Mietin, että pitäisikö nostaa pystyyn tämä vanha blogi. Meillä on alkanut pikku kakkosen yritys vuoden vaihteessa ja koska nopeaa tulosta ei ole tullut, niin ehkä täytyy alkaa purkamaan ajatuksia myös tänne.
Tämä yritys ei ole yhtä intensiivista kuin ensimmäisen sen ykkösen yritys. En ole koko ajan perillä yk:sta, dpo:sta ja kp:sta. Enkä ole jaksanut paljoa ovulaatio- ja raskaustestejä tehdä. Olen onnellinen, että minulla on yksi lapsi ja jos toista ei tule, niin se ei ole maailman loppu. Uskon, että kestäisin sen, vaikka vaikeaa siitä tulisikin.
Nyt on jo (pitää tarkistaa kalenterista) kp 21 ja dpo 4 (ehkä, en tehnyt ovistestiä, enkä tarkkaillu limoja, mutta kuivakausi alkoi tuolloin). Tämä on 4. kierto joulukuun alusta, jolloin toivotimme pikku kakkosen tervetulleeksi.
olivia
keskiviikko 4. huhtikuuta 2012
perjantai 18. maaliskuuta 2011
Tyttö tuli!
Kiitos Katjuska ja Hups, että kysyit mitä meille kuuluu. Täytyyhän tällekin yritys- ja odotustarinalle saada jonkinlainen loppu. Inhoan ylikaiken sitä, että keskustelupalstoilla ja blogeissa juttu jää kesken. No nyt minä tein sen saman.
Meille syntyi tyttö ja nyt on kaikki hyvin, vaikka matka on ollut pitkä ja raskas ja on pelättykin.
Kuten edellisessä postauksessa kerroin, niin minulla oli ollut erilaisia tuntemuksia pitkin raskautta. Nyt jälkikäteen voin sanoa, että supistuksia ne oli. Olin useampaan otteeseen sairaslomalla raskausaikana, pääasiassa väsymyksen ja kipujen takia. Marraskuun lopussa oli vatsatauti, joka aiheutti supistuksia. Se oli melko pelottavaa. En kuitenkaan silloin soittanut synnärille vaan odotin arkipäivään ja kävin neuvolassa lääkärillä. Lääkärin tutkimuksessa ei ollut mitään ihmeellistä, mutta sairaslomalla olin koko viikon vaikka vatsatauti oli ohi. Joulukuun alussa normaalissa lääkärin tarkastuksessa ilmeni, että paikat oli pehmenneet ja kohdunsuu sormelle auki. Sain määräyksen ottaa rauhallisemmin ja välttää pitkiä juna- ja automatkoja. Olo oli yleisesti tosi huono, en jaksanut tehdä mitään, enkä esim. kävellä yhtään. Luulin koko ajan, että tämä vain kuuluu normaaliin raskauteen. Joulun alla sain työterveydestä taas saikkua väsymyksen ja kipujen vuoksi ja taas lääkäri epäili kipujen olevan (oikeita) supistuksia. Tätä neuvolassa ei epäilty ollenkaan. Joulun jälkeen alkoi rusehtava vuoto. Neuvolaan sain ajan keskiviikolle. Lääkäri totesi saman kuin aiemminkin eli paikat pehmenneet ja sormelle auki. Seksikielto, rehkimiskielto ja sairasloma äitiysloman alkuun.
Samana iltana alkoi tulla kovia kipuja alaselässä. Aluksi en pitänyt niitä kovin erikoisina, kunnes ne olivat niin kipeitä että itketti. Välillä kivut meni ohi. Soitin äidillekin ja itkin kipuja puhelimessa. Hän käski soittaa heti synnärille, josta arveltiin kipujen olevan supistuksia. Käskivät tulla näytille. Tällöin viikkoja oli 30+5. Sairaalassa käyrällä todettiin supistusia tulevan 5 min välein ja kohdunkaula oli kadonnut ja kohdun suu 3 cm auki. Aloitettiin saman tien estolääkitys, joka tehosikin hyvin. Muutaman tunnin kuluttua supistukset olivat loppuneet. Jäin siltä makuulta sairaalaan vuodelepoon. Vauvaa yritetään pitää mahassa vielä viikolle 35.
