Kuulumisia

Heippa kaikille ja kiitos, että olette jaksaneet kysellä kuulumisia. En ole osannut kirjoittaa raskaudesta tänne. Toisaalta se harmittaa, sillä tämä on oikein hyvä päiväkirja. Nyt muistiinpanoja on milloin missäkin.

Raskaus etenee hyvin, nyt on jo 25. raskausviikko. Tosi pitkällä jo ollaan. Puoliväli meni jo viikkoja sitten. Muutama viikko sitten oli rakenneultra ja kaikki oli hyvin. Ultraaja ei kauheasti puhunut, mutta ilmeisesti kaikki oli hyvin. Koko vastasi viikkoja ja vauva oli sopusuhtainen.

Potkut olen tuntenut jo pari kuukautta. Ja se on kyllä hurjan tuntuista kun vauva vaihtaa asentoa ja puskee johonkin yhteen nurkkaan, tai ulos sieltä. Potkuja on kuitenkin kiva kuulostella. Mies on tuntenut muutaman viikon potkut ja hänestäkin on kiva kuulostella vauvan muksuja.

Itselläni on fyysinen jaksaminen ollut sitten vaikeeta. Tuossa 1,5 kk sitten alkoi alavatsalla tuntua kiristelyä kävellessä. Samoihin aikoihin alkoi puolimakaavassa asennossa tulla iskiaskipua. Lisäksi juuri niillä viikoilla maha kasvoi niin rajusti, että yhtäkkiä en mahtunutkaan omiin vaatteisiin. Aluksi nämä kiristelyt pelästytti, mutta onneksi netti osasi kertoa sen olevan normaalia. Minulla on siitä lähtien ollut kävellessä kiristelyä. Nyt on kävelytahti tosi hidas ja matkaa voi kerrallaan taivaltaa maksimissaan 2 km. Tämä on tuskastuttanut minua paljon, sillä liikunta on olematonta ja kaipaan enemmän aikaa ulkoilulle. Mutta mitä siellä ulkona tekee, jos ei voi kävellä?

Nukkuminen on nykyään hankalaa, kun en meinaa löytää hyvää asentoa öisin. Heräilen usein ja sitten olen päivisin todella väsynyt. En jaksa tehdä mitään töitten jälkeen. Minun piti käydä ostamassa tukivyö, mutta meni neljä viikkoa ennen kuin pääsen sen vihdoinkin tänään ostamaan. Toivotaan, että tukivyöstä saa apua kiristelyihin ja yötkin helpottaisi.

Olen nyt sairaslomalla tämän viikon. Oli pakko hakea sairaslomaa, kun tuntui ettei tässä ole mitään järkeä. Olen ollut niin väsynyt, etten ole jaksanut siivota tai tiskata. Olen ollut niin väsynyt, että unohtelin asioita. En muistanut asioita, joita olin tehnyt vasta muutama päivä sitten. Lopuksi tuntui, etten vaan yksinkertaisesti jaksanut. Onneksi työterveyslääkäri otti ongelmani tosissaan ja ymmärsi minua ja yritti tosissaan löytää apua minulle. Pohdittiin myös pitkään ovatko minun tuntemat pahat kiristykset kävellessä olleet oikeita supistuksia vai vain jotain kohdun kasvu- tai liitoskipuja. Kivuttomat harjoitussupistukset tunnistan ja ne ovat ihan erilaisia.

Muuten kaikki on mennyt hyvin. Maha on kasvanut eikä painoa ole tullut hirveästi lisää. Vaikka nyt onkin vähän vaikeeta, niin kaikin puolin meillä menee oikein hyvin.

.olivia

Blogin jatkon pohdintaa

Silloin, kun blogin aloitin, en suunnitellut ollenkaan mihin saakka tätä pidän. Haluan kirjailla fiiliksiäni ylös nyt raskausaikanakin, mutta en halua tehdä sitä yhtä julkisesti kuin aiemmin. Tai siis lähinnä minua pelottaa paljastuminen, kun oikeassa elämässä raskaudestani tulee julkista. Silloin tuttuni tunnistavat minut helpommin, kun on lasketut ajat yms. tiedossa. Olen siis pohtinut, että pistän blogin salasanan taakse. Mitä mieltä te olette? Jatkatteko lukemista, jos pistän blogin salasanan taakse? Saatte tietysti kaikki nykyiset lukijat pyytämällä sen salasanan.

Tässä raskaudessa ei oikein tapahdu mitään, joten en ole sen vuoksi keksinyt mitään kirjoitettavaakaan. Olen myös jättänyt (en tietoisesti) muiden blogien lukemisen vähemmälle, joten en ole aina muistanut edes tämän oman blogin olemassa oloa. Yrittäessä asia oli koko ajan mielessä ja koko ajan tapahtui säännöllisesti jotain tai ainakin tunteet ja fiilikset vaihtelivat koko ajan.

Nyt vain jännitän huomista np-ultraa. Minua ei enää niinkään pelota mitä sieltä tulee tulokseksi riskin suhteen vaan minua pelottaa että sikiö on kuollut. Tästä en jollain tavalla päse yhtään yli.

Minulla on olo huomattavasti parantunut, pahoinvointia ei juurikaan ole. No eilen tuli paha olo, kun olin syönyt liian vähän. Siihenkin keksin mussuttaminen auttoi. Olo muutenkin paljon pirteämpi. Jaksan tehdä asioita ja olen jaksanut taas liikkua. Ruokailun säännöllisyys ei enää ole niin tarkkaa ja iltaisin ei tarvitse enää välttämättä syödä toista lämminta ruokaa vaan pärjään jugurtilla ja kanamunaleivällä.

Paino on pudonnot. Se on pudonnut viime talvesta lähtien nyt 5 kiloa. Keväällä sairastaessa lähti muutama kilo ja nyt raskausaikana on lähtenyt loput. En muista milloin olisin näin vähän painanut, mutta sehän voi johtua pelkästään jo siitä, etten ole koko kesänä juurikaan liikkunut, niin lihakset (ne muutenkin vaatimattomat) on kadonneet.

En tiedä saanko ensi yönä lainkaan nukuttua, kun jännitän iltapäivän ultraa.

kaapo 10+6

Liian pitkä päivitystauko

Olen erittäin pahoillani, että päivitystauko venyi näin pitkäksi. Olen nauttinut lomalla olosta ja olemme käyneet reissussa, joten en ole vain ehtinyt kirjoittaa kuulumisia.

