On ollut mielessä kirjoittaa kuulumisia tänne, mutten ole oikein saanut mitään sanotuksi. Nyt on menossa toinen yrityskierto ja kp 22. Tässä kuussa oli jo sentään jotain yritystä ilmassa. Toivotaan, että ajoitus osui kohilleen. Aika vaikeeta tämä yrittäminen on, kun on reissutyössä ja nyt taaskin näytti, että ovulaatio osui viikolle. No yrittetty kuitenkin on. Enempää ei kuitenkaan voi enää yrittää.
Mielestäni taas huomasin ovulaation, mutta mitään ei voi täysin varmaksi sanoa. Ehkä toisaalta en edes halua tarkemmin tietääkään, kun en asialle voi mitään tehdä jos reissussa olen oviksen aikaan. Eikä saa alkaa liikaa miettimään yrittämistä, sillä silloin voi käydä niin että lopahtaa koko innostus. Kyllä sitä spontaania innostusta täytyy olla mukana, eikä vain vauvan yrittämistä.
Kaveripiirissä on kuulunut taas vauvauutisia. Ihanaa!! On ihanaa, että muille tulee vauvoja, täytyy vaan toivoa, että meillekin tulee pian. Ehkä sitä vaan ollaan siinä iässä, että kaikki alkaa niitä vauvoja puskemaan samaan aikaan. Kun mietin omaa lapsuuttani, niin se on oikeestaan tosi kivaa, kun joka kyläpaikassa on samanikäisiä lapsia. Minusta oli lapsena kivaa kyläillä, kun oli leikkikavereita. Haluan tarjota samaa myös omille lapsilleni. Toivotaan vaan, että me olemme yhtä ahkeria kyläilijöitä, kun vanhempani ovat olleet.
Mikähänlainen äiti minustakin tulee? Lähiaikoina (siis muutaman vuoden aikana) olen alkanut nähdä itsessäni äitini piirteitä ja se on alkanut osittain pelottaa minua. Äidissäni ei siis ole mitään vikaa, mutten halua olla hänenkaltainen. Haluan olla minä. Haluan olla minunkaltainen äiti. Muutama päivä sitten oli pitkästä aikaan hyvä puhelu äitini kanssa. En kertaakaan hermostunut häneen, eikä alkanut ärsyttää hänen jutut. Puhuimme itseasiassa aika pitkään, varmaan puoli tuntia. Ehkä tässä kasvukipukaudessa ollaan menossa vihdoinkin parempaan suuntaan.
Nyt on ollut ihanat pari viikkoa, kun olen ollut paljon kotona (en siis vanhempien kotona vaan omassa kotonani). Helatorstaiviikonloppu oli ihanan pitkä ja olin keskiviikosta lähtien kotona. Heti perään olin taas pitkän viikonlopun kotona. Tuntui jo melkein kuin asuisin kotona. Ehkä jonain päivänä. Joko töiden pitää muuttua, että voin työskennellä kotipaikkakunnallani tai sitten äitiys tuo minut kotiin. En tiedä kumpaa toivon enemmän. Helpompi on varmaan palata äippäloman jälkeen töihin, jos on valmiiksi työkuviot kunnossa. Mahdotonta olisi tehdä reissutyötä lapsen kanssa. Tai niinhän ne monet miehetkin tekee, miksei nainen voisi? Miksi se on itsestään selvää, ettei nainen voisi tehdä lasten jälkeen reissutyötä? Minulla on muutama (nais)kaveri, jotka käyvät töissä toisella paikkakunnalla (ajomatkaa yli tunti suuntaansa). Miksi en voisi äitinä tehdä reissutyötä (kolme-neljä yötä viikossa pois kotoa), jos kerran isätkin sitä tekee? Heti ensimmäisenä tulee mieleen, että minua katsottaisiin kieroon, jos näitä töitä samalla tapaa jatkaisin äitinä.
KP 22/30
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti