua.

Paluu lähtöruutuun

Kävin eilen lääkärissä (hitsi, että on muuten kallista yksityisellä!!). Lääkäri oli tosi ymmärtäväinen ja kyseli tarkkaan meidän historiasta. Tehtiin tutkimukset ja ultrattiin. Lääkäri kertoi, minkä osasinkin jo arvata. Mitään raskautta ei ollut. Mahdollisuudet raskauteen tässä kierrossa ovat hyvät, sillä munasoluja oli kypsymässä (vai miten tämä asia pitäisi ilmaista?).

Fiilikset on aika matalat. Ei kyllä yhtään kiinnosta alkaa miettimään, että milloin voisi olla seuraava ovis tai alkaa mitään muutakaan yrittämiseen liittyvää. Olo sellainen, että olkoot koko touhu. Ei meistä mitään vanhempia koskaan tule, emme tule lasta koskaan saamaan.

Tiedän, että tästä ei meidän mahdollisuudet mihinkään pienentyneet ja sen puolesta on hyvä, että nyt ainakin tiedetään, että hedelmöittyminen on mahdollista.

olivia kp 3/30-37

Se oli lyhyt raskaus se

Päivällä alkoi alavatsakivut, iltapäivällä tiputteluvuoto. Vuoto vähän lisääntyi iltaa kohden. Äsken tein uuden raskaustestin ja se oli puhdas negatiivinen. Taisi olla kemiallinen raskaus. Yrityskierto 7 käynnistyi.

kp 1/30-37

Sanaton olo

On edelleen sanaton olo, vaikka plussasta on jo kahdeksan tuntia! Olo on onnellinen, päivän mittaan on tosin herännyt pelko, että mitä jos se ei ollutkaan plussa? Mitä jos se meneekin kesken? Mutta ei, en voi pyyhkiä pois kasvoiltani tätä hymyä. Hymyä, jota olen odottanut vuosia. Sitä hetkeä, että miltä se tuntuu, kun ensimmäisen kerran tietää olevansa raskaana. En ole vieläkään oikein tätä ymmärtänyt. Voi tätä onnea.

Nämä epämääräiset sanat varmasti kuvaa tätä olotilaa, joka tällä hetkellä on. Olo on sekava. En osaa ajatella mitään järkevää. Päässä liikkuu miljoona ajatusta. Nyt saan alkaa miettimään miten meidän asunto kalustetaan vauvaa varten. Millaiset vaunut miedän uudelle perheenjäsenelle hankitaan. Pitääkö minun ottaa sikainfluenssarokotus? Milloin soitan neuvolaan? Käynkö kotipaikkakunnan neuvolassa vai yritänkö saada maksusitoumusta, että kävisin täällä työpaikkakunnalla? Mennäänkö tutustumaan uuten perheenjäseneen yksityiselle varhaisultraan? Saanko jatkaa liikuntaharrastustani, vaikka se on vähän raju? Voi miten meille on suotu tämä onni!!??!

Jollain tavalla tiesin (tai sitten vain toivoin) olevani raskaana jo viikonloppuna. Istuin hetkeksi meidän ylimäärähuoneeseen jakkaralle ja mietin miltä se näyttäisi vauvanhuoneena. Pohdin vaihdettaisiinko tapetit tai millaisia huonekaluja ostettaisiin. Välttämättä halusin käydä ostamassa raskaustestin ja tehdä sen tänään aamulla, kun olin vielä miehen kanssa. Halusin jakaa sen hetken rakkaani kanssa, sillä olin niin varma plussasta.

Ajatella minusta tulee äiti!! äiti. äiti. olenko valmis siihen?

plusplus

Tänään ehkä rv 3+4 tai 3+3

.olivia

Piinapäiviä

Piinapäiviä eletään. Lähes koko ajan mielessä pyörii ajatukset "mitä jos olenkin raskaana" "milloin vauva syntyisi" "milloin kertoisin pomolle uutiset" "milloin pitäisin kesälomat (ennen mammalomaa vai sen jälkeen)" "Voisiko mahdollinen raskaus jo näkyä testissä huomenna (EI todellakaan)" "milloin voin testata" ja niin edelleen. Kaikki varmaan ymmärtää mitä haen takaa. Tämä asia pyörii koko ajan mielessä.

Poiketen muihin kiertoihin nähden en ole vielä ollenkaan miettinyt, että milloin seuraava ovis mahtaisi olla ja miten voitaisiin aikatauluja järjestellä sen suhteen. Yleensä olen niin pessimisti, että olen jo luovuttanut pelin ennen aikoja, nyt on fiilikset jotenkin erilaiset. en vielä murehdi ensi kiertoa, sillä toivon täysillä, että tärppi kävisi tästä kierrosta!

Jos taas jossitellan.

jos ovulaatio olisi osunut viime viikon perjantaille (ti 27.10 näytti o-testi plussaa), joilloin päästiin peittoja heiluttelee, niin kiinnittyminen olisi ehkä nyt. Tosin ei ole mitään kummenpia tuntoja sen suhteen. ei mitään nippailuja eikä mitään vuotoja. Jos se kiinnittyisi, niin ehkä ensi viikon lopulla voisin saada plussan testiin. Jos saisin useampana päivänä plussan, niin uskaltaisin jo ajatella, että olisin raskaana. Jos olisin raskaana, milloin kerrottaisiin perheille ja lähimmille kavereille? Ehkä jouluna. Jos sinne asti asian saisi pidettyä salassa. Olisiko se liian aikaista kertoa jouluna muille? Joulun yli on hankala salatakaan, kun ollaan niin paljon kummankin vanhempien luona ja mm. punaviini kuuluu meidän jouluruokapöytään. Ehkä minä jätän jossittelun tähän.

Jäin pohtimaan eräänä päivänä erästä ystävääni. Hän toivoi kovasti, että tulisimme joulun tienoona erääseen tilaisuuteen, että näkisimme. Tuntui, että hän ehkä normaaliakin innokkaammin pyysi meitä sinne, joten heräsi heti epäilyt. Mitä jos hän onkin raskaana ja tuolloin aikoo uutiset kertoa??? Olemme näistä vauvayrityksistä hänen kanssaan puhuneet ja tiedän, että hekin täyttä häkää vauvaa yrittävät!!

olivia kp 31/30-37 (dpo 7?)

Ei vaan jaksa odottaa

Niin, kuten otsikossakin lukee, en jaksa odottaa ensi viikonloppuun saakka. Silloin joko alkaa menkat tai tulee testiin plussa. Toivottavasti toinen noista, mieluummin se plussa. Tätä odotellessa.

olivia kp 28/30-37 (dpo 4?)

Kaikki on tehty

Kaikki on mahdollinen on nyt tehty ovulaation hyödyntämisen suhteen. Tai siis kaikki se mihin me ollaan pystytty. Nähtiin vasta perjantaina, joten täytyy vaan toivoa, että riitti... Nyt alkaa sitten ne kuuluisat piinaviikot. Nyt jännitetään seuraavat kaksi-kolme viikkoa, että alkaako ne menkat vai olisko tarttunut salamatkustaja kyytiin.

Jos nyt tarttuis kyytiläinen mukaan, niin laskettu aika olisi ensi heinäkuussa. Sehän vain minulle sopii. Tosin ei ole sellaista ajankohtaa, joka ei sopisi. Kaikki käy, kunhan vain se vauva saataisiin. Mammalomalle ja samalla kotiin pääsisin jo loppukeväästä. Ihanaa!

Mutta turhaa tässä on alkaa tällaisia pilvilinnoja alkaa rakentamaan. Nyt vain pitää kärsivällisesti odottaa ja toivoa parasta. En kyllä ymmärrä miten jotkut jaksaa tätä vuositolkulla. En usko, että minusta siihen olisi.

.olivia kp 27/30-37 (dpo 3?)

Elämäni ensimmäinen ovulaatioplussa!!

Miten voikin tulla näin hyvä mieli yhdestä viivasta tikussa. Oon niin iloinen, että vihdoinkin olen saanut plussan testiin. Kiertoni on siis pitenemään päin, kun näillä päivillä (kp 21) plussan sain. Nyt sitten jännitetään, että riittääkö se, että olen vasta perjantaina kotona ja päästään vasta silloin peittoja heiluttelee. Tähän taitaa olla pienenpieni mahdollisuus...

.olivia kp 22/28-37

Tikkuja ja tikkuja

Tuntuu, että koko elämä alkaa pyörimään tikkujen ympärillä. Joka kuukausi pissitään tikkuun, sekä ovulaatiotestiin että raskaustestiin. Aina sama tulos. Ovistikkuun haalea haamu, raskaustestiin ei mitään.

Pitäisi alkaa pitää kunnon päiväkirjaa kaikista mahdollisista oireista, tuntemuksista ja mukamasoireista. Pitäisi saada itselle selkeämmäksi mitä kierron aikana minussa tapahtuu. Sekä fyysisesti että psyykkisesti. Tunteet ainakin menee kunnon vuoristorataa.

Minä en edes osaa kertoa kuinka pahalta tuntuu katsella raskaana olevia kavereitani. Sisällä joku huutaa, että "MINÄKIN HALUAN". Kahvipöytäkeskusteluissa on inhottavaa istua ja kuunnella muiden vauva- ja lapsijuttuja, kun ei ole itsellä mitään omakohtaisia kokemuksia asioista. Aina ei viitsi aloittaa lausettaan "joku kertoi..." tai "raskaana oleva ystäväni sanoi..." tai "olen kuullut että...". Haluan kertoa miltä minusta jokin asia tuntuu tai mitä minulle on tapahtunut.

Sain pari päivää sitten normaalin influenssarokotteen. Hoitaja kysyi, että olenko raskaana ja vastasin, että en. Niin kuin asia onkin. Kysyin, että onko siitä haitta, että jos nyt otan rokotteen ja tulen myöhemmin raskaaksi. Asiasta ei kuulemma ole haittaa. En vain tajunnut kysyä, että onko sillä väliä jos tässä parin päivän sisään tulen raskaaksi. No eipä kai silläkään ole haittaa, eihän?

Minun pitäisi mennä papa-kokeeseen. Terveydenhoitaja sanoi, että vuoden välein pitäisi käydä. Jossainhan puhutaan kahden vuoden välein, jossain jopa viiden vuoden välein. Joka tapauksessa viime kerrasta, kun on kulunut jo kaksi vuotta, niin pitäisi mennä. Terkka lupasi selvittää kuuluuko papa meidän työterveyshuoltosopimukseen. Todennäköisesti ei. No ei se ole paha rasti lähteä yksityiselle. Mielellään menenkin asiantuntevalle gynekologille, voisi samalla kysyllä tähän raskautumisyritykseenkin liittyviä asioita.

olivia kp 16/28-37

ps. olen taas jo tietoinen, että jos tästä kierrosta raskaudun niin laskettu aika olisi heinäkuussa. tärkeä tieto, mutta ei sillä tiedolla tässä vaiheessa mitään tee.