Olemme käyneet jo yksityisellä varhaisultrassa, olimme siellä viikoilla 6+6 ja kaikki oli hyvin. Alkio vastasi viikkoja ja oli oikeassa paikassa. Lisäksi siellä näkyi syke. Se oli huikean helpottava kokemus! Loppupäivä menikin hymy kasvoilla.

Lisäksi olemme käyneet ensimmäisessä neuvolassa. Oma neuvolan tätimme oli lomalla, joten meillä oli tuuraaja. Hänkin oli mukava. Hän sai kyllä jostain arvottua meille lasketuksi ajaksi 4.3. Seuraavaksi on ensi kuun puolessa välissä np-ultra ja verikokeita ja sitten kuun lopussa on neuvolalääkäri. Hurjan nopeaa asiat etenee.

Minulla on ollut lievää pahoinvointia. Pitää koko ajan syödä jotain, mutta vain vähän kerrallaan muuten tulee paha olo. Aamuisin tulee kiire nousta aamupalalle, muuten paha olo iskee. Iltaisinkin pitää syödä vielä jotain juuri ennen nukkumaan menoa, mitä en kyllä koskaan aiemmin ole tehnyt.

Olen ollut aika väsynyt, mutta se voi myös olla täysin normaalia lomaväsymystä. Olen helposti nukkunut 10 tunnin yöunia ja silti tekisi mieli ottaa päiväunet.

Yksille ystäville kerroimme odotuksesta jo, kun he olivat samalla reissulla, eikä koko viikkoa voinut salailla tätä raskautta. Emme vielä tiedä milloin muille kerrotaan. Loma on mennyt aika matalaa profiilia, joten ei ole ollut vielä syytä salailla eikä kertoa.

olivia 7+3

Nyt se on uskottava

Olen niin onnellinen, vaikka pieni pelko takaraivossa onkin. Tänään tehty uusi testi kertoi vahvan totuuden. Viiva oli sen verran vahva, että uskottava oli. Olen (ainakin nyt) raskaana. Aika hurjaa! Hurjemmalta kuulosti se, kun mieheni sanoi, että minusta tulee äiti. ÄITI.

Eilen illalla minulle tuli tunne, että tässä voi käydä huonosti. Aloin pelkäämään keskenmenoa. En tiedä mistä se tuli, mutta aamulla pelkäsin nousta, sillä testaaminen odotti minua. Vaikka testi näyttikin erittäin vahvaa plussaa, niin silti pieni pelko on mielessä.

Minä ajattelin tällä viikolla soittaa neuvolaan, jos saisi vaikka loman aikaan neuvolakäynnin. Haluan myös käydä varhaisultrassa heti kun se on mahdollista. Miehen mielipidettä en oikein tiedä, mutta eiköhän hänkin varhaisultraan halua. Lomalla voisi sielläkin yrittää käydä.

olivia 4+2

En vielä usko

Olen tehnyt tiistain jälkeen joka aamu testin. Viivanpaikka on selkeästi vahvistunut. En uskalla vielä uskoa tätä todeksi. Tänään tai viimeistään huomenna pitäisi menkkojen alkaa, joten odotellaan nyt siihen saakka, että ne on oikeasti myöhässä. Mies ei ole vielä myöntänyt, että tämä voisi olla totta. Hän pelkään niin paljon sitä, että petyn pahasti. Ihana.

Tästä juhannuksesta tulikin sitten "kuiva". Ei se kyllä yhtään haittaa.

olivia kp 29/28 dpo 13

En sitten jaksanutkaan odottaa

Tein aamulla raskaustestin. Olen vain niin malttamaton, ettei ole mitään kykyä odottaa. Tuloskin oli sellainen, joka ei vie tätä asiaa mihinkään suuntaan. Puikkoon tuli joku minkä voisin ehkä tulkita viivanpaikaksi. Jossain kulmassa se näkyi, jossain ei. Purin sitten testin, jotta näkisin paremmin. Kyllä siellä jokin jälki oli. En kyllä vielä uskalla tulkita sitä muuksi kuin viivanpaikaksi. Nyt ei auta muu kuin toivoa ja odottaa.

olivia kp 25/28 dpo 9

Kun vain jaksaisi odottaa

Taas sitä odotetaan. Loppuviikkoa ja testauspäivää/menkkojen alkua. Olen tässä viimeisen viikon ollut tosi rauhallinen, en ole ajatellut juuri ollenkaan mahdollista tärppäämistä. Toki tiedän, että jos nyt tärppäisi niin LA olisi maaliskuun alussa. Tänään on DPO8 (ehkä) ja menkkojen pitäisi alkaa ensi lauantaina tai sunnuntaina. Vielä olisi siis odotettavaa. Tänään tuli ekaa kertaa fiilis, että joko saa testata. Tiedän, että se on ihan typerää alkaa tässä vaiheessa testailee, mutta kun haluaisin jo tietää.

Minulla on ollut ovulaatiosta lähtien rinnat turvonneet ja arat. Samoin valkovuotoa on ollut reilusti koko ajan oviksesta. Pari päivää taisi olla kuivempaa oviksen jälkeen. Nämä oireet ovat ihan normaaleja oviksen jälkeisiä oireita. Päivää tai kahta ennen menkkojen alkua pitäisi rintojen lässähtään, joten sitä odotellessa.

Olivia kp 24/28 DPO8

Ovis ohitettu

Enää en kyllä tilaa mitään liuskatestejä. Niiden avulla olen talven mittaan yrittänyt tulkita ovulaationi ajankohtaa ja se ovulaation ajankohta on jäänyt usein suureksi kysymysmerkiksi. Liuskat näytti vain haamua. Vahvan haamun tulkitsin plussaksi, mutta varmuutta ei koskaan ollut sen suhteen, että olenko oikeasti ovuloinut vai en. Ostin vihdoin Clearbluen digitaalisen ovistestin ja se oli loistava, kun käytin sitä liuskatestien kanssa. Tein aluksi liuskatestejä ja kun haamu alkoi vahvistumaan siirryin digitaaliseen. Tällä menetelmällä löysin paljon paremmin oviksen.

Tässä kierrossa käytin puikkomallisia ovistestejä ja ne toimivat paremmin kuin tuo liuskan ja digitaalisen testin yhdistelmä. Nyt tein testit aluksi puikoilla ja kun puikko näytti plussaa tein myös digitaalisella, joka vahvisti puikon tuloksen. Nyt ei tarvitse kuin äärihädässä käyttää kalliita digitaalisia.

