Oliko se sittenkään?

Olen tässä pohtinut, että bongasinko sittenkään ovulaatiota? No ehkei sillä nyt ole merkitystä, sillä tämä kiertohan meni muutenkin yrittämisen suhteen pilalle. Emme ole miehen kanssa juurikaan tavanneet ja ne peiton heiluttelut taisi osua täysin väärille päiville. No mutta ainahan se on kiva puuhailla! Mieskin on niin innoissaan tästä yrittämisestä, vitsaillee sotilaiden matkaan lähettämisestä yms. Toisaalta hän myös toppuuttelee minun vauvakuumetta. Pudottaa aina takaisin maan pinnalle, että eihän tämä välttämättä edes onnistu. Miestä on näemmä peloteltu paljon siitä, ettei lapsia vain tehdä vaan joskus niiden saaminen voi kestää tai ei saada niitä ollenkaan. Itse en osaa noin synkästi ajatella, tällä ehkä säästän itseäni. Murehditaan sitä sitten myöhemmin, jos yrittäminen ei tuota tulosta.

Minulle on tässä pikku hiljaa vuosien varrella kertynyt kiloja, joista olen epätoivoisesti yrittänyt talven ja kevään aikana päästä eroon. Menestys ei ole kovin hyvä. Jossain vaiheessa olin jo kaksi kiloa kevyempi, mutta nyt olin saanut ne kaksi kiloa takaisin. Kunnon parantaminen kuitenkin ono se tärkeämpi asia kuin joidenkin kilojen pois saanti. Olen tässä pohtinut sitä, että jos nyt saan jonkin verran kiloja pois jas sitten tulen raskaaksi. Kunto karisee varmasti raskauden aikana ja kiloja tulee lisää. Minulla on useita ystäviä ja tuttuja, joilla on alkuraskaus ollut niin rankka, ettei jumpalla käyntiä ole voinut edes harkita. Ei ole kauhean motivoiva fiilis...

Olen myös aina ihannoinut sellaisia söpöjä vauvamasuja, mutta nyt minulle on pikkuhiljaa valjennut, että eihän minulle sellaista voi varmaan tulla, kun on tätä vararavintoa tässä ympärillä, joten valas minusta taitaa tulla. Minä myös pelkään, että minusta tulee sellainen lihava ja kamala äiti, jolla on hiukset aina likaiset ja kulkee vain puklupaidoissa eikä meikkaa koskaan. Sellaista minä en itsestäni halua, eikä varmasti miehenikään minusta halua. Nyt varmaan joku ajattelee, että olen kovin pinnallinen tms. mutta kai sitä saa tällaisiakin asioita pohtia...? Vai olenko nyt huono ihminen, jos pohdin oman vartaloni muutosta?

Nyt muuten odottelen kuukautisia alkavaksi viikonloppuna. Katsotaan miten käy! Tämä on muuten jännää tämä yrittäminen, kun koko ajan on jotain mitä odottaa... Ehkä se jännitys pian loppuu, kun tulee pettymyksiä lisää. Toisaalta nyt, kun tiedän ettei raskautumisen mahdollisuutta ole, niin on helppo odottaa kuukautisia.

Ovis tunnistettu!

Viikonloppuna oli selkeästi ovulaatio! jee, onpa hieno tunne huomata itsessä tapahtuvan tällaisia asioita! Olin ajatellut, etten minä sellaisia voi koskaan edes huomata, mutta helppoahan se ainakin nyt oli. Nyt ootellaan seuraavien kuukautisten tuloa, sillä tätä kiertoa ei millään ole hyödynnetty. Mies on reissussa ja yksinhän niitä lapsia ei saa aluille... Ei tämä haittaa, sillä emmehän me vielä edes varsinaisesti yritä (vaikka itse niin salaa toivonkin).

Viikonloppuna sain lapsiperhealtistusta ja oli ihana katsella lapsiperheen arkea varsinkin, kun päivä oli onnistunut eikä suurempia vaikeuksia tai kiukkuja nähty. Oliko lapset vieraskoreita, kun oli vieraita, tiedä sitä. Muutenkin viikonloppu oli ihana, kun ulkona oli lämmin sää ja sain vähän väriäkin naamaan ja käsiin. Toivottavasti vappunakin oli yhtä lämmintä, mutta ei nyt ainakaan ennusteet näytä siltä.

Vauvauutisia on taas kantautunut tännekin saakka! Se on muuten kummallista miten minun kavereilla vauvoja syntyy aina sykleissä. Muutama kuukauden sisällä syntyy useita vauvoja ja sitten on monta kuukautta ilman yhtää vauvaa, kun taas vauvasykli alkaa. Nyt on vauvasykli tulossa alkusyksyyn, ainakin viisi vauvaa on tähän sykliin tuloillaan. Mä niin toivon, että meillekin vauva syntyisi sykliin, jotta olisi vertaistukea tarjolla kavereissa...

Minä olen alkanut kuvitella jokaisesta kaveristani, että he varmaan yrittää vauvaa tms. Tulkitsen jokaisen lauseen ja äänen vivahteen niin, että heillä on varmisti ajatuksia perheenlisäyksestä. Mies jo toppuutteli, että ei ne kaikki nyt samaan aikaa vauvoja halua ja että minä vain kuvittelen. No asiaa varmaan joskus selvinnee tai sitten minä vaan kuumeilen liikaa!