Muutaman viikon makoilun jälkeen maanantaina alkoi tihkua vuotoa, joka todettiin lapsivedeksi. Tiistaina alkoi tulla supistuksia, joita yritettiin estellä lääkkeillä. Nyt lääkkeet ei tehonneet yhtä tehokkasti, ne vain lykkäsivät supistuksia hieman eteenpäin. Torstaina päätettiin lopettaa lääkkeet tehottomina ja odoteltiin synnytyksen käynnistymistä. Perjantaina aamuyöllä synnytys yhtäkkiä käynnistyi. Mies ehti paikalle juuri ja juuri ajoissa sillä synnytys eteni tosi nopeasti. Oli hyvä, että etenikin nopeasti, sillä mitään kivunlievitystä en ehtinyt saada. Tyttö syntyi ihan hyvänkokoisena viikolla 33+0. 2240g oli tytöllä painoa.
Tyttö siirtyi välittömästi synnytyksestä pikkuvauvojen teholle, jossa hänellä oli hengistysavuste muutaman tunnin. Keskoskaapista tyttö pääsi neljäntenä päivänä. Tämän jälkeen vain kerrytettiin massaa ja opeteltiin syömään. Sairaalassa vauva oli kolme viikkoa. Kotiin tulon jälkeen massaa on kertynyt paljon eli ruoka on maistunut!
Nyt on kaikki siis hyvin, vaikka loppuraskaus ja tytön alkutaival olikin haastava. Tässä pikku hiljaa olen yrittänyt käsitellä tätä minun pieleen mennyttä ja keskenjäänyttä raskautta.
Jo raskauden puolivälissä tuntemani kivut olivat supistuksia, en vain uskonut sitä, eikä missään vaiheessa neuvolassakaan asiaa otettu vakavasti. Ainoastaan työterveyslääkäri oli oikeilla kärryillä, mutta en suostunut uskomaan häntä. Jos ei pysty liikkumaan yhtään tai kantamaan mitään, niin kaikki ei voi olla normaalisti. Samoin jos ei pysty nukkumaan, pitää hakea apua. Väsymys vain pahentaa kaikkea. Ihmettelen neuvolalääkärin rentoa fiilistä, vaikka oli ennenaikaisuuden merkkejä jo joulukuun alussa, niin hän ei niitä minulle riittävän pontevasti sanonut. Kerran tuli vetistä vuotoa, jonka kanssa mietin onkohan tämä lapsivettä. Kysyin neuvolasta ja sieltä sanottiin, että ei ole. Nyt voin sanoa, että oli se. Olen sitä mieltä, että jos on jotain ongelmaa, kannattaa kysyä synnäriltä tai äitiyspolilta eikä neuvolasta. Neuvola on niitä varten, joilla kaikki menee normaalisti, ei erikoistapauksia varten.
Mahdollisessa seuraavassa raskaudessa on kohonnut riski ennenaikaiseen synnytykseen, mutta mitään lukuja ei osaa kukaan sanoa. Tämän vuoksi seuraavassa raskaudessa käyn n. rv 16 lähtien äitiyspolilla kontrollissa.
Tyttö on jo 2,5 kk vanha ja painaa yli 5 kg. Oppii paljon uutta, hänen kehittymistä on ihana seurata. Illat on tällä hetkellä raskaita. Iltaisin hän itkee paljon ja haluaa olla sylissä. Öisin hän herää syömään 1-2 krt, mutta yllättävän helposti yöherääminen sujuu. Aamulla herääminen onkin vaikeaa meille. Säännöllistä arkea meillä ei ole, mutta toivotaan, että jossain vaiheessa on. Itse pidän säännöllisestä elämän rytmistä.
Me tytön kanssa odotellaan kevättä ja kesää! Mukavaa kevään jatkoa kaikille! Voi olla, että joskus kirjoittelen tänne, mutta en lupaa mitään. Saa kysellä edelleen kuulumisia!