Oviksen ajankohta jäi kyllä vähän mietityttämään. Sain puikkoon perjantaina viiva, joka oli lähes yhtä vahva kuin kontrilliviiva. Lauantaina sain puikkoon ja digitaaliseen plussan. Ovisjomotteluja oli lauantaina. Limat loppui sunnuntai aamupäivällä. Joten en ole varma onko ovis ollut lauantaina vai sunnuntaina. Sunnuntaina en enää muistanut tehdä ovistestiä. Toisaalta eipä sillä ole väliä, kun sotilaat on laitettu matkaan torstaina, lauantaina ja sunnuntaina.

Nyt sitten vaan odotellaan millainen juhannus tulee. Menkkojen pitäisi alka juhannuslauantaina. Jos ne silloin alkavat, nii luulen päiväni olevan aivan pilalla. Kiukku on viime aikoina ollut tosi kova kierron ekana päivänä, samoin kivut ovat olleet tuskaiset ekana ja vielä tokanakin päivänä. Taitaa siis tulla harvinaiset tylsä juhannus, kun en kuitenkaan uskalla muutamaa siideriä enempää ottaa.

.olivia kp 17/28 DPO 1-2

Uudessa kierrossa

Uusi kierto alkoi päivän tarkasti ja yrityskierron 13 pituudeksi tuli taas 28 päivää. Sinänsä hyvä asiahan se, että kierto on nyt tasainen. Silti olisin vaan toivonut, että tärppi olisi käynyt.

Lääkäristä tuli tieto, että ovat laittaneet lähetteen lapsettomuuspuolelle. Mitään erikoista ei labroissa ollut. Nyt vain odotellaan kutsua sairaalaan. Minulla ei ole mitään tietoa kauanko ensimmäistä käyntiä voi joutua odottamaan. Eikä minulla ole mitään tietoa miten homma etenee. Tehdäänkö lisää tutkimuksia?

Nyt alkaa olla jo uuden kierron ovulaatio lähellä. Sen pitäisi olla ensi viikonloppuna. Toivotaan, että kierto menee nytkin normaalin kaavan mukaan. Oviksin pitäisi olla siten ensi viikonloppuna ja menkkojen alkaa juhannuksena. Nyt on useampi kierto mennyt siten, että menkat on alkanut jonakin juhlapyhänä (pääsiäisenä, vappuna ja nyt juhannuksena). Onpa tosi kiva, kun silloin on mieli aivan maassa ja kiukuttaa sekä vielä maha on tuskasen kipeä.

Näillä mennään tätä kiertoa.

-olivia kp 10/28

Piinailua

Nyt on kp 26 ja dpo 11. Piinailu alkaa olla huipussaan, taas. Toivon niin hartaasti, että sain pian plussan tikkuun. Uskoa ei juurikaan ole jäljellä. Rinnat oli viime viikonloppuna arat, samoin nännit. Lisäksi rinnat oli normaalia täyteläisemmät. Se kaikki meni ohi alkuviikosta. Nyt rinnat on taas vähän aremmat sivuilta. Pientä jomotusta on ollut alavatsalla, mutta näitä mitään en lue oireiksi. Tätähän tämä on joka kierrossa.

Teen ehkä huomenna testin, katsotaan nyt.

-olivia

lääkärissä käyty ja ovulaatio ohitettu

Meillä oli viime perjantaina lääkäri, ihan perus terveyskeskuslääkärille oli varattu aika. Se kyseli taustatietoja. Sitten tutkittiin miestä ja minua. Minulta papa, mieheltä eturauhasta, joka on kiukutellut joskus aiemmin ja nyt epäilee, että kiukuttelee taas. Tuolla ei pitäis olla vaikutusta lapsen saamiseen. Meidän kummatkin määrättiin labraan. Minä saan todennäköisesti maksusitoumuksen työpaikkakunnalleni, joka helpottaa elämää huomattavasti. Miehen simppoja ei tutkittu vielä tässä vaiheessa, kun kuntamme ei sellaista palvelua tarjoa.

Tulosten tultua lääkäri kirjottanee lähetteen sairaalaan. En tiedä miten asiat siitä lähtee menemään eteenpäin ja millä aikataululla. Olen netistä lukenut, että meidän sairaalassa jonot on 6-8 kk, joten odottamista riittää.

Ovulaatio minulla oli mitä todennäköisimmin lauantaina. Aivan tarkkaan en tiedä, kun en digitaalisella testillä testannu. Liuskatestillä sain perjantaina vahvan haamun, jonka tulkitsen plussaksi. Lauantaina en testannut ollenkaan ja sunnuntaina ei liuskatestiin tullut enää mitään. Ehkä se ovulaatio on nyt hyödynnetty.

olivia kp 18 dpo 3

Ei vaan jaksa nyt innostaa

Olen äärettömän väsynyt. En meinaa pysyä hereillä töissä. Illalla väsyttää niin paljon, että makaan lahnana kotona, enkä saa mitään aikaiseksi. En jaksa liikkua, en halua nähdä kavereita. Haluan vain olla ja nukkua. Tätä väsymystä on jatkunut jo pitkään. Maaliskuussa olin sairaana, joka aiheutti väsymystä. Sairauden taltuttua huhtikuun alussa tunsin oloni huomattavasti paremmaksi. Olin aktiivinen, kävin urheilemassa, näin kavereita. Nyt muutaman viikon olen taas ollut tolkuttoman väsynyt. Olen tehnyt pitkiä päiviä töissä, mutta en kuitenkaan ihan mahdottomia. Perjantainakin olin niin väsynyt, etten meinannut jaksaa kävellä kotiin.

Suurin ongelmahan on se, että en pääse ajoissa nukkumaan vaikka kuinka väsyttää. Aamuisin herään ennen herätyskelloa, mutta en tosiaankaan virkeänä. En saa kuitenkaan enää nukuttua kunnolla. Uneni on katkonaista, tuntuu kuin en olisi nukkunut silmäystäkään.

Nyt ei innosta mikään. En jaksa tikuttaa ovulaatiota vaikka tiedän, että on aika siihen. Limat on taas lupaavat. Jotenkin nyt on sellainen fiilis, että en jaksa tätä yrittämistä enää. Jos olen kerran näin väsynyt pelkästä töissä käymisestä, niin miten voisin edes kuvitella jaksavani käydä töissä raskaana tai hoitaa lasta. On alkanut tuntua, että tämä ei taida olla meidän juttu ja luonto tekee valinnan meidän puolesta. (Joku muukin tästä taas samaan aikaan blogissaan puhui...).