Parempi mieli taas

On jännää miten alkaa huomaamaan omien tunteiden tietyn kaavan kierron mukaan. Kierron ensimmäiset päivät on yhtä helvettiä. Ryvetään itsetunnon ja toiveikkuuden kanssa aivan pohjamudissa. Siitä menkkojen loputtua alkaa mieli parantua ja tehdään suuria suunnitelmia kuinka tässä kierrossa raskaudutaan. Ovulaatiota metsästäessä taas on vaikeat paikat. Kun ovulaatiota ei löydy tai sitä ei pääse hyödyntämään, niin vaikeaahan siinä on olla positiivisella mielellä. Ovulaation jälkeen on taas toiveet katossa ja varsinkin, jos menkat on myöhässä, niin toiveet on jo korkealla. Lopuksi koko maailma pirstoutuu taas menkkojen alkaessa.

Tämä kiertokulku on tässä puolen vuoden yrittämisen aikana tullut tutuksi. Nyt tehdään taas uusia suunnitelmia, miten tullaan raskaaksi. Ovulaatiotikut on tilattu, greippimehua voisi kokeilla tässä kierrossa. On tutkailtu miehen kanssa aikatauluja ja toivotaan, että ovulaatio tulee niinä päivinä, kun ollaan saman katon alla (niitä päiviä on tässä kierrossa normaalia enemmän). Lisäksi olen "kiduttanut" ja tsempannut itseäni laskemalla kaiken maailman laskureilla, että milloin se mahdollinen laskettu aika voisi olla, jos tässä kierrossa plussan saisin (heinäkuussa). Mietin, että milloin alkaisi äitiysloma (kesäkuun alussa) ja milloin sitä pitäisi kesälomat, ennen mammavapaata vai sen jälkeen (todennäköisesti vasta jälkeen päin).

Nyt on siis puoli vuotta yritystä takana, joten toiset puoli vuotta lisää, niin saa alkaa huolestumaan. Toivotaan kuitenkin, ettei niin pitkälle mennä.

Täytyy muuten keksiä jotain muuta 30-vuotissynttärilahjaksi, kun ei enää ehditä saada vauvaa keväälle. Samoin nyt naurattaa viime kevään ajatukset siitä, että mitä jos olenkin raskaana omissa häissäni tai polttareissani... Nyt tuntuu, ettei sillä olisi ollut mitään väliä :) Niitä päiviä ei olisi voinut raskaus millään tavalla pilata, ainoastaan vain täydentään näitä täydellisiä päiviä!

Olivia KP 8/28-37

Uutta kiertoa, taas

Tänään alkoi kuukautiset, taas. Tällä kertaa kierron pituudeksi tuli 37 päivää. Kiertojen pituudet heittelevät siis 28 päivästä 50 päivään, joten vaikeaa on tämä yrittäminen, varsinkin kun peittojen heilutteluun ei ole mahdollisuutta edes joka viikko.

Meillä oli toiveet jo korkealla plussan saamisen suhteen, sillä sen lisäksi, että menkat oli myöhässä, minulla oli myös huonovointisuutta iltaisin. Muutamana iltana on ollut tosi paha olo selittämättömästä syystä. Paha olo on iskenyt yllättäen illalla kello kahdeksan ja kymmenen välillä. Toivotaan, että paha olo olisi nyt menkkojen myötä mennyt ohi.

Yritän nyt hukuttaa huonotuulisuuden töihin eli heti kiinni töihin!

Olivia kp 1/28-37

Monta negaa

Täällä on taas menossa megapitkä kierto. Nyt on jo kp 37 ja monta negatiivista testiä on jo takana. Ilmeisesti sitä ovulaatiota ei tapahtunut, eikä myöskään raskautumista. Nyt vaan odotellaan milloin menkat alkavat, jotta päästään taas yrittämään... Lisää kuulumisia myöhemmin.

Kauheat finnit!

Nämä finnit on nyt kauhea ongelma! Iho ennen kuukautisia menee aivan kauheaksi, nytkin on monta isoa, punoittavaa ja kipeää mollukkaa naamassa. Finnien aiheuttaman paineen tuntee iholla, joten koko ajan niitä miettii. Meikkiä on iso kasa naamassa, ja sekös on vasta kamalan näköistä. No näillä on nyt mentävä, sille ei voi mitään.

Äitini jo viimeeksi huomautti naamani kukinnasta, ja heti tuli pelko, että nyt se arvaa mikä on seuraava projektimme (siis häiden jälkeen). Ja tätä en missään tapauksessa halua. En halua, että äitini alkaa tätä asiaa hössöttämään, en vain yksinkertaisesti jaksa sitä.

Tämä yrittäminen on muutenkin henkisesti tosi raskasta. Koko ajan odotetaan jotain ja tarkkaillaan itseään suurennuslasin kanssa. Tunnustellaan erilaisia oireita tai oireettomuutta. Tullaan vainoharhaisiksi ja muututaan kyynisiksi.

Fiilikset ei ole siis kaikkein parhaimmat ja alka pikku hiljaa tuntumaan, että tämä blogi on vain kauhea valitusblogi ja pahojen tunteiden oksennuspaikka. Toivotaan, että seuraavassa kierrossa olisi jo positiivisempia fiiliksiä.

Nyt mennään jo kierron loppupuolta ja kohta pitäisi alkaa seuraavien menkkojen. Niiden pitäisi alkaa sunnuntai-torstai välillä. Toivon, että ne alkais jo sunnuntaina tai jopa aiemmin, jotta menkkoja ei olisi sitä seuraavana viikonloppuna ja oviskin voisi osua paremmin kohdilleen.

-olivia KP 25/28...33

ps. lisättynä edelliseen postaukseen, niin sen jälkeen tuli vain ovistesteihin haamuja, ja muidenkin oireiden perusteella voin todeta, että ovulaatio taisi livahtaa ohi kp 13 paikkeilla, eikä sitä kauheasti hyödynnetty. Sen vuoksi en siis oleta mitään raskautta tälle kierrolle.

Tikutusta

Olen jo useamman päivän tikuttanut (siis tehnyt ovulaatiotestejä). Aluksi tikuissa ei näkynyt mitään, mutta eilen siihen piirtyi jo haamu. Toivotaan, että jossain vaiheessa (eli viikonloppuna) tulisi ovulaatioplussa. Silloin voisi olla oikeasti mahdollisuus jopa yrittää. Oltaisiin kerrankin yhdessä kotona, ja päästäis yrittämään toden teolla.

Tällä kertaa ei oikeastaan ole muuta raportoitavaa. Mitään fiiliksiä en osaa nyt laittaa paperille saakka, mutta kaikin puolin on mukava ja odottava fiilis.

-olivia

kp 15/28-33

Tikusta asiaa

On tarkoitus aloittaa tänään tikutus siis aloittaa ovulaatiotesteillä etsimään ovultaatiota, mutta jotenkin minua pelottaa koko tikutus. En osaa määritellä miksi se on sellainen peikko, se vaan on alkanut tällä viikolla tuntua pelottavalta. Ehkä se on sitä, että mitä jos en löydäkään ovista tai entä jos taas käy niin, ettemme pääse hyödyntämään ovista.

Eräs ystäväni kertoi, että keväällä, että he aikovat jossain vaiheessa alkaa yrittämään lasta. Minä en tilanteessa sanonut meidän suunnitelmista mitään, mutta olihan hän sen osannut lukea rivien välistä. Ihanaa, kun on kohtalotoveri! Pelkään kumminkin, että mieheni saa tietää, että tämä ystäväni tietää. Tiedän, ettei mieheni pidä siitä, että kerron asioitamme muille, varsinkin kun sovittiin, ettei muille puhuta.

Minua on alkanut ahdistaa tämä koko yrittäminen. Tuntuu, ettei mulla kestä pää tätä ainaista oman kropan tulkitsemista ja sitä, että asia on koko ajan mielessä. Nyt tulee 5 kuukautta täyteen yrittämistä, mutta eihän tämä kunnollista yrittämistä ole, kun emme koskaan tapaa saman peiton alla oikeaan aikaan. Silti aika tuntuu tosi pitkältä!!

-olivia kp 10/28-33

Uuteen kiertoon, taas

Eli tänään on kp 1/28-33. En nyt laske kierron pituuteen sitä yhtä maratonkiertoa, joka oli kesällä. Päätetään nyt, että se oli poikkeus ja sellaista ei enää koskaan tule. Ehdin perjantaina tekemään jo yhden raskaustestinkin, koska piti vain varmistaa, ettei olisi käynyt iloista vahinkoa, ei ollut. Sain rauhassa juhlia kaverin synttäreitä viikonloppuna mökillä. Ja mukavinta oli myös se, että menkat alkoi vasta tänään eikä siellä mökillä.

4. kierron pituudeksi tuli nyt 33 päivää. Pituus ei millään tavalla yllättänyt, sillä ounastelinkin ovulaation olleen vasta kp 16 päivän aikaan. ja menkat alkoi oletettavasti dpo 17. Onneksi ehdin ottaa riittävän ajoissa särkylääkettä, coktail buranaa ja panadolia, eikä suuria maha/selkäkipuja tullut. Otin buranan jo ennen kuin mitään kipuja oli eli aamulla huomasin pientä vaalean punaista limaa pyyhkiessä, joten ounastelin menkkojen alkavan. Panadolin otin, kun pääsin töihin ja kipuja oli alkanut tuntua. Tämä yhdistelmä toimi siis hyvin!

Nyt ei ollut edes kovin pahaa migreeniä. Viime maanantaina oli migreeni, jonka sain hillittyä buranalla ja lepäämisellä. Lauantaina oli myös pääkipua, mutta se saattoi myös johtua liian vähäisestä veden juomisesta ja silmälaseitta olosta. Onneksi ei ollut muuta.

Nyt aloitetaan pohtimaan milloin voisi olla seuraava ovulaatio. Aion tikuttaa, jotta se ajankohta löytyisi. Jos seuraava kierto on yhtä pitkä kuin tämäkin, niin ovulaatio voisi osua kerrankin viikonlopulle. Eli nyt voisi olla jotain mahdollisuutta osuttaa peiton heiluttelut oikeille päiville.

Synttärilahjaksi en enää vauvaa voi saada (synttärilahjaksi olisin lukenut, jos vauva olisi syntynyt kuukauden sisällä omista snyttäreistäni), mutta ei kait se katastrofi ole vaikka vasta kolmekymppisenä vauvan saisinkin. Nyt täytyy vaan toivoa, että oikeasti joskus se vauva meillekin suodaan. En tosin kehtaa ääneen edes valittaa, sillä eihän tässä ole vielä edes puolta vuottakaan yritetty.

