Monta negaa

Täällä on taas menossa megapitkä kierto. Nyt on jo kp 37 ja monta negatiivista testiä on jo takana. Ilmeisesti sitä ovulaatiota ei tapahtunut, eikä myöskään raskautumista. Nyt vaan odotellaan milloin menkat alkavat, jotta päästään taas yrittämään... Lisää kuulumisia myöhemmin.

Kauheat finnit!

Nämä finnit on nyt kauhea ongelma! Iho ennen kuukautisia menee aivan kauheaksi, nytkin on monta isoa, punoittavaa ja kipeää mollukkaa naamassa. Finnien aiheuttaman paineen tuntee iholla, joten koko ajan niitä miettii. Meikkiä on iso kasa naamassa, ja sekös on vasta kamalan näköistä. No näillä on nyt mentävä, sille ei voi mitään.

Äitini jo viimeeksi huomautti naamani kukinnasta, ja heti tuli pelko, että nyt se arvaa mikä on seuraava projektimme (siis häiden jälkeen). Ja tätä en missään tapauksessa halua. En halua, että äitini alkaa tätä asiaa hössöttämään, en vain yksinkertaisesti jaksa sitä.

Tämä yrittäminen on muutenkin henkisesti tosi raskasta. Koko ajan odotetaan jotain ja tarkkaillaan itseään suurennuslasin kanssa. Tunnustellaan erilaisia oireita tai oireettomuutta. Tullaan vainoharhaisiksi ja muututaan kyynisiksi.

Fiilikset ei ole siis kaikkein parhaimmat ja alka pikku hiljaa tuntumaan, että tämä blogi on vain kauhea valitusblogi ja pahojen tunteiden oksennuspaikka. Toivotaan, että seuraavassa kierrossa olisi jo positiivisempia fiiliksiä.

Nyt mennään jo kierron loppupuolta ja kohta pitäisi alkaa seuraavien menkkojen. Niiden pitäisi alkaa sunnuntai-torstai välillä. Toivon, että ne alkais jo sunnuntaina tai jopa aiemmin, jotta menkkoja ei olisi sitä seuraavana viikonloppuna ja oviskin voisi osua paremmin kohdilleen.

-olivia KP 25/28...33

ps. lisättynä edelliseen postaukseen, niin sen jälkeen tuli vain ovistesteihin haamuja, ja muidenkin oireiden perusteella voin todeta, että ovulaatio taisi livahtaa ohi kp 13 paikkeilla, eikä sitä kauheasti hyödynnetty. Sen vuoksi en siis oleta mitään raskautta tälle kierrolle.

Tikutusta

Olen jo useamman päivän tikuttanut (siis tehnyt ovulaatiotestejä). Aluksi tikuissa ei näkynyt mitään, mutta eilen siihen piirtyi jo haamu. Toivotaan, että jossain vaiheessa (eli viikonloppuna) tulisi ovulaatioplussa. Silloin voisi olla oikeasti mahdollisuus jopa yrittää. Oltaisiin kerrankin yhdessä kotona, ja päästäis yrittämään toden teolla.

Tällä kertaa ei oikeastaan ole muuta raportoitavaa. Mitään fiiliksiä en osaa nyt laittaa paperille saakka, mutta kaikin puolin on mukava ja odottava fiilis.

-olivia

kp 15/28-33

Tikusta asiaa

On tarkoitus aloittaa tänään tikutus siis aloittaa ovulaatiotesteillä etsimään ovultaatiota, mutta jotenkin minua pelottaa koko tikutus. En osaa määritellä miksi se on sellainen peikko, se vaan on alkanut tällä viikolla tuntua pelottavalta. Ehkä se on sitä, että mitä jos en löydäkään ovista tai entä jos taas käy niin, ettemme pääse hyödyntämään ovista.