Kp16

Ovista odotellessa

Minulla oli siis ensimmäiset menkat heti pillereiden lopettamisen jälkeen. Ihaninta oli se, ettei niitä edeltänyt kahden päivän päänsärkyä, kuten pillereiden ja etenkin yhdistelmäpillereiden tai ehkäisyrenkaan kanssa joskus oli. Vuoto sen sijaan oli kuin tulva. No onneksi ne eivät kestäneet kumminkaan kuin viisi päivää. Nyt odotellaan tunnistanko ovulaation. Taisi mennä meillä miehen kanssa aikataulut niin ristiin, ettei tarvitse murehtia oviksen aikaisesta ehkäisyn käyttämisestä. Mies lähti reissuun eikä vielä tiedä milloin palaa. Tulipahan yksi asia vähemmän mietittäväksi, kun kohtalo päätti puolestamme, ettei tässä kierrossa raskaaksi tulla.

Tässä lähiaikoina on tullut monenlaisia uutisia. Eräs kaverini kertoi, että heille on tulossa loppusyksystä vauva. Toinen ystävä kertoi, että he ovat yrittäneet jo pitkään vauvaa ja hoidoissakin on käyty. Kovin ristiriitaisia on omat tunnelmat. En vaan halua edes miettiä miltä tuntuu yrittäminen tuloksetta, mutta toisaalta jotenkin siihen on pakko alkaa varautumaan henkisesti... Toisaalta minulla on sellainen olo, että meillä tärppää heti ja toisaalta sellainen, että tässä menee vielä pitkään ja joudumme usein pettymään. Ehkä tämä ristiriitaisuus on täysin normaalia. En muuten kummallekaan kaverille suoraan kertonut, että mekin yritämme, mutta eiköhän he osanneet lukea rivien välistä. Olen kertonut yhdelle kaverille asiasta, en kyllä tiedä haluanko paljon asiasta puhua, onneksi meillä muitakin puheenaiheita riittää :D

Nyt on menossa kp10. Onko tämä nyt yrityskierto 0 vai 1?? Siis tuolla suositulla keskustelupalstalla, kun näitä yrityskiertoja lasketaan, niin en tiedä kumpi minulla on menossa... Kertokaa tietämättömälle!

Nyt ne on syöty...

Nyt on minipillerit tältä erää minun elämässäni ohi. Pääsiäisen aikana söin viimeiset pillerit ja myös menkatkin alkoi pääsiäisenä. Tästä eteenpäin en tiedä miten edetään. Ehkä ns. tärppipäivinä käytetään kumia, ehkä ei. Emme vielä asiaa loppuun keskustelleet. Kun perheessä on reissutyöläinen, niin ei edes pysty aina tähtäilemään tärppipäiville tai ei-tärppipäiville. Tarkoitus on kumminkin aloittaa varsinainen yrittäminen kesällä, ehkä kesä-heinäkuussa.

Oltiin kylässä eräässä lapsiperheessä pääsiäisenä. Perheen äiti jo ennen vierailuamme sanoi, että saadaan mieheeni vähän vauvatartuntaa, kun tullaan kylään. Olihan se heidän taapero aivan ihana ja suloinen tapaus, sellaisen voisin meillekin ottaa! Taisi tämä perhe huomata, ettei miehelläni enää mitään suurta lapsikammoa ole. Toivottavasti he vaan eivät aio aloittaa mitään vauvauteluita... En vaan jaksa vauvauteluita. Sen vuoksi emme ole muille yrittämisen aloittamisesta puhuneetkaan. Tai yhdelle kaverilleni kerroin, mutta onneksi hän ei ole tunne muita kavereitamme, joten häneltä tämä tieto ei leviä muille. Hänelle sanoin, että ei tarvitse kysellä asian edistymistä, kerron kyllä kun haluan puhua asiasta. Hänen kanssaan on asiasta niin mukava puhua. Hänellä ei ole omia lapsia, joten hän ei ole tyrkyttämässä omia lapsinäkemyksiään. Muutenkin hän osaa suhtautua riittävän rauhallisesti ja järkevästi asioihin.

Olen pelännyt omaa kieltäni varsinkin kun olen jotain ottanut. Minulla on siis tapana välillä hölöttää humalassa omia asioitani enemmän mitä haluan. Nyt tässä asiassa olen osannu pitää kieleni kurissa. Pääsiäisenä oli yksi koetin kivi, ja selvisin siitä melko hyvin. Näistä vauvasuunnitelmista en puhunut, muista omista asioistani puhuin ehkä enemmän kuin oli tarkoitus.

Olin siis viikonloppuna baarissa oikein pitkän kaavan mukaan ja oli kyllä tosi hauskaa! Nykyään en käy juuri ollenkaan missään yökerhoissa, vaan minulle on riittänyt käydä muutamalla jossain pubissa. Nyt olin pilkkuun saakka ja hauskaa oli! Mieskin oikein ihmetteli miten niin myöhään jaksoin. Ehkä se, kun harvoin (kerran vuodessa) käy, niin se on tosi hauskaa! Tuli myös juotua sopivasti, ei liikaaa, muttei liian vähän, että olisi käynyt väsyttämään.

Nyt on menossa kp4.