Taas on reilun viikon aikana useampi vauvauutinen kuultu, kaikki siis syntyneitä. Yksi heistä ollaan jo ehditty nähdä ja olihan se söpö. Sellaisen käärön minäkin haluan. Jos vaikka vuoden päästä olisi meidän vuoro esitellä uutta perheenjäsentämme.

KP 1/28-33

Kirjoitusvaikeuksia

Minulla on ollut pieniä kirjoitusvaikeuksia. Asiaa on ollut paljon, mutta jostain syystä en ole saanut niitä tänne kirjoiteltua. Osittain kiireen takia, osittain oman pahan mielen. Töissä on kiirettä, harrastuksissa on kiirettä, häävalmisteluissa on kiirettä. Häät on jo ihan kohta ja polttarit oli ihanat! Eipä tarvinut enää pelätä, että olisin ollut raskaana omissa polttareissani, häistäkään ei ole huolia, sillä jos olisinkin (ei siis enää mahdollista) niin mahan kasvukaan ei rajoittaisi puvun päälle sopimista.

Tilasin siis ovulaatiotestejä, paljon! Aluksi aloin kp 10 testaamaan ja muistinkin melkein joka päivä testata, mutta ei tullut viivaa. Sitten tuli ahdistus, että miksi edes testaan, kun en voi asialle tehdä mitään vaikka tietäisinkin minä päivänä ovulaatio on. Siis en ollut ns. oikeaan aikaan kotona. Jätin testailun ja päätin sitten testata vielä kp kp19. Tällöin tuli haamuviiva ja kp 20 ei mitään. Ovulaatio oli ilmeisesti ollut (muidenkin oireiden perusteella voisin näin arvata) kp 17 tai kp 18. Tästä laskettuna kierto on ehkä muutaman päivän pidempi kuin edellinen. Joka siis tarkoittaa sitä, että taas menee mahdollinen ovulaatio ohi. Ärsytys on suuri.

Vauvauutisia (sekä syntyneitä että tulevia) on tullut tosi paljon. Se alkaa ahdistamaan. Mutta jos tässä vaiheessa ahdistun näin paljon muiden vauvauutisista, niin mitä se on, jos joudumme odottamaan vauvaa vuosia... Ehkä sitä sitten vaan katkeroituu...

Nyt siis vain odotellaan, että menkat alkaa reilun viikon päästä. Toivottavasti alkaa, sillä mitään raskautumisen mahdollisuutta tässä kuussa ei ole ollut. Ehkä seuraavassa postauksessa parempi mieliala.

kp 223/28-30

Uutta kiertoa

Eli eilen ne sitten alkoi. Kuukautiset siis. Oli kovat kivut ja mieli on ollut maassa. En erityisemmin odottanut/olettanut, että tärppi olisi tapahtunut, mutta toivoin kuitenkin. Tuntuu, ettei tällä elämän tavalla mitään vauvoja saada alulle, kun ei taideta koskaan olla edes saman katon alla, saatika saman peiton alla ovulaation aikaan.

Olen monta kertaa sanonut, etten ala mitään ovulaatiotestejä tekemään. Totesin kumminkin, että ehkä olisi, niin ainakin tietäisi paremmin milloin voisi olla hedelmälliset ajat. Tilaisin siis netistä ovulaatiotestejä. En tiedä onko siitä mitään hyötyä. Siis että tiedän milloin ovulaatio on, jos emme voi sitä millään tavalla hyödyntää, kun olen reissussa.

KP 2/28-30

Turhia toiveita?

Taisi olla eiliset ajatukset turhia toiveita. Minulla oli eilen illalla kamala migreeni, joka siis ennakoi tulevia kuukautisia. Vielä tänään aamulla päänsärky kolkutteli, mutta nyt ainakin hetkeksi rauhottu buranalla. Eli odottelen täksi päiväksi tai huomiseksi täin vierailua

:(

KP28/30

Piinapäiviä

Nyt eletään niitä niin sanottuja piinapäiviä. Eli odotellaan alkaisko kuukautiset vai voisiko jo testata. Jos kierto on yhtä pitkä kuin silloin kun oli eka normaalikierto pillereiden jälkeen, niin menkkojen pitäisi alkaa tulevana perjantaina. Mielestäni tunnistin ovulaation 16.7 eli nyt olisi menossa dpo (days past ovulation) 12. Perjantaina olisi dpo 16. No katsotaan jaksanko sinne asti odottaa. Olen äärettömän pettynyt, jos alan taas hötkyilemään ja testailemaan liian aikaisin. MUTTA vieraita tulossa viikonloppuna, joten mieluiten testaisin ennen heidän tuloaan. Toisaalta taas onhan se helpompi olla viikonloppu porukalla, kun ei ole mitään salaisuuksia. Mä olen niin huono pitämään salaisuuksia, varsinkin omiani. Eli jos vaikka maanantaihin saakka jaksaisi odottaa, niin olisin tyytyväinen omiin hermoihini. Kuitenkin mun tuurilla menkat alkaa ennen viikonloppua, joten ei tarvitse murehtia asiasta. (Pessimisti, kun ei pety!)

Jos nyt kuulostelen mukamas-oireita, niin rinnat on hyvin turvonneet, ehkä pientä arkuutta tuntuu. Väsymys on hurja, mutta tämä varmasti johtuu vain rankasta viikonlopusta (vähän unta, paljon liikuntaa). Eilen oli pääkipua, mutta se johtui varmasti liian pitkästä ruokavälistä. Muuten ei ole mitään raskaus- tai menkkaoireista. Eli ei siis yhtään mitään oireita oikeastaan. Minä vain näköjään yritän epätoivoisesti kuvittella kaikenlaisia mukamas-oireita.

Näin viikonloppuna ystäväni neljän viikon vanhaa vauvaa. Se oli niin söpö ja sitä oli niin ihana sylitellä, mutta en minä osais sitä hoitaa. Se oli niin pieni. No onneksi tässä on aikaa opetella ennen kuin meille mahdollisesti joku vauva eksyy...

-olivia KP 27/30

Jos...

Jos tässä kierrossa tärppäisi, kiinnittyminen tapahtuisi jonain seuraavina päivinä. Jos tässä kierrossa tärppäisi, kuun vaihteessa voisi testiin ilmestyä plussa. Jos tässä kierrossa tärppäisi, olisi mulla mahdollisesti elo-syyskuussa (jolloin on muutenkin kiirettä sekä töissä että kotona) pahoinvointia. Jos tässä kierrossa tärppäisi, olisin omissa mahdollisissa polttareissani raskaana. Jos tässä kierrossa tärppäisi, olisin omissa häissäni raskaana. Jos tässä kierrossa tärppäisi, en välttämättä mahtuisi ihanaan, jo ostettuun hääpukuun.

Jos tässä kierrossa tärppäisi, pääsisimme sisustamaan asuntoamme uudelleen. Jos tässä kuussa tärppäisi, joutuisimme luopumaan vierashuoneesta ja luovuttamaan sen vauvan käyttöön. Jos tässä kierrossa tärppäisi, pitäisi meidän tehdä paljon mielenkiintoisia hankintoja. Jos tässä kierrossa tärppäisi, siirtyisimme kaveriporukoissamme niiden lapsellisten joukkoon.


Jos tässä kierrossa tarppäisi, voisin muutttaa kokonaan kotipaikkakunnalle ensi vuoden alkupuolelle. Jos tässä kierrossa tärppäisi, äitiyslomani alkaisi maaliskuun alussa. Jos tässä kierrossa tärppäisi, meidän esikkomme syntyisi huhtikuun alkupuolella. Jos tässä kierrossa tärppäisi, saisin mitä ihanimman 30-vuotislahjan.

Jos tässä kierrossa tärppäisi, pääsisin vihdoinkin kokemaan raskauden. Jos tässä kierrossa tärppäisi, tietäisin mitä on synnyttää.

Jos tässä kuussa tärppäisi, minusta tulisi äiti ja miehestä tulisi isä. Jos tässä kierrossa tärppäisi, tulisi meistä oikea perhe.

Jos tässä kuussa tärppäisi... olisihan se ihanaa!

KP 20/30

Ovulaatio meni

Nyt se tämän kierron ovulaatio on ohi. Valkkari loppui ja alavatsa kivut menivät ohi. Tai ainakin luulen niin, että se oli ovulaatio. Alan olla epäileväinen sen suhteen kuinka hyvin sen ovulaation tunnistan. Ehkä pitäisi tikuttaa, jotta olisi varmempaa tietoa. En kuitenkaan usko, että ihan pian alan tikuttelu hommiin. Tuntuu turhalta tikutella, jos sitten onkin niin ettei pystytä ovulaatiota hyödyntämään sen vuoksi, että ettemme olekaan saman katon alla oikein päivinä. Ja lisäksi minusta tuntuu, että tikuttaminen tekee yrityksestä liian vakavaa ja työläältä. Luulen, että minun pääni hajoaisi siihen, että joka päivä tämä yrittäminen olisi mielessä. Tosin onhan se nytkin mielessä koko ajan...

Toivotaan vaan, että tämä (mahdollinen) ovulaatio saatiin edes jollain tavalla hyödynnettyä. Ei ihan ehkä oikealle päivälle peiton heiluttelut osuneet, mutta siihen lähipäiville kuitenkin! Parin viikon päästä alkaa sitten piina, ehkä siihen jaksaa odottaa kun pitää itsensä kiireisenä.

Laskeskelin tässä, että milloin mahdollisesti olisi seuraavan kerran ovulaatio. Se näyttäisi osuvan tietysti sellaiseen aikaan, ettei varmaankaan nähdä :( tosin turha sitä on vielä murehtia, tässä on kuitenkin vielä piinapäivät tulossa.

KP 17/30

Ovistunnelmia

Vaikka kuinka päätin olla tutkailematta ja olla etsimättä ovulaatio-oireita, niin silti olen melko varma, että ovulaatio on tässä lähipäivinä. On ollut tuntemuksia oikealla puolella, lisäksi eilen oli pientä huimausta. Ei tässä ole syytä alkaa stressaamaan tästä, mutta kyllähän se tuntuu mukavalta, että oma kroppa toimii edes jollain tavalla. Eilen vähän katselin netissä ovulaatiolaskureita ja niiden mukaan ovulaation pitäisi olla tänään tai parin päivän päästä, riippuen kuinka pitkäksi kierron laittaa. Enempää en ole alkanut miettiä mahdollista raskautumista. No sen verran olen tietoinen, että jos tärppi nyt kävisi, niin laskettu aika olisi huhtikuussa. Jei!