Perjantaina on kuitenkin lääkäri. Ei jaksa sekään innostaa.

Kaivoin taas kerran esiin Perhesuunnittelun kotisivut, jossa on tämä kuva

Kuvastahan nähdään, että aika lohduton on meidän tilanne. En ole käyttänyt e-pillereitä muutamaan vuoteen, joten nyt yli vuoden jälkeen ei käyrä enää nouse tuosta 80 prosentista. Kuulumme näemmä siihen osuuteen, joka ei tulekaan raskaaksi. Ei tunnu yhtään lohduttavalta.

Tiina kommentoikin, että pitäisi positiivista asennetta jostain löytää. Mutta en vain osaa.

olivia kp 11

Uusi blogi

Perustin blogini uuteen paikkaan. Siirto johtui siitä, että haluan parantaa anonyymiuttani.

Toivottavasti kaikki vanhatkin lukijät löytävät tänne. Tässä välissä olisi kiva, jos kaikki te, jotka täällä käytte jätätte jonkun pienen puumerkin, niin tiedän ketä täällä käy. Kiitos!

taas mennään

uutta kiertoa siis. Nyt on menossa jo 13. yrityskierto enkä ikipäivänä olisi uskonut tämän olevan näin vaikeaa ja raskasta. Tämä suo on ollut koko yritysuramme syvin. Olemme kumpikin rämpineet syvällä ja sieltä nouseminen on erittäin vaikeaa. Tämä tulokseton kierto aiheutti sen, että olemme tehneet eräänlaisen ratkaisun. Siitä ei vielä puhuta mitään, sillä pieni toivon kipinä raskautumiseen kuitenkin (ainakin miehessä) elää. Kesän jälkeen sitten.

Mutta lääkäriin parin viikon päästä. en tiedä mitä odottaa. Joku viisaampi voi kertoa mitä ekalla terveyskeskuslääkärikäynnillä voi tapahtua.

Jotain hyvää täytyy löytää eli kierto näyttää tasaantuneen, ainakin jos on kierto, jossa on ovulaatio.

.olivia kp 3/25-33

Henkireikä

Kylläpäs mä saan tänne aina sylkästyä kaikki negatiiviset ajatukset. Ei tämä yrittäminen näin kamalaa ole mitä olen antanut ymmärtää blogin perusteella. Nautin elämästä (olosuhteisiin nähden), rakastan miestäni eikä raskaus ole mikään pakkomielle.

Tämä näköjään se paikka, jonne oksennan pahan oloni. Sen jälkeen kun tänne olen kirjoittanut, olokin helpottaa.

Onneksi on olemassa tällainen henkireikä, eikä kukaan (ainakaan vielä) ole tullut käskemään elämään ja lopettamaan tämän ruikutuksen.

No nyt tein sen ratkaisun, että varasin ajan lääkäriin. Ensimmäinen lääkärikerta lapsettomuudesta. Toivotaan, että tämä ratkaisu toisi mukanaan sen plussan ;) Tämä ajatusmaailma juotuu siihen, että kun tekee, jonkun ratkaisun, niin sen jälkeen joku toinen ongelma ratkeaa. Eli samaa periaatetta voisi verrata siihen, että varaa yli puolen vuoden päähän lomareissun kaukomaille ja sitten tuleekin raskaaksi -> joutuu perumaan reissun. Tai että ostaa pitkän pohdinnan jälkeen kuukautiskupin ja tulee raskaaksi -> kuppi jää käyttämättä. Aloittaa uuden harrastuksen ja ostaa varusteet, tulee raskaaksi -> jää harrastus ja varusteet käyttämättä. Ehkä joku ymmärsi pointin. No minun kohdalla tämä ei ole tähän mennessä toiminut.

.olivia kp 26

Piinaviikot

Kierto lähenee loppuaan ja taas mennään piinaviikkoja. Menossa on DPO 9 tai 10. Ensimmäinen raskaustesti (negatiivinen) on tehty tänään. Mitään varsinaisia oireita ei ole, vain jotain kuviteltua, jotka ovat kumminkin kaikki normaaleja PMS-oireita. Plussaa testiin toivotaan hartaasti, mutta pessimistinen asenne on kuitenkin päälimmäisin. Toisaalta haluan vain, että uusi kierto alkaa nopeasti, jotta pääsee tästä piinaavasta tunteesta eroon. Toisaalta toivon niin hartaasti, että meitäkin joskus kohtaisi onni.

-olivia kp 25/25-33 dpo 9 tai 10

Kaikki on taas tehty

Pöh, kirjoitin äsken tekstin, joka katosi. No onneksi en kirjottanut pitkää vuodatusta.

Ovulaatio oli viikonloppuna. Tämä aika tuli hyödynnettyä niin kuin mahdollista.

Olen oppinut tulkisemaan ovulaatiotestejä paremmin. Olen tähän asti tehnyt ainoastaan liuskatestejä ja olen tuskastunut niihin, kun en ole koskaan saanut kunnon plussaa niihin aikaseksi. Olen epäillyt, että tapahtuuko minulla edes ovulaatiota. Nyt testailin liuskatesteillä. Perjantaina sain jo haalean viivan testiin. Lauantaina tein Clearbluen digitaalisen ovulaatiotestin ja siihen tuli plussa. Tein myös liuskatestin ja se näytti haaleaa viivaa. Sunnuntaina tein taas liuskatestin ja se olis lauantaista viivaa haaleampi. Limoista ja jomotuksistakin päätellen se digitestin tulos piti paikkaansa ja ovulaatio oli mitä ilmeisimmin lauantaina tai sunnuntaina.

Taidan tästä eteenpäin jatkaa samalla tyylillä eli aluksi liuskatesteillä, kunnes tulee haalea viiva ja sen jälkeen digitestillä. Tällöin ei kulu rahaa tolkuttomasti digitesteihin, jotka on ihan törkeen kalliita.

Nyt vain odotellaan. Viikon päästä alkaa olla tuskanut ole, kun toiveet on nousseet liian korkealle. Vappuna sitten taas petytään.

.olle

Pää hajoaa

Päätin, etten enää murehdi tätä vauva-asiaa. MUTTA en vain pysty olla ajattelematta. Tämä on tuskallista. Koko ajan päässä pyörii ajatukset vauvasta, ahdistukset lapsettomuudesta, kateellisuuden tunteet toisten vauvauutisista, tuskastumiset omasta kyvyttömyydestä.

Minulta kysellään jatkuvalla syötöllä, että joko teille on tulossa lapsia. Alkaa oikeasti jo vituttaa tuollaiset kysymykset. Eikö kysyjät ymmärrä, että asia ei ole niin yksinkertaista. Mikä oikeuttaa muita kyselemään noinkin henkilökohtaisia asioita, jos en itse asiaa ota puheeksi. Varsinkin sellaiset kyselee, joille asia ei millään tavalla kuulu. Lisäksi suorastaan vituttaa äidit, jotka hehkuttaa äitiyden ihanuuksia ja kertovat kuinka nauttivat elämästään kotiäitinä.

Tulen monena iltana kotiin itkusilmässä, kun olen pahoittanut mieleni jonkun sanoista. Tätäkö tämä loppu elämä on?

Kävin muilla asioilla lääkärissä joku aika sitten ja puhuttiin myös tästä yrityksestäkin. Lääkärin mielestä minun pitäisi nyt vain nauttia elämästä ja unohtaa koko lapsiasia. Jos tulosta ei ole syntynyt kesän jälkeen, niin sitten tutkimuksiin. En vain osaa olla miettimättä asiaa. En tiedä miten suljen ajatukset pois mielestä???

Miten helvetissä tästä asiasta tuli näin vaikeeta???

Nyt on vuosi täynnä!

Eli uusi kierto alkoi odotetusti lauantaina. Kuten joskus aikaisemminkin olen huomannut, niin greippimehu aiheutti myös kovia menkkakipuja. Niistä kärsin lauantain ja vielä vähän sunnuntainakin.

Vuosi tuli täyteen yrittämistä. Kiertoja vuoteen mahtui 11, mikä johtuu viime kesän maraton kierrosta ja syksyn pitkistä kierroista. Nyt kierrot ovat lyhentyneet siihen 26-28 päivään. Tosin luulen, että ovuloimattomat kierrot ovat sitten niitä pidempiä kiertoja. Olen myös päätynyt tulokseen, että luteaalivaihe kestää minulla 12-13 päivää. Ovistikkuihin en voi luottaa yhtään. Niihin en ole koskaan saanut kunnolla plussaa aikaiseksi. Hailakoita viivoja vain useampana päivänä, ja ovis on tapahtunut samoihin aikoihin. Lisäksi Predictor raskaustestiin en enää luota. Sain sillä kerran selkeän plussan ja toisen kerran haamun vaikka mitään raskautta ei ollutkaan.

En tiedä kuinka usein jaksan tätä blogia päivitellä, sillä aion nyt lopettaa "yrittämisen". Alamme miehen kanssa elämään meidän nykyistä elämään. Emme tee suunnitelmia sen mukaan, että jos vaikka tulisinkin raskaaksi. Koitamme ratkaista tämän nykyisen tilanteen jollain muulla keinolla. Todennäköisesti joku muuttaa jonnekin, mutta ei vielä ole käsitystä kuka ja minne. Ehkä myös joku vaihtaa työpaikkaa. En tiedä. Kesästä aiomme nauttia, sitten kun se tulee!

Enpä tullut raskaaksi ennen kuin täytän 30 vuotta. Enkä tiedä tulenko koskaan. En mieti asiaa nyt, vaan jatkan elämistä.

olivia kp 4/25-33

Ei jaksa odottaa, taaskaan

Nyt olisi laskujeni mukaan DPO9, jos ovulaatio oli silloin, kun kuvittelin se olevan ja että se saatiin hyödynnettyä. Ajoitus ei mennyt ihan kohdilleen, mutta yritetty ainakin on. Haluaisin jo nyt tietää, että onko tärppi käynyt vai ei. Tämä malttamattomuus ei ole mukava olo tila. Koko ajan päässä pyörii ajatus, että olenko nyt raskaana vai en. Periaatteessa en tee sillä tiedolla mitään ainakaan tänään, enkä huomenna, enkä varmaan koko loppu viikkona. Haluan vain tietää. Haluan lähinnä rauhan itselleni. Tiedän, että siitä se panikointi ja ajatusten myllerrys alkaakin, jos plussa tulee.

Jollain tavalla mielessä on, että jos tässä kierrossa ei tärppi käy, niin ei sitten koskaan.

Kuulostaa aika rankalta, mutta olen päättänyt alkaa elämään odottamisen ja toivomisen sijaan. Aion nauttia tulevasta kesästä. Aion tehdä itse jotain, että saan muutoksen elämääni. Ei tämä minun elämä muutu, sillä että murehdin asiasta kotona. Vain minä voin tehdä muutoksen! Nyt kun vielä tietäisi mitä haluan ja mitä mieheni haluaa...

Ovis oli ja meni

Jätän nyt huomioimatta edellisen viestin ekan kommentin. En vain keksi mitään mitä siihen voisi sanoa.

Olen tikuttanut ovista mammaksista tilaamillani davidin (?) ovulaatiotikuilla. En ole koskaan (aiemminkaan) saanut tikkuun kontrolliviivaa vahvempaa viivaa. Nyt sain perjantaina ja lauantaina sellaiset haamut eli huomattavasti hennot viivat kuin kontrolliviivat. Tulkitsen ne kumminkin ovulaatioksi muiden oireiden perusteella. Minulla on ollut runsasta valkovuotoa edellisistä menkoista lähtien. Vuoto loppui kuin seinään. Lauantaina illalla ei ollut enää mitään. Perjantai iltapäivästä lauantai päivään saakka oli tosi kovia alavatsakipuja, jotka tulkitsen ovulaatiokivuiksi. Oli viiltävää kipua vasemmalla puolella. Jomotusta ja paineen tunnetta. Välillä ei voinut edes liikkua kun sattui niin paljon. Kivutkin loppui lauantai-iltaan mennessä.

Uskon, että nämä oireet tuli nyt greippimehun ansiosta. Olisipa aina näin selkeät oireet, niin ei tarvitsisi tikkujen kanssa pelata.

