Kuulumisia

Heippa kaikille ja kiitos, että olette jaksaneet kysellä kuulumisia. En ole osannut kirjoittaa raskaudesta tänne. Toisaalta se harmittaa, sillä tämä on oikein hyvä päiväkirja. Nyt muistiinpanoja on milloin missäkin.

Raskaus etenee hyvin, nyt on jo 25. raskausviikko. Tosi pitkällä jo ollaan. Puoliväli meni jo viikkoja sitten. Muutama viikko sitten oli rakenneultra ja kaikki oli hyvin. Ultraaja ei kauheasti puhunut, mutta ilmeisesti kaikki oli hyvin. Koko vastasi viikkoja ja vauva oli sopusuhtainen.

Potkut olen tuntenut jo pari kuukautta. Ja se on kyllä hurjan tuntuista kun vauva vaihtaa asentoa ja puskee johonkin yhteen nurkkaan, tai ulos sieltä. Potkuja on kuitenkin kiva kuulostella. Mies on tuntenut muutaman viikon potkut ja hänestäkin on kiva kuulostella vauvan muksuja.

Itselläni on fyysinen jaksaminen ollut sitten vaikeeta. Tuossa 1,5 kk sitten alkoi alavatsalla tuntua kiristelyä kävellessä. Samoihin aikoihin alkoi puolimakaavassa asennossa tulla iskiaskipua. Lisäksi juuri niillä viikoilla maha kasvoi niin rajusti, että yhtäkkiä en mahtunutkaan omiin vaatteisiin. Aluksi nämä kiristelyt pelästytti, mutta onneksi netti osasi kertoa sen olevan normaalia. Minulla on siitä lähtien ollut kävellessä kiristelyä. Nyt on kävelytahti tosi hidas ja matkaa voi kerrallaan taivaltaa maksimissaan 2 km. Tämä on tuskastuttanut minua paljon, sillä liikunta on olematonta ja kaipaan enemmän aikaa ulkoilulle. Mutta mitä siellä ulkona tekee, jos ei voi kävellä?

Nukkuminen on nykyään hankalaa, kun en meinaa löytää hyvää asentoa öisin. Heräilen usein ja sitten olen päivisin todella väsynyt. En jaksa tehdä mitään töitten jälkeen. Minun piti käydä ostamassa tukivyö, mutta meni neljä viikkoa ennen kuin pääsen sen vihdoinkin tänään ostamaan. Toivotaan, että tukivyöstä saa apua kiristelyihin ja yötkin helpottaisi.

Olen nyt sairaslomalla tämän viikon. Oli pakko hakea sairaslomaa, kun tuntui ettei tässä ole mitään järkeä. Olen ollut niin väsynyt, etten ole jaksanut siivota tai tiskata. Olen ollut niin väsynyt, että unohtelin asioita. En muistanut asioita, joita olin tehnyt vasta muutama päivä sitten. Lopuksi tuntui, etten vaan yksinkertaisesti jaksanut. Onneksi työterveyslääkäri otti ongelmani tosissaan ja ymmärsi minua ja yritti tosissaan löytää apua minulle. Pohdittiin myös pitkään ovatko minun tuntemat pahat kiristykset kävellessä olleet oikeita supistuksia vai vain jotain kohdun kasvu- tai liitoskipuja. Kivuttomat harjoitussupistukset tunnistan ja ne ovat ihan erilaisia.

Muuten kaikki on mennyt hyvin. Maha on kasvanut eikä painoa ole tullut hirveästi lisää. Vaikka nyt onkin vähän vaikeeta, niin kaikin puolin meillä menee oikein hyvin.