.olivia
Meille syntyi tyttö ja nyt on kaikki hyvin, vaikka matka on ollut pitkä ja raskas ja on pelättykin.
Kuten edellisessä postauksessa kerroin, niin minulla oli ollut erilaisia tuntemuksia pitkin raskautta. Nyt jälkikäteen voin sanoa, että supistuksia ne oli. Olin useampaan otteeseen sairaslomalla raskausaikana, pääasiassa väsymyksen ja kipujen takia. Marraskuun lopussa oli vatsatauti, joka aiheutti supistuksia. Se oli melko pelottavaa. En kuitenkaan silloin soittanut synnärille vaan odotin arkipäivään ja kävin neuvolassa lääkärillä. Lääkärin tutkimuksessa ei ollut mitään ihmeellistä, mutta sairaslomalla olin koko viikon vaikka vatsatauti oli ohi. Joulukuun alussa normaalissa lääkärin tarkastuksessa ilmeni, että paikat oli pehmenneet ja kohdunsuu sormelle auki. Sain määräyksen ottaa rauhallisemmin ja välttää pitkiä juna- ja automatkoja. Olo oli yleisesti tosi huono, en jaksanut tehdä mitään, enkä esim. kävellä yhtään. Luulin koko ajan, että tämä vain kuuluu normaaliin raskauteen. Joulun alla sain työterveydestä taas saikkua väsymyksen ja kipujen vuoksi ja taas lääkäri epäili kipujen olevan (oikeita) supistuksia. Tätä neuvolassa ei epäilty ollenkaan. Joulun jälkeen alkoi rusehtava vuoto. Neuvolaan sain ajan keskiviikolle. Lääkäri totesi saman kuin aiemminkin eli paikat pehmenneet ja sormelle auki. Seksikielto, rehkimiskielto ja sairasloma äitiysloman alkuun.
Samana iltana alkoi tulla kovia kipuja alaselässä. Aluksi en pitänyt niitä kovin erikoisina, kunnes ne olivat niin kipeitä että itketti. Välillä kivut meni ohi. Soitin äidillekin ja itkin kipuja puhelimessa. Hän käski soittaa heti synnärille, josta arveltiin kipujen olevan supistuksia. Käskivät tulla näytille. Tällöin viikkoja oli 30+5. Sairaalassa käyrällä todettiin supistusia tulevan 5 min välein ja kohdunkaula oli kadonnut ja kohdun suu 3 cm auki. Aloitettiin saman tien estolääkitys, joka tehosikin hyvin. Muutaman tunnin kuluttua supistukset olivat loppuneet. Jäin siltä makuulta sairaalaan vuodelepoon. Vauvaa yritetään pitää mahassa vielä viikolle 35.
Muutaman viikon makoilun jälkeen maanantaina alkoi tihkua vuotoa, joka todettiin lapsivedeksi. Tiistaina alkoi tulla supistuksia, joita yritettiin estellä lääkkeillä. Nyt lääkkeet ei tehonneet yhtä tehokkasti, ne vain lykkäsivät supistuksia hieman eteenpäin. Torstaina päätettiin lopettaa lääkkeet tehottomina ja odoteltiin synnytyksen käynnistymistä. Perjantaina aamuyöllä synnytys yhtäkkiä käynnistyi. Mies ehti paikalle juuri ja juuri ajoissa sillä synnytys eteni tosi nopeasti. Oli hyvä, että etenikin nopeasti, sillä mitään kivunlievitystä en ehtinyt saada. Tyttö syntyi ihan hyvänkokoisena viikolla 33+0. 2240g oli tytöllä painoa.
Tyttö siirtyi välittömästi synnytyksestä pikkuvauvojen teholle, jossa hänellä oli hengistysavuste muutaman tunnin. Keskoskaapista tyttö pääsi neljäntenä päivänä. Tämän jälkeen vain kerrytettiin massaa ja opeteltiin syömään. Sairaalassa vauva oli kolme viikkoa. Kotiin tulon jälkeen massaa on kertynyt paljon eli ruoka on maistunut!