Eräs ystäväni kertoi, että keväällä, että he aikovat jossain vaiheessa alkaa yrittämään lasta. Minä en tilanteessa sanonut meidän suunnitelmista mitään, mutta olihan hän sen osannut lukea rivien välistä. Ihanaa, kun on kohtalotoveri! Pelkään kumminkin, että mieheni saa tietää, että tämä ystäväni tietää. Tiedän, ettei mieheni pidä siitä, että kerron asioitamme muille, varsinkin kun sovittiin, ettei muille puhuta.

Minua on alkanut ahdistaa tämä koko yrittäminen. Tuntuu, ettei mulla kestä pää tätä ainaista oman kropan tulkitsemista ja sitä, että asia on koko ajan mielessä. Nyt tulee 5 kuukautta täyteen yrittämistä, mutta eihän tämä kunnollista yrittämistä ole, kun emme koskaan tapaa saman peiton alla oikeaan aikaan. Silti aika tuntuu tosi pitkältä!!

-olivia kp 10/28-33

Uuteen kiertoon, taas

Eli tänään on kp 1/28-33. En nyt laske kierron pituuteen sitä yhtä maratonkiertoa, joka oli kesällä. Päätetään nyt, että se oli poikkeus ja sellaista ei enää koskaan tule. Ehdin perjantaina tekemään jo yhden raskaustestinkin, koska piti vain varmistaa, ettei olisi käynyt iloista vahinkoa, ei ollut. Sain rauhassa juhlia kaverin synttäreitä viikonloppuna mökillä. Ja mukavinta oli myös se, että menkat alkoi vasta tänään eikä siellä mökillä.

4. kierron pituudeksi tuli nyt 33 päivää. Pituus ei millään tavalla yllättänyt, sillä ounastelinkin ovulaation olleen vasta kp 16 päivän aikaan. ja menkat alkoi oletettavasti dpo 17. Onneksi ehdin ottaa riittävän ajoissa särkylääkettä, coktail buranaa ja panadolia, eikä suuria maha/selkäkipuja tullut. Otin buranan jo ennen kuin mitään kipuja oli eli aamulla huomasin pientä vaalean punaista limaa pyyhkiessä, joten ounastelin menkkojen alkavan. Panadolin otin, kun pääsin töihin ja kipuja oli alkanut tuntua. Tämä yhdistelmä toimi siis hyvin!

Nyt ei ollut edes kovin pahaa migreeniä. Viime maanantaina oli migreeni, jonka sain hillittyä buranalla ja lepäämisellä. Lauantaina oli myös pääkipua, mutta se saattoi myös johtua liian vähäisestä veden juomisesta ja silmälaseitta olosta. Onneksi ei ollut muuta.

Nyt aloitetaan pohtimaan milloin voisi olla seuraava ovulaatio. Aion tikuttaa, jotta se ajankohta löytyisi. Jos seuraava kierto on yhtä pitkä kuin tämäkin, niin ovulaatio voisi osua kerrankin viikonlopulle. Eli nyt voisi olla jotain mahdollisuutta osuttaa peiton heiluttelut oikeille päiville.

Synttärilahjaksi en enää vauvaa voi saada (synttärilahjaksi olisin lukenut, jos vauva olisi syntynyt kuukauden sisällä omista snyttäreistäni), mutta ei kait se katastrofi ole vaikka vasta kolmekymppisenä vauvan saisinkin. Nyt täytyy vaan toivoa, että oikeasti joskus se vauva meillekin suodaan. En tosin kehtaa ääneen edes valittaa, sillä eihän tässä ole vielä edes puolta vuottakaan yritetty.

Taas on reilun viikon aikana useampi vauvauutinen kuultu, kaikki siis syntyneitä. Yksi heistä ollaan jo ehditty nähdä ja olihan se söpö. Sellaisen käärön minäkin haluan. Jos vaikka vuoden päästä olisi meidän vuoro esitellä uutta perheenjäsentämme.

KP 1/28-33