Suurin ongelma oli nyt kyllä se ajoitus. Päästiin heiluttelemaan peittoja vasta lauantai-iltana, joten taidettiin olla auttamattomasti myöhässä. Kyllähän se ottaa pannuun, kun noin vähän on kiinni ajoitus. Me nähdään nyt seuraavan 1,5 kuukauden ajan normaalia enemmän, joten olihan se hyvä, että ovis osui juuri siihen viereen.

Kävin läpi aikaisempia kiertoja ja niissä kierroissa, joissa olen löytänyt tai ainakin luullut löytäneeni oviksen, on luteaalivaihe kestänyt 12 päivää. Tämän perusteella voin odottaa menkkoja alkavaksi 2.4.

Ovista etsimässä

Kuten otsikkokin kertoo. Nyt ollaan kierron siinä vaiheessa, että etsitään kuumeisesti ovista. En ole kohta puoleen vuoteen sitä löytänyt, tosin en ole ihan kauheasti edes etsinyt. Toisaalta muutama kierto on ollut niin lyhyt, ettei sitä varmaankaan ole edes ollutkaan.

Tässä kierrossa on käytössä Multivita raskaana oleville ja greippimehu apuvälineinä. Ovis etsitään mammaksin ovistikuilla. Greippimehu on aiheuttanut kunnon valkkarit, tai ainakin oletan sen johtuvan greippimehusta. Täti poistui perjantaina ja lauantaina oli jo tuhdit valkkarit. Eihän ovulaatio voinut sillon jo olla? Ekan ovistestin tein joko su tai ma, en muista enää. Tikut ovat näyttäneet selkeää negaa. Vain kontrolliviiva on ollut näkyvissä, ei edes haamuviivaa vielä ole piirtynyt tikkuun.

Toivotaan, että ovis tulisi ensi viikolla.

Omassa elämässäni en enää edes haaveile, että tulisin raskaaksi. On raskasta ajatella tulevaisuutta ilman lapsia. En edes uskalla ajatella. Luulen, että minusta tulee katkera vanhempana. Nykyään kyllä pystyn iloitsemaan muiden vauvoista ja vauvauutisista, vaikka se sattuu niin paljon. Olen alkanut vältellä niiden lapsellisten seuraa, jotka tyrkyttävät ideoitaan, että hankkikaa tekin lapsi. En vain jaksa/kykene olemaan heidän seurassaan.

Suunnittelen tulevaisuutta sillä periaatteella, että me tulemme olemaan kaksistaan. Mies jaksaa edelleen olla positiivisemmalla mielellä, eikä taida myöntää itselleen eikä minulle, että emme ehkä koskaan saa lapsia. Tämä on myös raskasta. Hän jaksaa kokoajan sanoa, että kyllä me vielä lapsi saadaan. Itse en vain siihen usko enää. Tiedän, että kaikki on vielä mahdollista. Eihän tässä olla yritetykään kuin vasta vuosi ja yrittäminenkin on vähän sitä sun tätä, kun otollisia aikoja ei aina päästä hyödyntämään. Onhan omassa lähipiirissänikin esimerkkejä pitkästä odotuktuksesta. En vain silti jaksa uskoa siihen omalla kohdallani.

.olivia kp 11/??

Ainakin vuoden yrittäminen

Eli tänään KP2. Eilen aukesi hanat ja siis kierto on järjestyksessään jo 11. Kuukauden päästä on vuosi täynnä yritystä. Näin se vaan menee ja kyllähän se ottaa päähän. Ei kauheasti kiinnosta nähdä ketään, jotka hehkuttaa vauva-arkea tai raskautta tai itkee kuinka rankkaa on yhdistää perhe-elämä ja työ. Pitäkää vain omana tietona tuollaiset. Ei kiinnosta. Me, kun emme pääse niitä kokemaan.

Nyt sitten suunnittelemaan kesälomareissua! Kahdestaan taidetaan lähteä, kun ei nappaa lähteä muiden perhe-helvettiä katsomaan.

Anteeksi pessimistinen ja ilkeä asenne, mutta tää on se fiilis minulla on.

.olivia kp2/25-37

Tuhrua?

Tämän kierto lähentelee loppuaan. Eilen illalla alkoi tuhruttelu. Kierrosta on siis tulossa taas ennätyksellisen lyhyt. Vastaavanlainen kierto oli joulu-tammikuussa. Silloin kierron pituus oli vaivaiset 25 päivää ja menkat alkoi tuhruttelulla. Minulla ei aiemmin ole tuhruttelua ollut. Onkohan minulla jotain häikkää tuolla??

Tässä kierrossa en ostanut mitään vitamiineja ja greippimehuakaan en juonut kovin ahkerasti. Ovulaatiota aloin tikuttaa, mutta sitten tulin kipeäksi ja tikuttaminen jäi useaksi päiväksi. Enkä usko, että peiton heiluttelutkaan olisi osuneet oikeaan aikaan.

Mietin, että tapahtuuko ovulaatiota lainkaan. Kertooko tällainen lyhyt kierto siitä, ettei ovis tapahdu vai mistähän se kertoisi?

Meillä tulee kohta laskennallisesti vuosi täyteen yritystä. Tosin ei me olla päästy kaikkia kiertoja hyödyntämään, joten todellisia yrityskuukausia on vähemmän.

Tästä lapsettomuuden myöntämisestä on ollut se hyöty, että en ota enää niin raskaasti muiden vauvauutisia. Olen taas kuullut muutamia vauvauutisia tässä lähiaikoina, mutta ei ne ole oikein miltään tuntuneet. Toisille tulee lapsia, meille ei. Eipä siinä ihmeempiä. Se on edelleen tuntunut pahalle, kun joku sanoo, että tehkää tekin lapsia, tämä on niin ihanaa. Niimpä.

.olivia kp 27/25...37

Mieli on tasaantunut

En nyt aivan kaikkia keinoja ole ottanut käyttöön. Tai en oikeestaan mitään noista. Greippimehua join alkukuun, mutta sitten sekin jäi. Ovista olen tikutellut, mutta sekin unohtui kun tulin kipeeksi. Vitamiineja en käynyt ostamassa.

Nyt kun olen itselleni myöntänyt, että olemme lapsettomia, niin jonkinlainen paine ja stressi on hävinnyt. Tyynen rauhallisesti suhtaudun asiaan. Olemme tällaisia viallisia, mutta kaikissa on jokin vika. Meissä se on nyt näin ikävä asia kuin lapsettomuus. Olemme nyt alkaneet pohtia mitä haluamme elämältämme. Ehkä me lähdemme ulkomaille, ehkä muutamme minun työpaikkakunnalleni. Ehkä jatkamme elämäämme tällä tavalla.