Nyt on kaikki siis hyvin, vaikka loppuraskaus ja tytön alkutaival olikin haastava. Tässä pikku hiljaa olen yrittänyt käsitellä tätä minun pieleen mennyttä ja keskenjäänyttä raskautta.
Jo raskauden puolivälissä tuntemani kivut olivat supistuksia, en vain uskonut sitä, eikä missään vaiheessa neuvolassakaan asiaa otettu vakavasti. Ainoastaan työterveyslääkäri oli oikeilla kärryillä, mutta en suostunut uskomaan häntä. Jos ei pysty liikkumaan yhtään tai kantamaan mitään, niin kaikki ei voi olla normaalisti. Samoin jos ei pysty nukkumaan, pitää hakea apua. Väsymys vain pahentaa kaikkea. Ihmettelen neuvolalääkärin rentoa fiilistä, vaikka oli ennenaikaisuuden merkkejä jo joulukuun alussa, niin hän ei niitä minulle riittävän pontevasti sanonut. Kerran tuli vetistä vuotoa, jonka kanssa mietin onkohan tämä lapsivettä. Kysyin neuvolasta ja sieltä sanottiin, että ei ole. Nyt voin sanoa, että oli se. Olen sitä mieltä, että jos on jotain ongelmaa, kannattaa kysyä synnäriltä tai äitiyspolilta eikä neuvolasta. Neuvola on niitä varten, joilla kaikki menee normaalisti, ei erikoistapauksia varten.
Mahdollisessa seuraavassa raskaudessa on kohonnut riski ennenaikaiseen synnytykseen, mutta mitään lukuja ei osaa kukaan sanoa. Tämän vuoksi seuraavassa raskaudessa käyn n. rv 16 lähtien äitiyspolilla kontrollissa.
Tyttö on jo 2,5 kk vanha ja painaa yli 5 kg. Oppii paljon uutta, hänen kehittymistä on ihana seurata. Illat on tällä hetkellä raskaita. Iltaisin hän itkee paljon ja haluaa olla sylissä. Öisin hän herää syömään 1-2 krt, mutta yllättävän helposti yöherääminen sujuu. Aamulla herääminen onkin vaikeaa meille. Säännöllistä arkea meillä ei ole, mutta toivotaan, että jossain vaiheessa on. Itse pidän säännöllisestä elämän rytmistä.
Me tytön kanssa odotellaan kevättä ja kesää! Mukavaa kevään jatkoa kaikille! Voi olla, että joskus kirjoittelen tänne, mutta en lupaa mitään. Saa kysellä edelleen kuulumisia!
.olivia
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
Kuulumisia
Heippa kaikille ja kiitos, että olette jaksaneet kysellä kuulumisia. En ole osannut kirjoittaa raskaudesta tänne. Toisaalta se harmittaa, sillä tämä on oikein hyvä päiväkirja. Nyt muistiinpanoja on milloin missäkin.
Raskaus etenee hyvin, nyt on jo 25. raskausviikko. Tosi pitkällä jo ollaan. Puoliväli meni jo viikkoja sitten. Muutama viikko sitten oli rakenneultra ja kaikki oli hyvin. Ultraaja ei kauheasti puhunut, mutta ilmeisesti kaikki oli hyvin. Koko vastasi viikkoja ja vauva oli sopusuhtainen.
Potkut olen tuntenut jo pari kuukautta. Ja se on kyllä hurjan tuntuista kun vauva vaihtaa asentoa ja puskee johonkin yhteen nurkkaan, tai ulos sieltä. Potkuja on kuitenkin kiva kuulostella. Mies on tuntenut muutaman viikon potkut ja hänestäkin on kiva kuulostella vauvan muksuja.
Itselläni on fyysinen jaksaminen ollut sitten vaikeeta. Tuossa 1,5 kk sitten alkoi alavatsalla tuntua kiristelyä kävellessä. Samoihin aikoihin alkoi puolimakaavassa asennossa tulla iskiaskipua. Lisäksi juuri niillä viikoilla maha kasvoi niin rajusti, että yhtäkkiä en mahtunutkaan omiin vaatteisiin. Aluksi nämä kiristelyt pelästytti, mutta onneksi netti osasi kertoa sen olevan normaalia. Minulla on siitä lähtien ollut kävellessä kiristelyä. Nyt on kävelytahti tosi hidas ja matkaa voi kerrallaan taivaltaa maksimissaan 2 km. Tämä on tuskastuttanut minua paljon, sillä liikunta on olematonta ja kaipaan enemmän aikaa ulkoilulle. Mutta mitä siellä ulkona tekee, jos ei voi kävellä?