.olivia

Blogin jatkon pohdintaa

Silloin, kun blogin aloitin, en suunnitellut ollenkaan mihin saakka tätä pidän. Haluan kirjailla fiiliksiäni ylös nyt raskausaikanakin, mutta en halua tehdä sitä yhtä julkisesti kuin aiemmin. Tai siis lähinnä minua pelottaa paljastuminen, kun oikeassa elämässä raskaudestani tulee julkista. Silloin tuttuni tunnistavat minut helpommin, kun on lasketut ajat yms. tiedossa. Olen siis pohtinut, että pistän blogin salasanan taakse. Mitä mieltä te olette? Jatkatteko lukemista, jos pistän blogin salasanan taakse? Saatte tietysti kaikki nykyiset lukijat pyytämällä sen salasanan.

Tässä raskaudessa ei oikein tapahdu mitään, joten en ole sen vuoksi keksinyt mitään kirjoitettavaakaan. Olen myös jättänyt (en tietoisesti) muiden blogien lukemisen vähemmälle, joten en ole aina muistanut edes tämän oman blogin olemassa oloa. Yrittäessä asia oli koko ajan mielessä ja koko ajan tapahtui säännöllisesti jotain tai ainakin tunteet ja fiilikset vaihtelivat koko ajan.

Nyt vain jännitän huomista np-ultraa. Minua ei enää niinkään pelota mitä sieltä tulee tulokseksi riskin suhteen vaan minua pelottaa että sikiö on kuollut. Tästä en jollain tavalla päse yhtään yli.

Minulla on olo huomattavasti parantunut, pahoinvointia ei juurikaan ole. No eilen tuli paha olo, kun olin syönyt liian vähän. Siihenkin keksin mussuttaminen auttoi. Olo muutenkin paljon pirteämpi. Jaksan tehdä asioita ja olen jaksanut taas liikkua. Ruokailun säännöllisyys ei enää ole niin tarkkaa ja iltaisin ei tarvitse enää välttämättä syödä toista lämminta ruokaa vaan pärjään jugurtilla ja kanamunaleivällä.

Paino on pudonnot. Se on pudonnut viime talvesta lähtien nyt 5 kiloa. Keväällä sairastaessa lähti muutama kilo ja nyt raskausaikana on lähtenyt loput. En muista milloin olisin näin vähän painanut, mutta sehän voi johtua pelkästään jo siitä, etten ole koko kesänä juurikaan liikkunut, niin lihakset (ne muutenkin vaatimattomat) on kadonneet.

En tiedä saanko ensi yönä lainkaan nukuttua, kun jännitän iltapäivän ultraa.

kaapo 10+6

Liian pitkä päivitystauko

Olen erittäin pahoillani, että päivitystauko venyi näin pitkäksi. Olen nauttinut lomalla olosta ja olemme käyneet reissussa, joten en ole vain ehtinyt kirjoittaa kuulumisia.

Olemme käyneet jo yksityisellä varhaisultrassa, olimme siellä viikoilla 6+6 ja kaikki oli hyvin. Alkio vastasi viikkoja ja oli oikeassa paikassa. Lisäksi siellä näkyi syke. Se oli huikean helpottava kokemus! Loppupäivä menikin hymy kasvoilla.

Lisäksi olemme käyneet ensimmäisessä neuvolassa. Oma neuvolan tätimme oli lomalla, joten meillä oli tuuraaja. Hänkin oli mukava. Hän sai kyllä jostain arvottua meille lasketuksi ajaksi 4.3. Seuraavaksi on ensi kuun puolessa välissä np-ultra ja verikokeita ja sitten kuun lopussa on neuvolalääkäri. Hurjan nopeaa asiat etenee.

Minulla on ollut lievää pahoinvointia. Pitää koko ajan syödä jotain, mutta vain vähän kerrallaan muuten tulee paha olo. Aamuisin tulee kiire nousta aamupalalle, muuten paha olo iskee. Iltaisinkin pitää syödä vielä jotain juuri ennen nukkumaan menoa, mitä en kyllä koskaan aiemmin ole tehnyt.

Olen ollut aika väsynyt, mutta se voi myös olla täysin normaalia lomaväsymystä. Olen helposti nukkunut 10 tunnin yöunia ja silti tekisi mieli ottaa päiväunet.

