Kontrolli takana

Eilinen olikin todella raskas päivä, kontrolli on nyt kuitenkin takana. Jouduin odottamaan äitiyspolilla yli tunnin omaa vuoroa ja se oli todella tuskaista. Paikat kipeyty istumisesta aivan järkyttävästi, onneksi löysin vapaan keinutuolin, siinä oli hiukan helpompi istua kuin tavallisessa tuolissa. Koko loppupäivän kivut jatkui, vaikkakin lepo onneksi auttoi. Liikkuminen ja pystyyn nousu teki todella kipeetä.

Ultrassa näkyi taas funneling, mutta parin viikon takaista pienempänä. Sisäsuu oli 0,5 cm auki ja oli pituussuunnassakin auki. Kiinni olevaa kohdunkanavaa oli 1,5 cm. Lääkärin mukaan tilanne on ihan hyvä, mutta yhtään enempää ei saa liikkua tai olla pystyssä. Seuraava kontrolli on sitten reilun viikon päästä.

Nyt vaan pitää malttaa levätä, jotta saan olla kotona ja etenkin, että pikkuveli saisi vielä rauhassa kasvaa. Huomenna tulee 30 raskausviikkoa täyteen! Siitä on 3 viikkoa siihen kun esikoinen syntyi ja pari viikkoa lisää turvallisemmille viikoille.

Eilen oli mieli tosi maassa kipujen vuoksi, mutta myös sen takia, että tajusin miten pitkä makoilu on vielä edessä. Yli kuukausi!! Voi apua! En kyllä oikeasti tiedä miten mun mielenterveys kestää tämän. Huoli pikkuveljestä on kova, mutta myös tämä tylsyys alkaa ahdistaa. Minulla on kyllä lukemista, opiskeltavaa, elokuvia, sarjoja yms. vaikka kuinka paljon, mutta en osaa oikein keskittyä mihinkään. Opiskelu on haastavaa, kun makoillen lukeminen ja kirjoittaminen on työläämpää kuin pöydän ääressä. Enkä oikein osaa keskittyä. Nettikin on surffattu läpi.

Minä olen ihaillut ikkunasta ihanaa syksyä, josta jään täysin paitsi. Syksy on lempivuodenaikani ja nyt näyttää olevan todella kaunis ruska. Meidän ikkunasta näkyy ihana väriloisto, on punaista ja keltaista sekä vähän vihreääkin jäljellä. Minä niin haluaisin laittaa kumpparit jalkaan ja lähteä metsään kävelemään ja haistelemaan raikasta syysilmaa!

Kontrolli jännittää

Huomenna on ensimmäinen äitiyspolin kontrolli kotiin pääsyn jälkeen. Olen ollut nyt reilun viikon kotona vuodelevossa. Olo on pääasiassa ollut ihan hyvä. Monena iltana on tullut päänsärky, mutta se nyt on ymmärrettävää, kun on sisällä ja makaa sohvalla koko päivän. Lonkkaa särkee, etenkin öisin. Onneksi se kipu hellittää kylkeä kääntäessä ja pehmeä lampaantalja lantion alla auttaa. Torstaina oli tosi kivulias päivä, koko ajan oli jotain kipuja ja kaikki liikkuminen sattui. Lähinnä kivut oli alavatsan kiristelyä ja jomottelua alakerrassa. Nekin onneksi meni ohi.

Kovasti pelottaa taas huominen. On tosi turhauttavaa, kun ei yhtään voi tietää mikä siellä alakerrassa on tilanne. Täytyy ottaa mukaan välttämättömät tavarat jo sinne kontrolliin eli mukaan tulee ainakin lukemista, kännykkä ja laturi. Lisäksi täytyy kotona pakata tavarat valmiiksi, jos tarvitsee sairaalaan jäädä. Lähinnä hygieniatarvikkeet, vaihtoalusvaatteet, lököhousut ja tossut sekä läppärit, ja lukemista lisää. Noi omat vaatteeet on ihan pakolliset, kun sairaalan alusvaatteet ja housut on niin kammottavia. Lisäksi jos tarvii useamman päivän olla niin tarviin oman tyynyn ja sen lampaantaljan. Nämä kaikki on oma viihtymisen vuoksi, näillä pienillä asioilla viihdyn ja jaksan sairaala-ajan paljon paremmin.

Vuodelepo täällä kotonakin on tosi haastavaa. Hyvää kotona olemisessa on se, että pääsee viettämään aikaa oman lapsensa kanssa. Ahdistavaa siinä on se, että kuormittaa miestä koko ajan. Hänen pitää tehdä myös minulle ruoka ja pestä minun pyykit. Näistä hänen ei tarvitse huolehtia, jos olisi sairaalassa. Sairaalassa saa oikeasti levättyä, kun kotona tulee kiusaus auttaa kodin- ja lastenhoidossa. Toisaalta kyllä pystyn joissain asioissa hyvin auttamaankin. Pystyn ihan nukuttamaan lapsen ja syöttämään hänet samalla kun nousen itsekin syömään. Paljon luen esikoisen kanssa ja hän osaa jo tuoda leikit tähän sohvalle minun viereen, niin voin leikkiä hänen kanssaan esim. koota legoja, leikkiä ruoanlaittoa yms.

Meillä on ollut tällä viikolla onneksi esikoisen mummo apuna, hän on siivonnut ja järjestellyt kaappeja. Sekä tietysti laittanut ruokaa ja leikkinyt esikoisen kanssa. Esikoinen on ihan haltioissaan, kun saa mummon kanssa olla, näkevät niin harvoin. Toisaalta onhan se raskasta, kun täällä on joku muukin hääräämässä. Etenkin, kun tuntuu välillä, ettei äitini ymmärrä, että minä olen vuodelevossa ja mikä riski sillä pystyssä olemisella ja puuhaamisella on. Eilinen olikin aika raskas päivä, kun piti olla koko ajan mukana kaappien järjestelyhommassa, että mitä menee mihinkin. Toisaalta nyt on saatu kaikki valmiiksi pikkuveljeä varten. Tai no peti on laittamatta, mutta sen ehtii.

Muutaman päivän päästä on raskausviikko 30 saavutettu, sitten onkin kuukauden päivät niin oltais jo turvallisilla vesillä!

Paljon rauhallisia päiviä toivoen

olivia ja pikkuveli rv 29+4