Nukkuminen on nykyään hankalaa, kun en meinaa löytää hyvää asentoa öisin. Heräilen usein ja sitten olen päivisin todella väsynyt. En jaksa tehdä mitään töitten jälkeen. Minun piti käydä ostamassa tukivyö, mutta meni neljä viikkoa ennen kuin pääsen sen vihdoinkin tänään ostamaan. Toivotaan, että tukivyöstä saa apua kiristelyihin ja yötkin helpottaisi.
Olen nyt sairaslomalla tämän viikon. Oli pakko hakea sairaslomaa, kun tuntui ettei tässä ole mitään järkeä. Olen ollut niin väsynyt, etten ole jaksanut siivota tai tiskata. Olen ollut niin väsynyt, että unohtelin asioita. En muistanut asioita, joita olin tehnyt vasta muutama päivä sitten. Lopuksi tuntui, etten vaan yksinkertaisesti jaksanut. Onneksi työterveyslääkäri otti ongelmani tosissaan ja ymmärsi minua ja yritti tosissaan löytää apua minulle. Pohdittiin myös pitkään ovatko minun tuntemat pahat kiristykset kävellessä olleet oikeita supistuksia vai vain jotain kohdun kasvu- tai liitoskipuja. Kivuttomat harjoitussupistukset tunnistan ja ne ovat ihan erilaisia.
Muuten kaikki on mennyt hyvin. Maha on kasvanut eikä painoa ole tullut hirveästi lisää. Vaikka nyt onkin vähän vaikeeta, niin kaikin puolin meillä menee oikein hyvin.
.olivia
Raskaus etenee hyvin, nyt on jo 25. raskausviikko. Tosi pitkällä jo ollaan. Puoliväli meni jo viikkoja sitten. Muutama viikko sitten oli rakenneultra ja kaikki oli hyvin. Ultraaja ei kauheasti puhunut, mutta ilmeisesti kaikki oli hyvin. Koko vastasi viikkoja ja vauva oli sopusuhtainen.
Potkut olen tuntenut jo pari kuukautta. Ja se on kyllä hurjan tuntuista kun vauva vaihtaa asentoa ja puskee johonkin yhteen nurkkaan, tai ulos sieltä. Potkuja on kuitenkin kiva kuulostella. Mies on tuntenut muutaman viikon potkut ja hänestäkin on kiva kuulostella vauvan muksuja.
Itselläni on fyysinen jaksaminen ollut sitten vaikeeta. Tuossa 1,5 kk sitten alkoi alavatsalla tuntua kiristelyä kävellessä. Samoihin aikoihin alkoi puolimakaavassa asennossa tulla iskiaskipua. Lisäksi juuri niillä viikoilla maha kasvoi niin rajusti, että yhtäkkiä en mahtunutkaan omiin vaatteisiin. Aluksi nämä kiristelyt pelästytti, mutta onneksi netti osasi kertoa sen olevan normaalia. Minulla on siitä lähtien ollut kävellessä kiristelyä. Nyt on kävelytahti tosi hidas ja matkaa voi kerrallaan taivaltaa maksimissaan 2 km. Tämä on tuskastuttanut minua paljon, sillä liikunta on olematonta ja kaipaan enemmän aikaa ulkoilulle. Mutta mitä siellä ulkona tekee, jos ei voi kävellä?
Nukkuminen on nykyään hankalaa, kun en meinaa löytää hyvää asentoa öisin. Heräilen usein ja sitten olen päivisin todella väsynyt. En jaksa tehdä mitään töitten jälkeen. Minun piti käydä ostamassa tukivyö, mutta meni neljä viikkoa ennen kuin pääsen sen vihdoinkin tänään ostamaan. Toivotaan, että tukivyöstä saa apua kiristelyihin ja yötkin helpottaisi.