Yksille ystäville kerroimme odotuksesta jo, kun he olivat samalla reissulla, eikä koko viikkoa voinut salailla tätä raskautta. Emme vielä tiedä milloin muille kerrotaan. Loma on mennyt aika matalaa profiilia, joten ei ole ollut vielä syytä salailla eikä kertoa.

olivia 7+3

Nyt se on uskottava

Olen niin onnellinen, vaikka pieni pelko takaraivossa onkin. Tänään tehty uusi testi kertoi vahvan totuuden. Viiva oli sen verran vahva, että uskottava oli. Olen (ainakin nyt) raskaana. Aika hurjaa! Hurjemmalta kuulosti se, kun mieheni sanoi, että minusta tulee äiti. ÄITI.

Eilen illalla minulle tuli tunne, että tässä voi käydä huonosti. Aloin pelkäämään keskenmenoa. En tiedä mistä se tuli, mutta aamulla pelkäsin nousta, sillä testaaminen odotti minua. Vaikka testi näyttikin erittäin vahvaa plussaa, niin silti pieni pelko on mielessä.

Minä ajattelin tällä viikolla soittaa neuvolaan, jos saisi vaikka loman aikaan neuvolakäynnin. Haluan myös käydä varhaisultrassa heti kun se on mahdollista. Miehen mielipidettä en oikein tiedä, mutta eiköhän hänkin varhaisultraan halua. Lomalla voisi sielläkin yrittää käydä.

olivia 4+2

En vielä usko

Olen tehnyt tiistain jälkeen joka aamu testin. Viivanpaikka on selkeästi vahvistunut. En uskalla vielä uskoa tätä todeksi. Tänään tai viimeistään huomenna pitäisi menkkojen alkaa, joten odotellaan nyt siihen saakka, että ne on oikeasti myöhässä. Mies ei ole vielä myöntänyt, että tämä voisi olla totta. Hän pelkään niin paljon sitä, että petyn pahasti. Ihana.

Tästä juhannuksesta tulikin sitten "kuiva". Ei se kyllä yhtään haittaa.

olivia kp 29/28 dpo 13

En sitten jaksanutkaan odottaa

Tein aamulla raskaustestin. Olen vain niin malttamaton, ettei ole mitään kykyä odottaa. Tuloskin oli sellainen, joka ei vie tätä asiaa mihinkään suuntaan. Puikkoon tuli joku minkä voisin ehkä tulkita viivanpaikaksi. Jossain kulmassa se näkyi, jossain ei. Purin sitten testin, jotta näkisin paremmin. Kyllä siellä jokin jälki oli. En kyllä vielä uskalla tulkita sitä muuksi kuin viivanpaikaksi. Nyt ei auta muu kuin toivoa ja odottaa.

olivia kp 25/28 dpo 9

Kun vain jaksaisi odottaa

Taas sitä odotetaan. Loppuviikkoa ja testauspäivää/menkkojen alkua. Olen tässä viimeisen viikon ollut tosi rauhallinen, en ole ajatellut juuri ollenkaan mahdollista tärppäämistä. Toki tiedän, että jos nyt tärppäisi niin LA olisi maaliskuun alussa. Tänään on DPO8 (ehkä) ja menkkojen pitäisi alkaa ensi lauantaina tai sunnuntaina. Vielä olisi siis odotettavaa. Tänään tuli ekaa kertaa fiilis, että joko saa testata. Tiedän, että se on ihan typerää alkaa tässä vaiheessa testailee, mutta kun haluaisin jo tietää.

Minulla on ollut ovulaatiosta lähtien rinnat turvonneet ja arat. Samoin valkovuotoa on ollut reilusti koko ajan oviksesta. Pari päivää taisi olla kuivempaa oviksen jälkeen. Nämä oireet ovat ihan normaaleja oviksen jälkeisiä oireita. Päivää tai kahta ennen menkkojen alkua pitäisi rintojen lässähtään, joten sitä odotellessa.

Olivia kp 24/28 DPO8