Kaikki keinot käyttöön, ehkä turhaan.

Tässä kierrossa ajattelin taas kokeilla greippimehua. eli lasillinen greippimehua joka päivä kierron alusta asti ovulaatioon saakka. Aloitin mehun juonnin vasta eilen, eli ihan kierron alusta en sitä juonut. Mutta ehkä pari päivää ei pitkässä kierrossa tunnu missään.

Tilaisin myös ovulaatiotestejä. Ajattelin niillä varmistaa taas ovulaation ajankohdan. Todennäköisesti sitä ei päästä nyt hyödyntämään, mutta ainakin varmistuisin, että se ovulaatio oikeasti tapahtuu.

Mietin myös jonkun vitamiinilisän aloittamista. Ehkä joku multivita naisille/raskaana oleville voisi olla hyvä. Vinkkejä? Entäpä muita poppakonsteja? Nyt haluan tosiaan käyttää kaikki tarjolla olevat keinot käyttöön.

Minua ahdistaa soittaa muutamalle raskaana olevalle ystävälle. Samoin niitä muutamaa, joiden tiedän yrittävän myös lasta, on vaikea kohdata. En pysty puhumaan asiasta niille muutamalle ystävälle, joille olen tästä yrityksestä kertonut. En halua katsoa telkasta Martinaa ja Eskoa. Eilen koville otti Satuhäiden katsominen, kun siinä lähes kaikilla pareilla oli lapsia. Samoin Dr. Phil herätti ärsyynnystä toissa päivänä, kun siinä teini olivat tulleet raskaaksi vahingossa.

Olen kyllä jo henkisesti alkanut valmistautua siihen, että me olemme lapsettomia. Pitää vaan yrittää täyttää elämä jollain muilla ihanilla asioilla. Täytyy vaan yrittää myöntää itselle, että meistä kaikista ei vain koskaan tule vanhempia, ainakaa biologisia. Täytyy hyväksyä, että en pysty saavuttamaan sitä kaikkea mitä olen aina toivonut omalta elämältäni. Minä en välttämättä pääse koskaan kokemaan millaista on olla raskaana tai miltä tuntuu imettää. Ehkä tämä elämä voi olla myös jotain muuta kuin lapsia. Vaikeaahan tällaisia asioita on itselle yrittää myöntää ja hyväksyä, mutta jossain vaiheessa se on tehtävä.

En siis osaa päättää mitkä on tän päivän fiilikset, ehkä ne on vain ristiriitaiset.

olivia kp 4

Nopea odotus

Eli uusi kierto alkoi tänään, kierto on järjestyksessään jo numero 10. Fiilikset on tosi syvällä. Pettymys tuntuu tällä kertaa niin suurelta, ettei sitä jaksa millään. Asia itkettää. Pelkään koko ajan sitä, että joku ystävä tai tuttu tulee kertomaan heidän vauvauutisista. En oikeasti tiedä miten jaksan sellaisia uutisia. Tuntuu, että alan katkeroitua. Miten lapsettomat jaksavat?? Minusta tuntuu, etten minä jaksa. EN JAKSA.

.olivia kp 1

Lomakierto

Tämä kierto onkin mennyt täysin bloggailematta. Omaani en ole päivitellyt, enkä muiden lukenut. Tekee ihan hyvää ottaa vähän etäisyyttä välillä näihinkin asioihin. Ovistakaan en ole bongaillut enkä testaillu. Joko sitä ei ole ollut tai sitten en vain ole huomannut sitä. Nyt mennään jo ehkä piinaviikoll, sillä kp 32. Mitään oireita ei ole mihinkään suunnassa. En osaa mitenkään toivoa mitään. Nyt vain odotellaan tuleeko tätiä tällä viikolla vai ei.

.olle kp 32/25...37

Miksen osaa ajatella mitään muuta?

Kyllä sielä normaalit kuukautiset tuli, vaikka ensimmäinen vuotopäivä olikin normaalia heikompaa. Olen edelleen ymmälläni lyhyestä kierrosta, mutta eihän se syy selviä mitenkään. Varsinkin, kun tämä kiertojen pituuden heittely taitaa olla vielä normaalia. Tässä on kiertojen pituudet

YK1 kp 30
YK2 kp 50
YK3 kp 28
YK4 kp 33
YK5 kp 37
YK6 kp 34
YK7 kp 33
YK8 kp 25

Jos otetaan tuo toinen kierto pois laskuista, niin keskiarvoksi tulee 31. Tämähän ei mitään tilastollista kerro, mutta kertoo se, että kai tässä vielä normaaleissa rajoissa mennään.

Minua ahdistaa koko yrittäminen niin paljon, etten osaa muutakaan ajatella. Töissä luvattoman suuri osa ajasta menee asian pohtimiseen. Surffaan netissä koko ajan erilaisilla keskustelupalstoilla, blogeissa sekä muilla vauvan yrittämis sivuilla. Ahmin tietoa lapsettomuudesta. Pohdin koko ajan miksi minä haluan lapsen. Olenko minä oikeutettu lapseen. Saanko minä koskaan lasta. En pääse näissä pohdinnoissa mihinkään. En osaa sanoa miksi haluan lapsen. Tai no yhden syyn osaan nimetä ja se on juuri se väärä syy haluta lapsi. Jos tulen raskaaksi pääsen asumaan joksikin aikaa kotiin. Syitä on toki muitakin, mutta en osaa niitä nyt tässä eritellä.

Koko asia ahdistaa minua todella paljon. Niin paljon, etten osaa tästä edes puhua kenenkään (eli miehen ja sen yhden kaverin, jolle olen tästä kertonut) kanssa. Ahdistus on se mikä kuvaa tällä hetkellä olotilaani parhaiten. Tunteet vaihtelevat hetkessä laidasta toiseen. Hetken tuntuu olo rauhalliselta. Päätän, että katsellaan tämä kierto rauhassa eikä yritetä lapsen tekoa. Mutta kahden minuutin päästä olen jo miettimässä milloin voisi olla tärppipäivät, milloin lapsi syntyisi jos nyt saisi alkunta.