Olen nyt sairaslomalla tämän viikon. Oli pakko hakea sairaslomaa, kun tuntui ettei tässä ole mitään järkeä. Olen ollut niin väsynyt, etten ole jaksanut siivota tai tiskata. Olen ollut niin väsynyt, että unohtelin asioita. En muistanut asioita, joita olin tehnyt vasta muutama päivä sitten. Lopuksi tuntui, etten vaan yksinkertaisesti jaksanut. Onneksi työterveyslääkäri otti ongelmani tosissaan ja ymmärsi minua ja yritti tosissaan löytää apua minulle. Pohdittiin myös pitkään ovatko minun tuntemat pahat kiristykset kävellessä olleet oikeita supistuksia vai vain jotain kohdun kasvu- tai liitoskipuja. Kivuttomat harjoitussupistukset tunnistan ja ne ovat ihan erilaisia.
Muuten kaikki on mennyt hyvin. Maha on kasvanut eikä painoa ole tullut hirveästi lisää. Vaikka nyt onkin vähän vaikeeta, niin kaikin puolin meillä menee oikein hyvin.
.olivia
torstai 12. elokuuta 2010
Blogin jatkon pohdintaa
Silloin, kun blogin aloitin, en suunnitellut ollenkaan mihin saakka tätä pidän. Haluan kirjailla fiiliksiäni ylös nyt raskausaikanakin, mutta en halua tehdä sitä yhtä julkisesti kuin aiemmin. Tai siis lähinnä minua pelottaa paljastuminen, kun oikeassa elämässä raskaudestani tulee julkista. Silloin tuttuni tunnistavat minut helpommin, kun on lasketut ajat yms. tiedossa. Olen siis pohtinut, että pistän blogin salasanan taakse. Mitä mieltä te olette? Jatkatteko lukemista, jos pistän blogin salasanan taakse? Saatte tietysti kaikki nykyiset lukijat pyytämällä sen salasanan.
Tässä raskaudessa ei oikein tapahdu mitään, joten en ole sen vuoksi keksinyt mitään kirjoitettavaakaan. Olen myös jättänyt (en tietoisesti) muiden blogien lukemisen vähemmälle, joten en ole aina muistanut edes tämän oman blogin olemassa oloa. Yrittäessä asia oli koko ajan mielessä ja koko ajan tapahtui säännöllisesti jotain tai ainakin tunteet ja fiilikset vaihtelivat koko ajan.
Nyt vain jännitän huomista np-ultraa. Minua ei enää niinkään pelota mitä sieltä tulee tulokseksi riskin suhteen vaan minua pelottaa että sikiö on kuollut. Tästä en jollain tavalla päse yhtään yli.
Minulla on olo huomattavasti parantunut, pahoinvointia ei juurikaan ole. No eilen tuli paha olo, kun olin syönyt liian vähän. Siihenkin keksin mussuttaminen auttoi. Olo muutenkin paljon pirteämpi. Jaksan tehdä asioita ja olen jaksanut taas liikkua. Ruokailun säännöllisyys ei enää ole niin tarkkaa ja iltaisin ei tarvitse enää välttämättä syödä toista lämminta ruokaa vaan pärjään jugurtilla ja kanamunaleivällä.
Paino on pudonnot. Se on pudonnut viime talvesta lähtien nyt 5 kiloa. Keväällä sairastaessa lähti muutama kilo ja nyt raskausaikana on lähtenyt loput. En muista milloin olisin näin vähän painanut, mutta sehän voi johtua pelkästään jo siitä, etten ole koko kesänä juurikaan liikkunut, niin lihakset (ne muutenkin vaatimattomat) on kadonneet.