KP 15/30

Lomaa pidelty

On ihanaa, kun on loma! Ollaan oltu pääsääntöisesti kotosalla. Ollaan puuhailtu kaikkea kotijuttuja, laitettu pihaa, nukuttu ja harjoiteltu tulevaa ovulaatiota varten. Tällä hetkellä fiilis on yllättävän rauhallinen. Olen päättänyt nauttia lomasta ja "unohtaa" vauvan hankinnan. Toki vauva-asia on mielessä aika ajoin, mutten stressaa asiasta. Päätin myös, etten ala arvailemaan milloin mahdollinen ovulaatio on. Eilen tosin oikealla puolella tuntui paineen tunnetta, mutten usko sen tarkoittavan yhtään mitään, onhan nyt vasta kp 12. Sen sijaan ollaan miehen kanssa nautittu yhdessä olosta, you know. ;)

Lueskelin tuossa aiemmin omia kirjoituksiani. Niistä huomaa sen, että aika nopeasti meillä kypsyi ajatus ja varmuus lapsen hankinnasta, tai sen yrittämisestä. Aluksihan päätimme aloittaa yrittämisen joskus. Jossain vaiheessa päätimme, että se aika on kesällä. Jonka jälkeen se siirtyi toukokuulle. Loppujen lopuksi yrittämisen aloitus oli huhtikuussa. Joskus puhuimme, että vauva olisi ihana synttärilahja minulle. Se on edelleen mahdollista, joten peukut pystyyn. Samoin yrittämistä tai lähinnä sen ajoittamista mietitytti meidän tulevat häät. Toisaalta en halua olla raskaana omissa (mahdollisissa) polttareissa tai häissä. Ehkä näistä on turha murehtia vielä. Sillä kyllähän siihen plussaan voi mennä vielä aikaa.

Ystäväpiirissäni on ollut ihania uutisia. Vauvaputken ensimmäinen vauva syntyi eilen. Tämä pieni tyttö on erittäin söpö, olen ihastunut :) Ehkä meilläkin joskus on tuollainen suloinen käärö.

KP 12/30

Olipa pitkä kierto

Nyt se vihdoin tapahtu, eli alkoi uusi kierto. Menkat alkoi oikein rytinällä, ilman ennakkovaroituksia. Ainoastaan nyt jälkikäteen voin sanoa, että on tässä edellisinä päivinä ollut pääkipua, joka ilmeisesti johtui alkavista menkoista eikä ukkosesta.

2. kierron pituudeksi tuli siis 50 päivää! :o No nyt uutta yritystä vaan kehiin ja täytyy toivoa, että seuraava kierto olisi jo normaalin pituinen.

KP 1/30-50

Vajosin maan rakoon...

Kävin lääkärissä, jotta olisin saanut lähetteen labraan. No en saanut. Lääkäri vaan ihmetteli, että miksi edes sinne tulin, jos kerran raskautta toivon. Tunsin oloni niin typeräksi ja hölmöksi kun siellä olin. Se vaan oli, että eihän tässä mitään ihmeellistä ole. Sanoi, että ensi viikon maanantaina pitäisi testi tehdä uudelleen ja jos se on negatiivinen, niin sitten gynekologisiin tutkimuksiin. Mitä hittoa?? Alkuviikosta, kun soitin naistenasioihin erikoistuneeseen lääkärikeskukseen, niin käski mennä labratestiin ja jos sekin on negatiivinen niin sitten lääkäriin... Kumpaahan nyt uskoisi...?? No ei varmaan kannata miettiä montaa kertaan... Ehkä mä voisin mennä huomenna yksityiselle labraan ja maksaa taas siitäkin... Ei tästä elämästä tule mitään, kun en saa keskityttyä mihinkään, kun ajattelen koko ajan tätä asiaa...

KP 45/30

Taas negatiivinen

No tuossa otsikossahan se tärkein asia oli. Eli testasin taas tänä aamuna (sama testi kuin eilen) negatiivisen. Alkaa huolestuttaa, että kun ilmeisesti en ole raskaana, niin mistähän tämä kuukautisten myöhästyminen johtuu. Ehkä saan siihen jotain vastausta, kun menen tänään lääkäriin. Soitin työterveyteen, että jos olisin päässyt verikokeeseen. Sinne ei pääse ilman lähetettä eli oli varattava lääkäriaika. En ole keksinyt, että mitä se lääkäri voi siellä tehdä/sanoa. Se on siis joku yleiskääkäri, joten mitään ei varmastikaan ultrata tms.

Olo on hassu. Siis fyysisesti. Vähän on sellainen krapulainen olo. Olo ei siis haittaa millään tavalla työtekoa tai mitään muutakaan, mutta pientä huimausta tai huonoa oloa on huomattavissa. Normaalitilanteessa en varmaan edes tätä huomaisi, mutta nyt tarkkailen itseäni suurennuslasin kanssa.

KP 45/30

Negatiivinen

Testasin uudelleen tänä aamuna jas sain tulokseksi negatiivisen. Testi oli eri merkkinen kuin eilinen, mutta en tiedä herkkyyksiä. Tosin voisihan ne paketit roskiksesta kaivaa, mutta en taida jaksaa vaivautua.

Eilen jo annoin itselleni luvan ajatella oikeasti, että mitä jos olisinkin raskaana, laskeskelin laskettua päivää, äitiysloman alkua, missä on neuvolani, montako kertaa neuvolassa käydään jne. Koko ajan olen pitänyt mielessäni ajatuksen, että en välttämättä olekaan raskaana. Pudotus aamulle ei siis tullut korkealta. Minullahan ei ole mitään oireita (kuin kuukautisten pois jääminen), mitkä viittaisi raskauteen. Oli kiva saada hiukan enemmän tietoa asioista. Samoin lueskelin seuraamieni raskausblogien vanhoja postauksia. Halusin lukea, miten muut ovat jatkuvat negan testaamiset ja plussat kokeneet. Se oli antoisaa. Aloin myös miettiä, että milloinhan raskaudesta haluisin kertoa muille, miten salata raskaus alkumetreillä esim. juhlissa.

Olin jo eilen päivällä päättänyt, että kerron tästä haamusta ystävälleni (sille ainoalle, jolle olen yrittämisestä kertonut). En kuitenkaan kertonut. Ei tullut sopivaa väliä keskustelun lomassa, eikä hän mitään asiaan liittyävää tuonut esille. Eikä minulla loppujen lopuksi ollut siihen mitään tarvetta.

Eilis illasta lähtien minulla on ollut kumman tyyni olo asian suhteen. Viime viikon lopulla ja tämän viikon alussa oli ihan hajalla, kun en tiennyt miksi kuukautiset on myöhässä. Pelkäsin jo jos minkäkin laista sairautta yms. Eilisen päivän aikana fiilis jotenkin rauhoittui, eikä se muuttunut vaikka negatiivisen testistä sainkin. Huomenna taas aamulla testaillaan, vai pitäisikö odottaa jopa ylihuomiseen?

KP 44/30

En voi uskoa

En voi mitenkään uskoa tätä. Testasin aamulla kamalassa kiireessä (nukuin siis pommiin lahjakkaasti) ja jokin haamuviiva siellä näkyi. Tarkastelin tikkua monta kertaa, mutta en ihan varmuuteen päässyt oliko se viiva vai ei. Yritin ottaa valokuvaa, mutta siinä ei mitään näkynyt.

Miehelle kertoessani, hän sanoi, että älä nyt vielä iloitse, katsotaan huomenna uudelleen.

Näillä eväillä alkoi tämä tiistaipäivä. Nyt äkkiä töiden kimppuun, kun on jo valmiiksi kiire...

KP43/30

Kummastuttaa...

Nyt on menossa jo 42/30 ja eikä ole mitään oireita mekoista eikä mahdollisesta raskaudesta. Negatiivisia testejä on tehty useita, ehkä neljä. Olen tehnyt testit 2-4 päivän välein, viimeisin on tehty viime torstaina. Viimeisestä on siis aikaa, mutta tarkoitus on huomenaamulla tehdä testi (jos ei sitä ennen kärsivällisyys lopu kesken). Nyt on viime viikon lopusta asti ollut pientä flunssaa, välillä se meni jo ohi, mutta tänään tuntuu olevan taas takaisin. Toivotaan, että se menee nopeasti ohi.

Minua alkaa huolestuttaa tämä pitkä kierto, mihinkään raskautumiseen en enää usko. Mietin vain, että onko minussa jokin vialla, kun kierto on venynyt. Pohdin myös, että pitäisikö tämän takia mennä lääkäriin. En kehtaisi mennä sinne ja sitten vaan todetaan jotain perussettiä, että mene kotiin odottelemaan... Toivottavasti joku osaisi tätä asiaa vähän valaista. Aikaisintaan huomenna soitan lääkäriin, sillä haluan ensin tehdä vielä kerran testin varmuuden vuoksi. Jos lääkäriin menen, niin mitähän siellä mahdollisesti tehtäisiin?? Täytyy varmaan yrittää surffata jotain lisätietoa, mutta en oikein tiedä mistä aloittaa...

KP42/30

Ei malta odottaa...

Eli olin bongaavani viime viikolla ovulaation ja lasten tekoa harjoiteltiin samoihin aikoihin. Nyt on menossa kp24 (ja ilmeisesti dpo 7). Minulla on kamalat piinapäivät. En meinaa pysyä housuissa. Koko ajan tarkkailen itseäni ja omaan olotilaa ja tuntoja. Tässä on jotain oireita, joita olen yrittänyt pohtia, että ovatko jotain vai kuvittelenko vain. Minulla oli tässä yksi päivä migreeni. Minulla ei ole ollut vähään aikaan migreeniä. Yhdistelmäpillereiden aikaan minulla oli ennen menkkoja migreeniä eli hormoneista johtuvaa. Muutaman päivänä on huimannut, ei koko aikaa vaan muutaman tunnin esim. aamupäivästä tai iltapäivästä. Nyt olen alkanut pohtimaan liman eritystä. Ovulaation jälkeen oli ns. kuivakausi, joka kesti muutaman päivän. Nyt on taas valkovuotoa. En ole aiemmin valkovuotoja tarkkaillut. Jostain keskustelupalstoilta lueskelin, että se voisi olla raskauden merkki. Näiden oireiden kanssa olen tässä paininut muutaman päivän, enkä meinaa jaksaa keskittyä mihinkään muuhun. Rinnoissa ei ole mitään oireita, ei niin kuin yhtään mitään. Mutta jollain tavalla minulla on sellainen olo, että tärppi olisi voinut käydä (vaikka koko ajan muistuttelen itselleni, ettei tärppiä ole käynyt, jotten kauheasti pety).