Olen nyt tajunnut, että ku asumme tällä tavoin erillämme, eri kaupungeissa, niin hoitoihin hakautuminenkaan ei onnistu. Ei ole mitään järkeä aloitta hoitoja, jos niihin ei voi sitoutua. Emme pysty aikatauluja hallitsemaan niin paljon, että voisimme peittoja heilutella lääkärin käskystä. Tai en pääse ultraan muutaman viikon välein arkipäivinä kotipaikkakunnallani. Eli meillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin odottaa. Minusta vaan tuntuu, ettei minun pää kestä tätä odottamista.

Lisäksi ahdistusta lisää se, että kun en viihdy töissäni erityisen hyvin, enkä ole mielelläni täällä työpaikkakunnalla, niin toivon koko ajan, että raskaus toisi minulle mahdollisuuden päästä edes hetkeksi takaisin kotiin ja pois töistä. Töitä on niin vaikeaa näinä aikoina saada (ja vaikeaa se oli jo ennen lamaa, koska minun piti lähteä tekemään uraa muualle), niin en edes toivo, että pääsisin kotipaikkakunnalleni töihin, jolloin voitaisiin ehkä hoitojakin harkita.

Eniten minua pelottaa, että minulla menee koko tämä aika hukkaan. En elä, en iloitse, vaan murehdin vain koko ajan lapsettomuutta. Mitä sitten, jos en saakaan koskaan lapsia. Voinko sanoa, että olen siitä huolimatta elänyt sellaisen elämän, johon olen tyytyväinen. Tällä hetkellä en välttämättä voi niin sanoa.

Kaikkein eniten kaipaan nyt oman mieheni tukea, mutta ei se puhelimessa puhumisen ole sama asia kuin halaus.

Sepäs se, uusi kierto

Kyllä se eilen pärähti käyntiin 9. yrityskierto. Voin sanoa, että kyllä ottaa päähän. Eikä pelkästään sen vuoksi, että taas epäonnistuttiin, vaan myös sen vuoksi, että kierrot on taas sekaisin. Muutamat edelliset kierrot on olleet reilun 30 päivän mittaisia ja nyt tuli elämäni lyhin kierto ikinä. Vain 25 päivää! Ja vuoto on niukkaa, tai ehkä enemminkin ohutta. Surffailin netissä ja jossain tuli vastaan epäsäännöllisistä kierroista, että jos on pitkiä kiertoja runsaalla vuodolla ja lyhyitä kiertoja niukalla vuodolla, niin se kertoo munasolun irtoamattomuudesta. Eli siis ihan turhaa taitaa olla koko yritys, jos kerran munasoluja ei irtoa lainkaa.

Tämä oli kyllä niin masentava alku tälle vuodelle, jonka piti olla se vuosi, jonka aloitan uudella asenteella ja tämä vuosi tuo tullessaan sen kauan odotetun uutisen. Eipä taita toteutua nämä haaveet.

.olivia kp 2/25-37

Lyhyt kierto?

Ei tainnut uudella asenteella kauaksi päästä. Tänään alkoi pientä alavatsakipuilua. Aluksi en millään tajunnut mistä on kysymys, kunnes välähti, että menkathan siellä kolkuttaa. Äkkiä vessaan ja pientä tuhrua paperiin jäikin. Tuhru oli melko juoksevaa ja vaaleaa, mutta juuri sellaista kuin juuri hetki ennen menkkojen alkua. Särkylääkettä naamaan ja suojaa housuun. Edelleenkin hyvin vähän, hyvin hentoa vuotoa havaittavissa. Normaalisti tästä kipuilusta ja turhuttelusta ei mene kuin tunti, niin hanat aukeavat.

Tämä tuhruttelu tuli ihan puskista! En odottanut menkkoja vielä viikkoon. Ei minulla ole koskaan ollut näin lyhyttä kiertoa. Juuri kun ehdin ajatella, että kierto alkaa tasaantua siihen n. 30-34 päivään, niin tulikin tälläinen yllätys.

Toivotaan, että tämä nyt on jotain välivuotoa, eikä vielä oikeat menkat. En halua, että kierto alkaa tällä tavalla heittelehtimään. Kaikkein eniten tietysti toivon, että tämä olisi aivan jotain muuta kuin tädin kolkuttelua... you know...

olivia kp26 tai kp1

ps. ystäväni totta tosiaan oli raskaana, heille on siis tulossa perheen lisäystä!

Uusi vuosi, uusi asenne

Uusi vuosi on alkanut ja samalla blogi sai uuden ulkoasun. Ei ihan niin pirteän mitä aluksi ajattelin. Viime vuonna tapahtui paljon, joista suurimmat tapahtumat olivat päätös alkaa yrittämään lasta, jotta tästä meidän kahden hengen pienperheestä tulisi oikea perhe. Toinen tärkeä virstanpylväs oli häät. Olemme nyt aviopari ja haluamme jakaa elämämme aina.

Myös pettymyksiä on kasaantunut viime vuodelle. Suurin on se loppuvuoden plussa, joka raskaustestiin tuli, mutta joka osoittautui vääräksi. Toinen ahdistusta aiheuttanut asia oli työt. Pääasiassa se, että työpaikkani on muualla enkä voi asua kotona koko aikaa. Myös työilmapiiri ja työssä viihtyminen on niin huonoa, että olen jopa harkinnut irtisanoutumista.

Vuoden vaihde on mennyt lomaille. Loma on tullut tarpeeseen. Olen nukkunut, nukkunut ja nukkunut. Lisäksi olen ollut kotona, kotona ja kotona. Kävin myös pari kertaa hiihtämässä. Leppoisissa merkeissä meni loma, mutta enenmmänkin olisin voinut lomaa viettää.

Tämän kierron olen ottanut rennosti. En ole tikutellut ovista. Tietysti jonkin verran on tutkiskellut limoja ja muita epämääräisiä oireita. Ovulaation oletan olleen uuden vuoden aikoihin, nyt on ehkä dpo 4-5. Lomalla on tullut heiluteltu peittoja joka toinen päivä tahdilla, joten ehkä ajoitukset ovat osuneet oikeaan. Rinnat ovat olleet pinkeät ja arat ennen ovulaatiota ja ovat edelleen. Tätä "oiretta" nyt seuraillaan, että muuttuvatko ne normaaleiksi vai ei... Menkkoja odotan alkavaksi viikon päähän, mutta testata aion vasta ehkä 15. päivä.

olivia kp 23/30-37 (dpo 4-5?)

muoks.

minulla onkin jo kp 24, tämän siitä saa, kun ei koko ajan kp:iä laske.