En tiedä saanko ensi yönä lainkaan nukuttua, kun jännitän iltapäivän ultraa.
kaapo 10+6
Tässä raskaudessa ei oikein tapahdu mitään, joten en ole sen vuoksi keksinyt mitään kirjoitettavaakaan. Olen myös jättänyt (en tietoisesti) muiden blogien lukemisen vähemmälle, joten en ole aina muistanut edes tämän oman blogin olemassa oloa. Yrittäessä asia oli koko ajan mielessä ja koko ajan tapahtui säännöllisesti jotain tai ainakin tunteet ja fiilikset vaihtelivat koko ajan.
Nyt vain jännitän huomista np-ultraa. Minua ei enää niinkään pelota mitä sieltä tulee tulokseksi riskin suhteen vaan minua pelottaa että sikiö on kuollut. Tästä en jollain tavalla päse yhtään yli.
Minulla on olo huomattavasti parantunut, pahoinvointia ei juurikaan ole. No eilen tuli paha olo, kun olin syönyt liian vähän. Siihenkin keksin mussuttaminen auttoi. Olo muutenkin paljon pirteämpi. Jaksan tehdä asioita ja olen jaksanut taas liikkua. Ruokailun säännöllisyys ei enää ole niin tarkkaa ja iltaisin ei tarvitse enää välttämättä syödä toista lämminta ruokaa vaan pärjään jugurtilla ja kanamunaleivällä.
Paino on pudonnot. Se on pudonnut viime talvesta lähtien nyt 5 kiloa. Keväällä sairastaessa lähti muutama kilo ja nyt raskausaikana on lähtenyt loput. En muista milloin olisin näin vähän painanut, mutta sehän voi johtua pelkästään jo siitä, etten ole koko kesänä juurikaan liikkunut, niin lihakset (ne muutenkin vaatimattomat) on kadonneet.
En tiedä saanko ensi yönä lainkaan nukuttua, kun jännitän iltapäivän ultraa.
kaapo 10+6
tiistai 20. heinäkuuta 2010
Liian pitkä päivitystauko
Olen erittäin pahoillani, että päivitystauko venyi näin pitkäksi. Olen nauttinut lomalla olosta ja olemme käyneet reissussa, joten en ole vain ehtinyt kirjoittaa kuulumisia.
Olemme käyneet jo yksityisellä varhaisultrassa, olimme siellä viikoilla 6+6 ja kaikki oli hyvin. Alkio vastasi viikkoja ja oli oikeassa paikassa. Lisäksi siellä näkyi syke. Se oli huikean helpottava kokemus! Loppupäivä menikin hymy kasvoilla.
Lisäksi olemme käyneet ensimmäisessä neuvolassa. Oma neuvolan tätimme oli lomalla, joten meillä oli tuuraaja. Hänkin oli mukava. Hän sai kyllä jostain arvottua meille lasketuksi ajaksi 4.3. Seuraavaksi on ensi kuun puolessa välissä np-ultra ja verikokeita ja sitten kuun lopussa on neuvolalääkäri. Hurjan nopeaa asiat etenee.
Minulla on ollut lievää pahoinvointia. Pitää koko ajan syödä jotain, mutta vain vähän kerrallaan muuten tulee paha olo. Aamuisin tulee kiire nousta aamupalalle, muuten paha olo iskee. Iltaisinkin pitää syödä vielä jotain juuri ennen nukkumaan menoa, mitä en kyllä koskaan aiemmin ole tehnyt.
Olen ollut aika väsynyt, mutta se voi myös olla täysin normaalia lomaväsymystä. Olen helposti nukkunut 10 tunnin yöunia ja silti tekisi mieli ottaa päiväunet.
Yksille ystäville kerroimme odotuksesta jo, kun he olivat samalla reissulla, eikä koko viikkoa voinut salailla tätä raskautta. Emme vielä tiedä milloin muille kerrotaan. Loma on mennyt aika matalaa profiilia, joten ei ole ollut vielä syytä salailla eikä kertoa.
olivia 7+3
Olemme käyneet jo yksityisellä varhaisultrassa, olimme siellä viikoilla 6+6 ja kaikki oli hyvin. Alkio vastasi viikkoja ja oli oikeassa paikassa. Lisäksi siellä näkyi syke. Se oli huikean helpottava kokemus! Loppupäivä menikin hymy kasvoilla.