En malta odottaa, että pääsisi testaamaan. En halua hätäillä, mutta en tiedä minne asti jaksan odottaa. Seuraavien menkkojen pitäisi alkaa vasta viikon päästä, joten nyt on ihan turhaa alkaa testailemaan varmoja plussia. En vain jaksa odottaa, haluan tietää heti onko tärppi käynyt.

Olen erittäin pettynyt itseeni ja tähän hermoiluun. Olin päättänyt, että minusta ei tule sellaista hermoilijaa, joka alkaa heti ovulaation jälkeen kuulostelemaan ja kuvittelemaan kaikenlaisia oireita tai joka testaa liian aikaisin ja joka päivä pettyy uudelleen, kun tulee nega. Olisin toivonut, että itselläni olisi ollut edes vähän enemmän miestä odottaa rauhassa. Mitenhän jaksan, jos tärppiä ei vielä kuukausiin tai vuosiin tule... olen varmaan hermorauniona silloin. No ehkä sitä sitten vain kyynistyy. Mottoni "pessimisti ei pety" ei oikein tässä kierrossa toiminut, ehkä ensi kierrossa osaan olla vähän rauhallisempi.

KP 24/30

Onpas vierähtänyt aikaa

On ollut mielessä kirjoittaa kuulumisia tänne, mutten ole oikein saanut mitään sanotuksi. Nyt on menossa toinen yrityskierto ja kp 22. Tässä kuussa oli jo sentään jotain yritystä ilmassa. Toivotaan, että ajoitus osui kohilleen. Aika vaikeeta tämä yrittäminen on, kun on reissutyössä ja nyt taaskin näytti, että ovulaatio osui viikolle. No yrittetty kuitenkin on. Enempää ei kuitenkaan voi enää yrittää.

Mielestäni taas huomasin ovulaation, mutta mitään ei voi täysin varmaksi sanoa. Ehkä toisaalta en edes halua tarkemmin tietääkään, kun en asialle voi mitään tehdä jos reissussa olen oviksen aikaan. Eikä saa alkaa liikaa miettimään yrittämistä, sillä silloin voi käydä niin että lopahtaa koko innostus. Kyllä sitä spontaania innostusta täytyy olla mukana, eikä vain vauvan yrittämistä.

Kaveripiirissä on kuulunut taas vauvauutisia. Ihanaa!! On ihanaa, että muille tulee vauvoja, täytyy vaan toivoa, että meillekin tulee pian. Ehkä sitä vaan ollaan siinä iässä, että kaikki alkaa niitä vauvoja puskemaan samaan aikaan. Kun mietin omaa lapsuuttani, niin se on oikeestaan tosi kivaa, kun joka kyläpaikassa on samanikäisiä lapsia. Minusta oli lapsena kivaa kyläillä, kun oli leikkikavereita. Haluan tarjota samaa myös omille lapsilleni. Toivotaan vaan, että me olemme yhtä ahkeria kyläilijöitä, kun vanhempani ovat olleet.

Mikähänlainen äiti minustakin tulee? Lähiaikoina (siis muutaman vuoden aikana) olen alkanut nähdä itsessäni äitini piirteitä ja se on alkanut osittain pelottaa minua. Äidissäni ei siis ole mitään vikaa, mutten halua olla hänenkaltainen. Haluan olla minä. Haluan olla minunkaltainen äiti. Muutama päivä sitten oli pitkästä aikaan hyvä puhelu äitini kanssa. En kertaakaan hermostunut häneen, eikä alkanut ärsyttää hänen jutut. Puhuimme itseasiassa aika pitkään, varmaan puoli tuntia. Ehkä tässä kasvukipukaudessa ollaan menossa vihdoinkin parempaan suuntaan.

Nyt on ollut ihanat pari viikkoa, kun olen ollut paljon kotona (en siis vanhempien kotona vaan omassa kotonani). Helatorstaiviikonloppu oli ihanan pitkä ja olin keskiviikosta lähtien kotona. Heti perään olin taas pitkän viikonlopun kotona. Tuntui jo melkein kuin asuisin kotona. Ehkä jonain päivänä. Joko töiden pitää muuttua, että voin työskennellä kotipaikkakunnallani tai sitten äitiys tuo minut kotiin. En tiedä kumpaa toivon enemmän. Helpompi on varmaan palata äippäloman jälkeen töihin, jos on valmiiksi työkuviot kunnossa. Mahdotonta olisi tehdä reissutyötä lapsen kanssa. Tai niinhän ne monet miehetkin tekee, miksei nainen voisi? Miksi se on itsestään selvää, ettei nainen voisi tehdä lasten jälkeen reissutyötä? Minulla on muutama (nais)kaveri, jotka käyvät töissä toisella paikkakunnalla (ajomatkaa yli tunti suuntaansa). Miksi en voisi äitinä tehdä reissutyötä (kolme-neljä yötä viikossa pois kotoa), jos kerran isätkin sitä tekee? Heti ensimmäisenä tulee mieleen, että minua katsottaisiin kieroon, jos näitä töitä samalla tapaa jatkaisin äitinä.

KP 22/30

En ole vähään aikaan blogia päivitellyt. Syy tähän on kirjoittamisen vaikeus. En ole saanut sanotuksi sitä mitä olen halunnut tai en ole tiennyt mitä haluan sanoa. Uusi yrityskiertokin on lähtenyt käyntiin. Eli ei tärpännyt ensimmäiselle kerralla. En tosin sitä odottanutkaan, ei tällä peiton heiluttelun määrällä mitään saada aikaseksi. Kierron pituus oli 30 päivää. Uusi kierto alkaa olla jo puoli välissä. Nyt ei ole ollut mitään ovulaatio merkkejä näkyvissä. Eipä tosin sillä ole merkitystäkään huomaanko oviksen vai en. Emme kuitenkaan oviksen mukaan peittoja heiluttele. Sitä hommaillaan, kun siltä tuntuu ja oikeastaan se meillä menee niin, että sitä hommaillaan aina kun nähdään. Reissutyö on tällaista, varsinkin kun välillä reissuja on kummallakin, niin menee aikataulut totaalisen ristiin. Nyt on kumminkin takana pitkä viikonloppu. Oltiin perjantaikin lomalla. Oli kyllä ihanaa olla yhdessä ja viettää aikaa, puuhailla kaikkea ja nukkua paljon.



En ymmärrä miksen osaa enää iloita muiden vauvauutisista. Niitä tulee nyt joka suunnalta. Olen toki iloinen ja onnellinen muiden puolesta ja heidän vauvauutisista, mutta silti mieli menee matalaksi. En osaa sanoa mistä se johtuu. Ehkä vain haluan itse vauvaa paljon, etten osaa enää suhtautua muiden vauvauutisiin "normaalisti". Toisaalta voi se myös johtua näistä kaverisuhteistakin. Edelleenkin olen (tai näin olen päätellyt) se lapseton kaveri, jolle ei kerrota vauvauutisia, vaan saan aina kuulla jostain kiertoteitse niistä. Tuntuu kauhealta ajatella, että joku näin minusta ajattelee. Se pistää miettimään omaa itseään aika paljon. En osaa taaskaan pukea näitä ajatuksia sanoiksi. Tunnen itseni täysin turhamaiseksia ja typeräksi, kun tällaisia mietin...

Oliko se sittenkään?

Olen tässä pohtinut, että bongasinko sittenkään ovulaatiota? No ehkei sillä nyt ole merkitystä, sillä tämä kiertohan meni muutenkin yrittämisen suhteen pilalle. Emme ole miehen kanssa juurikaan tavanneet ja ne peiton heiluttelut taisi osua täysin väärille päiville. No mutta ainahan se on kiva puuhailla! Mieskin on niin innoissaan tästä yrittämisestä, vitsaillee sotilaiden matkaan lähettämisestä yms. Toisaalta hän myös toppuuttelee minun vauvakuumetta. Pudottaa aina takaisin maan pinnalle, että eihän tämä välttämättä edes onnistu. Miestä on näemmä peloteltu paljon siitä, ettei lapsia vain tehdä vaan joskus niiden saaminen voi kestää tai ei saada niitä ollenkaan. Itse en osaa noin synkästi ajatella, tällä ehkä säästän itseäni. Murehditaan sitä sitten myöhemmin, jos yrittäminen ei tuota tulosta.

Minulle on tässä pikku hiljaa vuosien varrella kertynyt kiloja, joista olen epätoivoisesti yrittänyt talven ja kevään aikana päästä eroon. Menestys ei ole kovin hyvä. Jossain vaiheessa olin jo kaksi kiloa kevyempi, mutta nyt olin saanut ne kaksi kiloa takaisin. Kunnon parantaminen kuitenkin ono se tärkeämpi asia kuin joidenkin kilojen pois saanti. Olen tässä pohtinut sitä, että jos nyt saan jonkin verran kiloja pois jas sitten tulen raskaaksi. Kunto karisee varmasti raskauden aikana ja kiloja tulee lisää. Minulla on useita ystäviä ja tuttuja, joilla on alkuraskaus ollut niin rankka, ettei jumpalla käyntiä ole voinut edes harkita. Ei ole kauhean motivoiva fiilis...

Olen myös aina ihannoinut sellaisia söpöjä vauvamasuja, mutta nyt minulle on pikkuhiljaa valjennut, että eihän minulle sellaista voi varmaan tulla, kun on tätä vararavintoa tässä ympärillä, joten valas minusta taitaa tulla. Minä myös pelkään, että minusta tulee sellainen lihava ja kamala äiti, jolla on hiukset aina likaiset ja kulkee vain puklupaidoissa eikä meikkaa koskaan. Sellaista minä en itsestäni halua, eikä varmasti miehenikään minusta halua. Nyt varmaan joku ajattelee, että olen kovin pinnallinen tms. mutta kai sitä saa tällaisiakin asioita pohtia...? Vai olenko nyt huono ihminen, jos pohdin oman vartaloni muutosta?

Nyt muuten odottelen kuukautisia alkavaksi viikonloppuna. Katsotaan miten käy! Tämä on muuten jännää tämä yrittäminen, kun koko ajan on jotain mitä odottaa... Ehkä se jännitys pian loppuu, kun tulee pettymyksiä lisää. Toisaalta nyt, kun tiedän ettei raskautumisen mahdollisuutta ole, niin on helppo odottaa kuukautisia.

Ovis tunnistettu!

Viikonloppuna oli selkeästi ovulaatio! jee, onpa hieno tunne huomata itsessä tapahtuvan tällaisia asioita! Olin ajatellut, etten minä sellaisia voi koskaan edes huomata, mutta helppoahan se ainakin nyt oli. Nyt ootellaan seuraavien kuukautisten tuloa, sillä tätä kiertoa ei millään ole hyödynnetty. Mies on reissussa ja yksinhän niitä lapsia ei saa aluille... Ei tämä haittaa, sillä emmehän me vielä edes varsinaisesti yritä (vaikka itse niin salaa toivonkin).

