Tyttö tuli!

Kiitos Katjuska ja Hups, että kysyit mitä meille kuuluu. Täytyyhän tällekin yritys- ja odotustarinalle saada jonkinlainen loppu. Inhoan ylikaiken sitä, että keskustelupalstoilla ja blogeissa juttu jää kesken. No nyt minä tein sen saman.

Meille syntyi tyttö ja nyt on kaikki hyvin, vaikka matka on ollut pitkä ja raskas ja on pelättykin.

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, niin minulla oli ollut erilaisia tuntemuksia pitkin raskautta. Nyt jälkikäteen voin sanoa, että supistuksia ne oli. Olin useampaan otteeseen sairaslomalla raskausaikana, pääasiassa väsymyksen ja kipujen takia. Marraskuun lopussa oli vatsatauti, joka aiheutti supistuksia. Se oli melko pelottavaa. En kuitenkaan silloin soittanut synnärille vaan odotin arkipäivään ja kävin neuvolassa lääkärillä. Lääkärin tutkimuksessa ei ollut mitään ihmeellistä, mutta sairaslomalla olin koko viikon vaikka vatsatauti oli ohi. Joulukuun alussa normaalissa lääkärin tarkastuksessa ilmeni, että paikat oli pehmenneet ja kohdunsuu sormelle auki. Sain määräyksen ottaa rauhallisemmin ja välttää pitkiä juna- ja automatkoja. Olo oli yleisesti tosi huono, en jaksanut tehdä mitään, enkä esim. kävellä yhtään. Luulin koko ajan, että tämä vain kuuluu normaaliin raskauteen. Joulun alla sain työterveydestä taas saikkua väsymyksen ja kipujen vuoksi ja taas lääkäri epäili kipujen olevan (oikeita) supistuksia. Tätä neuvolassa ei epäilty ollenkaan. Joulun jälkeen alkoi rusehtava vuoto. Neuvolaan sain ajan keskiviikolle. Lääkäri totesi saman kuin aiemminkin eli paikat pehmenneet ja sormelle auki. Seksikielto, rehkimiskielto ja sairasloma äitiysloman alkuun.

Samana iltana alkoi tulla kovia kipuja alaselässä. Aluksi en pitänyt niitä kovin erikoisina, kunnes ne olivat niin kipeitä että itketti. Välillä kivut meni ohi. Soitin äidillekin ja itkin kipuja puhelimessa. Hän käski soittaa heti synnärille, josta arveltiin kipujen olevan supistuksia. Käskivät tulla näytille. Tällöin viikkoja oli 30+5. Sairaalassa käyrällä todettiin supistusia tulevan 5 min välein ja kohdunkaula oli kadonnut ja kohdun suu 3 cm auki. Aloitettiin saman tien estolääkitys, joka tehosikin hyvin. Muutaman tunnin kuluttua supistukset olivat loppuneet. Jäin siltä makuulta sairaalaan vuodelepoon. Vauvaa yritetään pitää mahassa vielä viikolle 35.

Muutaman viikon makoilun jälkeen maanantaina alkoi tihkua vuotoa, joka todettiin lapsivedeksi. Tiistaina alkoi tulla supistuksia, joita yritettiin estellä lääkkeillä. Nyt lääkkeet ei tehonneet yhtä tehokkasti, ne vain lykkäsivät supistuksia hieman eteenpäin. Torstaina päätettiin lopettaa lääkkeet tehottomina ja odoteltiin synnytyksen käynnistymistä. Perjantaina aamuyöllä synnytys yhtäkkiä käynnistyi. Mies ehti paikalle juuri ja juuri ajoissa sillä synnytys eteni tosi nopeasti. Oli hyvä, että etenikin nopeasti, sillä mitään kivunlievitystä en ehtinyt saada. Tyttö syntyi ihan hyvänkokoisena viikolla 33+0. 2240g oli tytöllä painoa.

Tyttö siirtyi välittömästi synnytyksestä pikkuvauvojen teholle, jossa hänellä oli hengistysavuste muutaman tunnin. Keskoskaapista tyttö pääsi neljäntenä päivänä. Tämän jälkeen vain kerrytettiin massaa ja opeteltiin syömään. Sairaalassa vauva oli kolme viikkoa. Kotiin tulon jälkeen massaa on kertynyt paljon eli ruoka on maistunut!

Nyt on kaikki siis hyvin, vaikka loppuraskaus ja tytön alkutaival olikin haastava. Tässä pikku hiljaa olen yrittänyt käsitellä tätä minun pieleen mennyttä ja keskenjäänyttä raskautta.

Jo raskauden puolivälissä tuntemani kivut olivat supistuksia, en vain uskonut sitä, eikä missään vaiheessa neuvolassakaan asiaa otettu vakavasti. Ainoastaan työterveyslääkäri oli oikeilla kärryillä, mutta en suostunut uskomaan häntä. Jos ei pysty liikkumaan yhtään tai kantamaan mitään, niin kaikki ei voi olla normaalisti. Samoin jos ei pysty nukkumaan, pitää hakea apua. Väsymys vain pahentaa kaikkea. Ihmettelen neuvolalääkärin rentoa fiilistä, vaikka oli ennenaikaisuuden merkkejä jo joulukuun alussa, niin hän ei niitä minulle riittävän pontevasti sanonut. Kerran tuli vetistä vuotoa, jonka kanssa mietin onkohan tämä lapsivettä. Kysyin neuvolasta ja sieltä sanottiin, että ei ole. Nyt voin sanoa, että oli se. Olen sitä mieltä, että jos on jotain ongelmaa, kannattaa kysyä synnäriltä tai äitiyspolilta eikä neuvolasta. Neuvola on niitä varten, joilla kaikki menee normaalisti, ei erikoistapauksia varten.

Mahdollisessa seuraavassa raskaudessa on kohonnut riski ennenaikaiseen synnytykseen, mutta mitään lukuja ei osaa kukaan sanoa. Tämän vuoksi seuraavassa raskaudessa käyn n. rv 16 lähtien äitiyspolilla kontrollissa.

Tyttö on jo 2,5 kk vanha ja painaa yli 5 kg. Oppii paljon uutta, hänen kehittymistä on ihana seurata. Illat on tällä hetkellä raskaita. Iltaisin hän itkee paljon ja haluaa olla sylissä. Öisin hän herää syömään 1-2 krt, mutta yllättävän helposti yöherääminen sujuu. Aamulla herääminen onkin vaikeaa meille. Säännöllistä arkea meillä ei ole, mutta toivotaan, että jossain vaiheessa on. Itse pidän säännöllisestä elämän rytmistä.

Me tytön kanssa odotellaan kevättä ja kesää! Mukavaa kevään jatkoa kaikille! Voi olla, että joskus kirjoittelen tänne, mutta en lupaa mitään. Saa kysellä edelleen kuulumisia!

.olivia