Lisäksi olemme käyneet ensimmäisessä neuvolassa. Oma neuvolan tätimme oli lomalla, joten meillä oli tuuraaja. Hänkin oli mukava. Hän sai kyllä jostain arvottua meille lasketuksi ajaksi 4.3. Seuraavaksi on ensi kuun puolessa välissä np-ultra ja verikokeita ja sitten kuun lopussa on neuvolalääkäri. Hurjan nopeaa asiat etenee.
Minulla on ollut lievää pahoinvointia. Pitää koko ajan syödä jotain, mutta vain vähän kerrallaan muuten tulee paha olo. Aamuisin tulee kiire nousta aamupalalle, muuten paha olo iskee. Iltaisinkin pitää syödä vielä jotain juuri ennen nukkumaan menoa, mitä en kyllä koskaan aiemmin ole tehnyt.
Olen ollut aika väsynyt, mutta se voi myös olla täysin normaalia lomaväsymystä. Olen helposti nukkunut 10 tunnin yöunia ja silti tekisi mieli ottaa päiväunet.
Yksille ystäville kerroimme odotuksesta jo, kun he olivat samalla reissulla, eikä koko viikkoa voinut salailla tätä raskautta. Emme vielä tiedä milloin muille kerrotaan. Loma on mennyt aika matalaa profiilia, joten ei ole ollut vielä syytä salailla eikä kertoa.
olivia 7+3
maanantai 28. kesäkuuta 2010
Nyt se on uskottava
Olen niin onnellinen, vaikka pieni pelko takaraivossa onkin. Tänään tehty uusi testi kertoi vahvan totuuden. Viiva oli sen verran vahva, että uskottava oli. Olen (ainakin nyt) raskaana. Aika hurjaa! Hurjemmalta kuulosti se, kun mieheni sanoi, että minusta tulee äiti. ÄITI.
Eilen illalla minulle tuli tunne, että tässä voi käydä huonosti. Aloin pelkäämään keskenmenoa. En tiedä mistä se tuli, mutta aamulla pelkäsin nousta, sillä testaaminen odotti minua. Vaikka testi näyttikin erittäin vahvaa plussaa, niin silti pieni pelko on mielessä.
Minä ajattelin tällä viikolla soittaa neuvolaan, jos saisi vaikka loman aikaan neuvolakäynnin. Haluan myös käydä varhaisultrassa heti kun se on mahdollista. Miehen mielipidettä en oikein tiedä, mutta eiköhän hänkin varhaisultraan halua. Lomalla voisi sielläkin yrittää käydä.
olivia 4+2
Eilen illalla minulle tuli tunne, että tässä voi käydä huonosti. Aloin pelkäämään keskenmenoa. En tiedä mistä se tuli, mutta aamulla pelkäsin nousta, sillä testaaminen odotti minua. Vaikka testi näyttikin erittäin vahvaa plussaa, niin silti pieni pelko on mielessä.
Minä ajattelin tällä viikolla soittaa neuvolaan, jos saisi vaikka loman aikaan neuvolakäynnin. Haluan myös käydä varhaisultrassa heti kun se on mahdollista. Miehen mielipidettä en oikein tiedä, mutta eiköhän hänkin varhaisultraan halua. Lomalla voisi sielläkin yrittää käydä.
olivia 4+2
lauantai 26. kesäkuuta 2010
En vielä usko
Olen tehnyt tiistain jälkeen joka aamu testin. Viivanpaikka on selkeästi vahvistunut. En uskalla vielä uskoa tätä todeksi. Tänään tai viimeistään huomenna pitäisi menkkojen alkaa, joten odotellaan nyt siihen saakka, että ne on oikeasti myöhässä. Mies ei ole vielä myöntänyt, että tämä voisi olla totta. Hän pelkään niin paljon sitä, että petyn pahasti. Ihana.
Tästä juhannuksesta tulikin sitten "kuiva". Ei se kyllä yhtään haittaa.
olivia kp 29/28 dpo 13
Tästä juhannuksesta tulikin sitten "kuiva". Ei se kyllä yhtään haittaa.
olivia kp 29/28 dpo 13
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)