Viikonloppuna sain lapsiperhealtistusta ja oli ihana katsella lapsiperheen arkea varsinkin, kun päivä oli onnistunut eikä suurempia vaikeuksia tai kiukkuja nähty. Oliko lapset vieraskoreita, kun oli vieraita, tiedä sitä. Muutenkin viikonloppu oli ihana, kun ulkona oli lämmin sää ja sain vähän väriäkin naamaan ja käsiin. Toivottavasti vappunakin oli yhtä lämmintä, mutta ei nyt ainakaan ennusteet näytä siltä.

Vauvauutisia on taas kantautunut tännekin saakka! Se on muuten kummallista miten minun kavereilla vauvoja syntyy aina sykleissä. Muutama kuukauden sisällä syntyy useita vauvoja ja sitten on monta kuukautta ilman yhtää vauvaa, kun taas vauvasykli alkaa. Nyt on vauvasykli tulossa alkusyksyyn, ainakin viisi vauvaa on tähän sykliin tuloillaan. Mä niin toivon, että meillekin vauva syntyisi sykliin, jotta olisi vertaistukea tarjolla kavereissa...

Minä olen alkanut kuvitella jokaisesta kaveristani, että he varmaan yrittää vauvaa tms. Tulkitsen jokaisen lauseen ja äänen vivahteen niin, että heillä on varmisti ajatuksia perheenlisäyksestä. Mies jo toppuutteli, että ei ne kaikki nyt samaan aikaa vauvoja halua ja että minä vain kuvittelen. No asiaa varmaan joskus selvinnee tai sitten minä vaan kuumeilen liikaa!

Kp16

Ovista odotellessa

Minulla oli siis ensimmäiset menkat heti pillereiden lopettamisen jälkeen. Ihaninta oli se, ettei niitä edeltänyt kahden päivän päänsärkyä, kuten pillereiden ja etenkin yhdistelmäpillereiden tai ehkäisyrenkaan kanssa joskus oli. Vuoto sen sijaan oli kuin tulva. No onneksi ne eivät kestäneet kumminkaan kuin viisi päivää. Nyt odotellaan tunnistanko ovulaation. Taisi mennä meillä miehen kanssa aikataulut niin ristiin, ettei tarvitse murehtia oviksen aikaisesta ehkäisyn käyttämisestä. Mies lähti reissuun eikä vielä tiedä milloin palaa. Tulipahan yksi asia vähemmän mietittäväksi, kun kohtalo päätti puolestamme, ettei tässä kierrossa raskaaksi tulla.

Tässä lähiaikoina on tullut monenlaisia uutisia. Eräs kaverini kertoi, että heille on tulossa loppusyksystä vauva. Toinen ystävä kertoi, että he ovat yrittäneet jo pitkään vauvaa ja hoidoissakin on käyty. Kovin ristiriitaisia on omat tunnelmat. En vaan halua edes miettiä miltä tuntuu yrittäminen tuloksetta, mutta toisaalta jotenkin siihen on pakko alkaa varautumaan henkisesti... Toisaalta minulla on sellainen olo, että meillä tärppää heti ja toisaalta sellainen, että tässä menee vielä pitkään ja joudumme usein pettymään. Ehkä tämä ristiriitaisuus on täysin normaalia. En muuten kummallekaan kaverille suoraan kertonut, että mekin yritämme, mutta eiköhän he osanneet lukea rivien välistä. Olen kertonut yhdelle kaverille asiasta, en kyllä tiedä haluanko paljon asiasta puhua, onneksi meillä muitakin puheenaiheita riittää :D

Nyt on menossa kp10. Onko tämä nyt yrityskierto 0 vai 1?? Siis tuolla suositulla keskustelupalstalla, kun näitä yrityskiertoja lasketaan, niin en tiedä kumpi minulla on menossa... Kertokaa tietämättömälle!

Nyt ne on syöty...

Nyt on minipillerit tältä erää minun elämässäni ohi. Pääsiäisen aikana söin viimeiset pillerit ja myös menkatkin alkoi pääsiäisenä. Tästä eteenpäin en tiedä miten edetään. Ehkä ns. tärppipäivinä käytetään kumia, ehkä ei. Emme vielä asiaa loppuun keskustelleet. Kun perheessä on reissutyöläinen, niin ei edes pysty aina tähtäilemään tärppipäiville tai ei-tärppipäiville. Tarkoitus on kumminkin aloittaa varsinainen yrittäminen kesällä, ehkä kesä-heinäkuussa.

Oltiin kylässä eräässä lapsiperheessä pääsiäisenä. Perheen äiti jo ennen vierailuamme sanoi, että saadaan mieheeni vähän vauvatartuntaa, kun tullaan kylään. Olihan se heidän taapero aivan ihana ja suloinen tapaus, sellaisen voisin meillekin ottaa! Taisi tämä perhe huomata, ettei miehelläni enää mitään suurta lapsikammoa ole. Toivottavasti he vaan eivät aio aloittaa mitään vauvauteluita... En vaan jaksa vauvauteluita. Sen vuoksi emme ole muille yrittämisen aloittamisesta puhuneetkaan. Tai yhdelle kaverilleni kerroin, mutta onneksi hän ei ole tunne muita kavereitamme, joten häneltä tämä tieto ei leviä muille. Hänelle sanoin, että ei tarvitse kysellä asian edistymistä, kerron kyllä kun haluan puhua asiasta. Hänen kanssaan on asiasta niin mukava puhua. Hänellä ei ole omia lapsia, joten hän ei ole tyrkyttämässä omia lapsinäkemyksiään. Muutenkin hän osaa suhtautua riittävän rauhallisesti ja järkevästi asioihin.

Olen pelännyt omaa kieltäni varsinkin kun olen jotain ottanut. Minulla on siis tapana välillä hölöttää humalassa omia asioitani enemmän mitä haluan. Nyt tässä asiassa olen osannu pitää kieleni kurissa. Pääsiäisenä oli yksi koetin kivi, ja selvisin siitä melko hyvin. Näistä vauvasuunnitelmista en puhunut, muista omista asioistani puhuin ehkä enemmän kuin oli tarkoitus.

Olin siis viikonloppuna baarissa oikein pitkän kaavan mukaan ja oli kyllä tosi hauskaa! Nykyään en käy juuri ollenkaan missään yökerhoissa, vaan minulle on riittänyt käydä muutamalla jossain pubissa. Nyt olin pilkkuun saakka ja hauskaa oli! Mieskin oikein ihmetteli miten niin myöhään jaksoin. Ehkä se, kun harvoin (kerran vuodessa) käy, niin se on tosi hauskaa! Tuli myös juotua sopivasti, ei liikaaa, muttei liian vähän, että olisi käynyt väsyttämään.

Nyt on menossa kp4.

Yritys lähenee...

Oho, onpa vierähtänyt aikaa viimeisestä postauksesta. Minulla ei ole kuin muutama päivä pillereitä jäljellä. Heti pillereiden loppumisen jälkeen odotellaan myös kuukautisia. Tämän jälkeen pitäis kai(?) odottaa ainakin yksiä luomumenkkoja. Mistä tämä suositus johtuu? Onko kellään tietoa. Jos saisi itse päättää milloin tulisin raskaaksi, niin itse toivoisin, että se tapahtuisi heinä-elokuussa. MUTTA kuitenkin toivotamme vauvan tervetulleeksi, jos hän aikaisemminkin päättää tulla.

Emme ala etsimään ovulaatiota, vaan edetään rauhallisesti. Itseäni ainakin jännittää koko asia niin paljon, että varmaan sen vuoksi ei tärppiä heti tapahdu. Olosuhteiden pakosta emme näe miehen kanssa joka päivä, joten ei siinä paljoa pysty tähtäilemään tärppipäiville. Peittoa heilutellaan aina, kun siltä tuntuu eli varmaan tässä kuussa aina kun satutaan saman katon alla olemaan.

Kaveriporukassa alkaa olla jokin verran ahdistavaa, kun siellä tuntuu olevan kauhea kyttäysmeininki. Eli jos et juo mitään, niin heti aletaan miettiä, että onkohan tuo nyt raskaana. Minä oli kahtena kertana peräkkäin autolla liikkeellä kaupungilla lauantai-iltana. Kyllähän siitä sai kuulla...

Nyt on pakko lähteä töihin, että pääsee sieltä joskus kotiinkin. Ja onneksi kohta on pääsiäinen, ihanaa, että saa vähän lomaa!! Loma, sehän se on mielessä!

Pillerit vähenee

On ihana seurata, kun pillerit liuskassa vähenee. Enää ei ole kuin reilu kaksi viikkoa siihen, että viimeinenkin nappi on syöty. Olen yrittänyt miettiä yrittämistä, odotusta ja vauvan saamista ilman tunneperäisiä hössötyksiä. Olen pohtinut sitä, että kuinka pian kuukautisten alkamispäivän jälkeen teen ensimmäisen raskaustestin. Ehkä viisi päivää tai viikon voisi odottaa, mutta en tiedä pystynkö siihen. Olen myös sen päättänyt, etten tule hankkimaan mitään ovistestejä. Mielestäni siinä vaiheessa "lapsen teko" on mennyt jo liian vakavaksi.

Olen myös pohtinut sitä, että missä vaiheessa kerron muille mahdollisesta raskaudesta. Toisaalta haluan jakaa jonkun kanssa jo myös alkuraskauden tunteet, mutta toisaalta en halua kaikille asiaa kuuluuttaa. Missä vaiheessa pitäisi töissä kertoa? Vai paljastuuko asia jo heti alkumetreillä turvotuksen tai pahan olon myötä? Ehkä töissä voisi vasta kertoa viikoilla 15? vai viikolla 20?

Olen myös miettinyt, että miten pärjään, jos minulla on paha alkuraskauden pahoinvointi. Lähinnä töissä jaksaminen huolestuttaa. Nytkin välillä on jaksaminen koetuksella. Ystävilläni ei ole suurempaa pahoinvointia ollut raskausaikana (paitsi yhdellä oli tosi paha) tai sitten he eivät ole siitä mitään minulle puhuneet. Joistain blogeista olen huomannut, että joillain on tosi paha pahoinvointi. Niin paha, että kaikki seuraelämää ja liikunta jää pois ja työssäkäyminen on yhtä tuskaa.

Olen vähän surffaillut netissä millaisia hankintoja vauvaa varten tulee tehdä. Olen tutkaillut äitiyspakkauksen sisältöä, tutustunut erilaisiin vaunuihin ja rattaisiin. Olen myös miettinyt miten meillä kotona valmistauduttaisiin vauvan tuloon. Vauvalle varmaankin tehtäisiin oma huone joko työ- tai vierashuoneesta. Sinne pitäisi hankkia vauvalle sänky, mutta entäs hoitopöytä? Vai hoidettaisiinko vauvaa kodinhoitohuoneessa? Vauva varmaan aluksi nukkuisi äitiyspakkauksen laatikossa vanhempien makuuhuoneessa, mutta sen jälkeen omassa huoneessa, omassa sängyssään.

Minä haluan täysimettää. Se on yksi asia/tunne, jonka ehdottomasti haluan kokea äitinä. Minulla on sellainen käsitys, että se on myös äidille sellainen tunne, jota ei varmaankaan muuten voi saavuttaa. Tuntea antavansa omalle lapselleen kaiken mitä tarvitsee, riittää toiselle sellaisena kuin on.

Olen myös aina ollut sitä mieltä, että isän pitää olla tasavertainen vanhempi lapselle, mutta osaanko alusta alkaen antaa miehelleni tähän mahdollisuuden? Osaanko siirtyä sivuun ja antaa isän hoitaa lastaan. Osaanko antaa isän hoitaa lapseaan tavallaan vai alanko heti tuputtaa omia hoitotapoja ja keinoja? Osaako mieheni ottaa tasavertaisen isän roolin vai vetäytyykö hän syrjään?

Näidä pohdintoja varmaan jatkan koko yrittämisen ja odotuksen ajan. Nyt on enää 16 pilleripäivää jäljellä!

Enää kolme viikkoa pillereitä...

Olen huomannut itse (ja muutkin ovat huomautelleet minulle), että olen aikalailla kärttyinen nykyään. Huomaan, että minulla menee hermot tosi pienistä ja turhista asioista. Jälkeen päin ajatellen aina ne ovat tuntuneet yhtä typeriltä asioilta vetää hernettä nokkaan. Olen tullut siihen tulokseen, että vuoden alussa vaihdettu pillerimerkki aiheuttaa tämän. Nyt ei ole kuin kolme viikkoa nykyisiä pillereitä jäljellä, joten kohta pitäisi myös mielentilankin tasaantua. Oli jo aika lähellä, etten lopettanut viikonloppuna pillereiden syömistä, en kuitenkaan tehnyt sitä.

Ystäväni pajasti minulle, että he ovat päättäneet aloittaa yrittämisen jossain vaiheessa. En kysynyt milloin tämä aika heille koittaisi, mutta oli niin ihana, että muillakin on samanlaisia suunnitelmia. Itse en uskaltanut kertoa meidän suunnitelmista hänelle, mutta salaa hymyilin itsekseni, että onpa ihanaa, kun joku muukin on samassa tilanteessa meidän kanssa ja on tarvittaessa juttukumppani, jos tämä blogi ja oma mies ei siihen riitä.

Yrityksen aloittamisen aikaistus?

Ollaan tässä miehen kanssa pohdittu (tai sitten minä olen pohtinut ääneen ja mies vain kuunnellut...en koskaan tiedä kumpi on tapahtunut...), että jos sittenkin jättäisinkin pillerit pois, kun nyt ostetut on syöty loppuun. Sen jälkeen edettäisiin varovasti eli luotettaisiin ns. varmoihin päiviin (mielestäni mitään varmoja päiviä ei edes olekaan) ja epävarmoina käytettäisiin kondomia tai sitten ei mitään. Katsotaan nyt mitä tästä tulee. Voi olla alan jänistää ja käyn ostamassa vielä lisää pillereitä.

Minulla on toisaalta sellainen tunne, että yrittäminen ei ole helppoa varsinkin kun on seurannut muiden yritystä vierestä. Toisaalta minulla on sellainen olo, että meillä se käy nopeasti. Miehellä taitaa olla sellainen fiilis, ettei se onnistu helposti.

Ainoa mikä minua pidättelee on edelleen ne häät. Olen aina ollut sitä mieltä, että en halua olla raskaana (tai imettää tai että minulla olisi lapsi) omissa häissäni. Puku on se asia, joka mietityttää. Puku on siis jo ostettu ja olisihan se äärettömän ärsyttävää, jos en mahtuisi häissäni pukuuni, varsinkin ku se puku on niin ihana! Toinen huolestuttava asia on se, että mitä jos olen raskaana polttareissani. En halua omista polttareista kuivia ja pahinta on se, että jos raskaus on vasta niin alussa, etten halua siitä muille kertoa... Ystäväni oli kaasona ja morsian oli raskaana eikä ollut muille kavereilleen kertonut raskaudestaan. Kaaso oli hankalassa välissä, kun muut ehdottelivat ohjelmaksi mm. ratsastusta ja tietysti heidän suunnitelmiin kuului alkoholi. No kaaso oli ihan hajalla, kun muut pitivät häntä ärsyttävänä, kun hän koko ajan tyrmäs kaikki ideat. Tätä en halua omalle kaasolleni ja kavereilleni. Häissä juomattomuuteni ei varmaankaan ole ongelma, vaikka yleensä en lasiin syljekään. Silloin voi vaikka juoda omaa alkoholitonta viiniä ja vedota siihen, että haluan olla selvinpäin, koska pelkään saavani päänsäryn tms.

No ehkä näistä murehditaan sitten, kun (jos) se testi joskus plussaa näyttää! Kohta pääsee viikonlopun viettoon ja pääseen oman kullan kainaloon vaikka koko viikonlopuksi, kun ei ole suurempia suunnitelmia viikonlopuksi.

Alkoihan ne

Eli kuukautiset alkoi viikonloppuna. Turhaan taas hätäilin sen testailun kanssa. Tuli viikonloppuna sellainen olo, että mitä jos söisin nämä pillerit loppuun mitä minulla on ja sitten antaa vauvan tulla jos on tullakseen. En tosin tiedä osaanko ottaa asioita niin leppoisasti, mutta ainakin voisin yrittää.

Testaillen

Viime postissa kerroin, että kuukautisia odotellaan alkavaksi ja niitä odotellaan edelleen. Kerroin myös silloin kiertopäivän, mutta eilen hoksasin, että nythän on kp 33. Eiköhän se ole täysin normaalia, että uusien pillereiden ja varsinkin minipillereiden kohdalla käy niin, että kierto heittelee. Viimeksi oli kierron pituus 24. Ei ole mitään syytä olettaa, että olisin raskaana (paitsi kerran unohdin ottaa pillerin ja otin sen n. 20 tuntia myöhässä ja peittoa tuli heiluteltua). Ei ole mitään raskausoireita. Tosin kuukautisten alkamisoireita on ollut, muttei niitä vain näy. On ollut alavatsa/selkä kipuja, migreeniä ja kamala kärttyisyyttä. Olin kumminkin malttamaton ja tein tänään aamulla testin. Testiä tekiessä tiesin koko ajan, että negaa se tulee näyttämään, mutta jotenkin vaan oli pakko se tehdä. Ei tämä asia ole minua edes pahemmin mietityttänyt. Hyvä näin ja toivotaan, että kukautiset alkavat vasta ensi viikolla, jotta saa viikonlopun olla niistä rauhassa.

Miksi haluan lapsen...?

Olen aika ajoin pohtinut itsekseni, että miksi minä oikein haluan lapsen. Haluan kokea miltä tuntuu olla raskaana, odottaa lasta, kantaa lasta omassa mahassaan. Minä monesti ihailen raskaana olevia naisia, he ovat kauniita. Tulisiko minustakin kaunis odottaessani? Haluan kokea sen nyt epätodelliselta tuntuvan asian kuin pienen pieni ihmisen alku kasvaa ja kehittyy minun sisälläni. Minkäkin haluan kulkea kauniin kesällä auringon paisteessa ulkona kesämekossa, josta selvästi vauvamasu erottuu. Tosin ainoa hankaluus tässä on se, että minulla on tuota rasvakerrosta ympärilläni sen verran, ettei se varmaan vartaloni niin kauniilta näyttäisi kuin sen kuvittelen nyt näyttävän.

Haluan kokea sen, miltä tuntuu olla äiti, miltä tuntuu rakastaa ehdottomasti omaa lastaan. En osaa kuvitella miltä tuntuu olla äiti, mutta ehdottomasti haluan sen tuntea. Joskus myös mietin, että mitä jos sitä ei rakastakaan omaa lastaan...

Imetys on minusta myös niin kovin ihmeellistä, että sen haluan kokea. Haluan kokea sen tunteen, kun toinen saa kaiken tarvitsemansa ravinnon minusta. Olen myös joskus pohtinut miltä se tuntuu, siis kokeeko siitä imettämisestä jonkinlaista tyydytystä (en tarkoita seksuaalista). Olen myös miettinyt, että kehtaanko imettää muiden keskellä, kahvilassa tai muualla.

Haluan myös perheen. Haluan, että meidän miniperheemme kasvaa oikeaksi perheeksi. Vaikka naimisiin menon myötä meistäkin tulee vihdoinkin oikea pariskunta, niin haluan, että meistä tulee perusperhe, sellainen jossa on lapsi.

Olen myös miettinyt, että millainen mahdollisesta lapsestamme tulee. Saako se kaikki minun huonot puoleni (mm. vaikea tempperamentti) vai saako se kentien mieheni hyvät puolet (mm. matemaattinen lahjakkuus). Tuleeko siitä minun näköinen vai mieheni näköinen, vai jotain ihan muuta?

Emme ole itseasiassa keskustelleet mieheni kanssa, että miksi haluamme lapsen. Kai se on kummallekin niin selkeää, ettei siitä tarvitse nyt puhua.

Viikonloppuna keskustelimme taas yrittämisen aloittamisesta. Mieheni on kovin pessimistinen sen suhteen kuinka nopeasti yritys tuottaa tulosta. Minulla on taas sellainen fiilis, että jos nyt aloitamme vain varmuuden vuoksi ajoiss yrittämisen, niin tärppää heti. Tämä on ehkä syy miksi vetkuttelen asiaa. Ja siis en halua tärpin tapahtuvan nyt, kun on ne häät tulossa. Täytyisi varmaan kysäistä hääpukuliikkeestä, että onnistuuko puvun suurentaminen, jos tärppi onnistuisi... Hitsi, kun joka kerta tämä hääpuku asia saa minut tuntemaan itseni niin pinnalliseksi!! Ahdistavaa!

Minä olen syönyt minipillereita vuoden alusta saakka. Nyt odottelen kuukautisia alkavaksi. Kierto ei ole mitenkään tasaantunut, joten ei ole mitään käsitystä mikä voisi olla kierron pituus. Kuten aina ennenkin, mietin nytkin, entä jos olen raskaana... Nyt on menossa vasta kp29, joten mitään huoltahan tässä ei ole vielä. Kierto voi hyvinkin olla pidempi kuin edellinen (edellinen oli 24 päivää). Tosin kuukautisoireita on jo tullut, kuten migreeni. Ehkä ne sieltä vielä tulee. Mietin tässä vain, että kuinka kauan jaksan odottaa ennen kuin varmistan, etten ole raskaana. Pillereiden ohjeissa luki, että yli 60 päivän jälkeen pitäisi sulkea pois raskauden mahdollisuus. Kuinka pää kestää niin kauan odottaa?

Jännittävää!

Minun tekisi niin mieli kertoa jollekin tästä päätöksestämme. En kuitenkaan halua pettää mieheni luottamusta. Sovimme, ettemme puhu muille asiasta. Täällä saan onneksi purkaa kertomisen tarpeen. Minulla menee aivan liian paljon aikaa kaikenlaiseen vauvahaaveiluu. Lasken laskureilla, että jos lopettaisin tuolloin pillerit, niin voisin ehkä tuolloin tulla raskaaksi ja sitten vauva voisi syntyä tuolloin... Lueskelen (olen jo pari vuotta lueskellut) erinäisiä raskaus-, vauva- tms. blogeja. Surffailen raskaus/vauva-aiheisilla keskustelupalstoilla. Pohdin, että voisiko noikin jo yrittää vauvaaa...

Onhan tämä aika ahistavaa tällainen kuumeilu. Miehen mielestä mä olen ihan hölmö, kun tällaisia mietin jo nyt. Ei ymmärrä yhtään mitään kuumeilusta. Ei se ymmärrä myös mitään häähössötyksestä. Se ei voi ymmärtää mitä järjestämistä häissä voi olla. Ehkä sillekin jossain vaiheessa valkenee, kuinka paljon olen (tulen) aikaa käyttänyt häiden järjestämiseen. Vaikka hänelle on ihan sama minkä väriset servetit on, niin jotkut servetit sinne pitää hankkia jne.

Ajatella, jos kesäkuussa jättäisin pillerit pois, niin vauva voisi jopa syntyä ennen kuin täytän 30 vuotta! Ajatella!! Se tosin tarkoittaisi sitä, että onnistaisi heti ensimmäisellä yrittämällä, mikä ei ole kovin todennäköistä. En tosin tiedä onko minun vanhemmillani tai miehen vanhemmilla ollut helppoa tulla raskaaksi... Enkä halua kysyä, koska etenkin äitini alkaa heti hössöttämään ja sitä en kestä! Kuitenkin on vielä teoriassa mahdollista saada lapsi ennen kuin täytän 30 vuotta, hiljaisena tavoitteena voisi kumminkin pitää sitä, että vauva syntyy sinä vuonna kun täytän 30 vuotta. Eikö kuulostakin paljon järkevämmältä...? No ei tässä mitään tavoitteita ole.

Olen myös miettinyt sitä, että kuinka tosissaan otan sitten sen yrittämisen, kun sen aika tulee. Alanko laskea parhaita tärppipäiviä, syönkö jotain hedelmällisyyttä lisääviä kasviksia, alanko nappailla vitamiineja tai aletaanko peittoa heiluttaa muutenkin kuin vain fiiliksestä? Ahistavaa on varmasti kyttäillä koko ajan omia oireitaa, että olenkohan nyt raskaana vai en... Nyt ja aina aiemminkin olen ollut hiukkasen luulotautinen. Olen aina ennen kuukautisten alkua täysin varma, että ei ne kuukautiset ala ja olen raskaana. Vaikka olen syönyt täsmällisesti pillereitä tai vaikka en olisi koko kuukauden aikana peittoa heilutellut! Se on ollut ja on edelleenkin tosi ahdistavaa, yrittämisen aloittamisen jälkeen tämä varmaan kasvaa potenttiin sata!

Nyt taas odotellaan kuukautisia (syön minipillereitä, joten kierrot on mitä sattuu). Toivotaan, ettei ne ala tänä viikonloppuna, mutta heti vaikka ensi viikolla voisivat alkaa, ettei seuraavan viikonloppureissun päälle osu... tai kaipa se on ihan sama milloin ne tulee...

Ihanaa, kohta alkaa viikonloppu!!

Mitä jos...?

Mitä jos yrittämisen jälkeen ei tärppääkään? Mitä jos minusta ei tulekaan koskaan äitiä? Mitä jos saan keskenmenon? Mitä jos saankin vammaisen lapsen? Mitä jos en jaksakaan äitinä? Mitä jos vauva itkee koko ajan? Mitä jos en kykenekään imettämään? Mitä jos en rakastakaan omaa lastani? Mitä jos lapsi ei pidäkään minusta? Mitä jos en osaakaan olla äiti? Mitä jos mies ei osallistukaan lapsen hoitoon? Mitä jos mikään ei onnistu...? Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Olen miettinyt näitä kysymyksiä aika ajoin. Koskaan en ole kyennyt/halunnut miettiä loppuun saakka asiaa. Miten minä oikeasti reagoisisin jos saisin keskenmenon? Kuinka jaksaisin? Miten mennä töihin sen jälkeen? Mitä se käytännössä tarkoittaisi, jos olisi jo ostettu vaunut ja muita vauvatarvikkeita? Mihin ne laitettaisiin? Kuka tukisi minua? Kuinka osaisin tukea miestäni?

Mies toteaa tällaisiin kysymyksiin ja pohdintoihin yleensä, että älä mieti sellaisia, kun ei sellaista ole edes tapahtunut. Osaisinpa ottaa asian samalla tavalla. Minä aina mietin, että miten pärjäisin jos jotain tapahtuisi. Olen myös miettinyt myös sitä, että mitä jos en tulekaan raskaaksi sitten, kun aloitamme yrittämisen. Heti perään nousee ajatus, että miksemme sitten aloita yrittämistä jo nyt. Haluan aloittaa yrittämisen heti, mutta jokin minua pidättelee. Ehkä haluan tottua ensin ajatukseen, että oikeasti mieskin haluaa lapsia kanssani ja pian. Ehkä minä haluan saada työtilanteeni parempaan kuntoon ennen äitiyslomaa, jotta on työpaikka johon palata äitiyslomalta. Toisaalta tällaisessa taloustilanteessa voisi olla fiksuakin hankkiutua raskaaksi, niin äippävapailla säästyy mahdollisilta irtisanomisilta. Saako oikeasti tällaista edes ajatella!!?? En tällä perusteella kyllä päästöstä tee. Haluan viettää ensin häät ja vasta sitten saada lapsia. Onko se nyt niin kamalaa, jos ei voikaan omissä häissä sitä paria lasia viiniä ottaa? Ei todellakaan, mutta entä jos olen omissa polttareissani raskaana, enkä voi siellä ottaa mitään JA raskaus on niin alussa, etten halua muille siitä kertoa! Tämä on ehkä nyt tänään se syy lykätä yrittämistä. Toisaalta monille on pillereiden lopettamisen/raskauden alkamisen aikoihin mennyt iho huonoon kuntoon. En halua olla näppynaama omissa häissäni. Haluan myös mahtua siihen THE PUKUUN! Olenko minä liian pinnallinen, kun ajattelen tällaisia asioita?

En tiedä miten osaan suhtautua tähän aikaan, kun ei vielä yritetä, mutta päätös asiasta on tehty. Osaanko vain olla normaalisti ja odottaa. Minä jo nyt seurailen muutamia odotus/äitiysblogeja, lisäksi aina välillä surffailen vauvakeskustelupalstoilla. Joskun myös kaivan esiin jonkun raskauslaskurin ja mietin, että jos tuolloin tulisin raskaaksi, niin vauva syntyisi tuolloin jne. Kai tämä normaalia on??

Minulla on monella kaverilla vauva/vauvoja, joten heidän kanssaan tulee paljon juteltua lapsista, odotuksesta ja muusta. Minusta on kiva kuulla muiden kokemuksia ja olisi kiva päästä myös jakamaan omia kokemuksia. En juurikaan tiedä kuinka kauan muut ovat lasta yrittäneet, kun juuri kukaan ei yrittämisestä kertonut. Yksi kertoi ja heillä vaikeuksien kautta päästiin voittoon, mutta yli puoli vuotta meni ennen kuin tärppäsin ja kaikkea ikävääkin matkan varrella tapahtui. Toisella tutulla yritys on kestänyt vuosia ja hoidoissakin on oltu. Voi se on kyllä raskasta.

Olen tässä pohtinut, että yleensä, kun jollekin kaverille, tutulle tai sukulaiselle on vauva tulossa, niin samaan syssyyn on muillakin tulossa vauva. Nytkin on alkusyksyyn tulossa usealle tutulle vauva, samoin oli viime syksynä, ja keväänä jne. Ne vauvat syntyy yleensä 1-1,5 kk aikana ja sitten on taas monta kuukautta ettei yhtään vauvaa synny. Mitenkähän meille sitten käy? Tuleeko joku kaveri olemaan samassa tilassa meidän kanssa samaan aikaan? Se olisi niin kiva, jos olisi! Vertaistuki on kyllä mielestäni yksi parhaista tukimuodoista.

Edelleen minä olen niin onnellinen miehen sanoista viikonloppuna. Hänkin haluaa lapsen (jota ei ole aiemmin myöntänyt, ainakaan suoraan) ja hän haluaa aloittaa yrittämisen pian, heti kun minä haluan. Tämä on niin ihanaa, että hänkin haluaa lapsen, eikä se vaan ole minun höpötyksiä.

Lähtölaskenta jatkuu!

Tervetuloa

Nyt se tapahtui! Meillä oli mieheni kanssa pitkät keskustelut viikonloppuna lapsista ja niiden hankkimisesta. Hän oli sitä mieltä, että voisimme aloittaa yrittämisen milloin vain minä haluan. Minähän olen potenut vauvakuumetta jo vuosia. Emme kuitenkaan vielä päättäneet lopettaa ehkäisyä. Ehkä kesällä voisi olla hyvä aika lopettaa.

Tämä on tosi jännää!! Olen ihan innoissani. Kävin jo eilen hypistelemässä äitiys/vauva/kasvatuskirjoja kirjakaupassa, en kuitenkaan ostanut mitään.

Mies ei halua, että puhumme asiasta muille. Hänen (ja minunkin) mielestä pahinta on se, että muut alkavat kysellä koko ajan miten yritys sujuu jne. Haluamme pitää asian siis omana tietonamme. Siitä tulee minulle vaikeaa. Tämä on yksi syy miksi perustin tämän blogin. Haluan päästä purkamaan jonnekin ajatuksiani ja toivottavasti jakamaan muiden kanssa kokemuksia.

No nyt se on sanottu ääneen. Me haluamme saada täydennystä pienperheeseemme. Toivotamme haikaran tervetulleeksi meidän osoitteeseen, kaiva jo kartta esiin!