Mieli on tasaantunut

En nyt aivan kaikkia keinoja ole ottanut käyttöön. Tai en oikeestaan mitään noista. Greippimehua join alkukuun, mutta sitten sekin jäi. Ovista olen tikutellut, mutta sekin unohtui kun tulin kipeeksi. Vitamiineja en käynyt ostamassa.

Nyt kun olen itselleni myöntänyt, että olemme lapsettomia, niin jonkinlainen paine ja stressi on hävinnyt. Tyynen rauhallisesti suhtaudun asiaan. Olemme tällaisia viallisia, mutta kaikissa on jokin vika. Meissä se on nyt näin ikävä asia kuin lapsettomuus. Olemme nyt alkaneet pohtia mitä haluamme elämältämme. Ehkä me lähdemme ulkomaille, ehkä muutamme minun työpaikkakunnalleni. Ehkä jatkamme elämäämme tällä tavalla.

Kaikki keinot käyttöön, ehkä turhaan.

Tässä kierrossa ajattelin taas kokeilla greippimehua. eli lasillinen greippimehua joka päivä kierron alusta asti ovulaatioon saakka. Aloitin mehun juonnin vasta eilen, eli ihan kierron alusta en sitä juonut. Mutta ehkä pari päivää ei pitkässä kierrossa tunnu missään.

Tilaisin myös ovulaatiotestejä. Ajattelin niillä varmistaa taas ovulaation ajankohdan. Todennäköisesti sitä ei päästä nyt hyödyntämään, mutta ainakin varmistuisin, että se ovulaatio oikeasti tapahtuu.

Mietin myös jonkun vitamiinilisän aloittamista. Ehkä joku multivita naisille/raskaana oleville voisi olla hyvä. Vinkkejä? Entäpä muita poppakonsteja? Nyt haluan tosiaan käyttää kaikki tarjolla olevat keinot käyttöön.

Minua ahdistaa soittaa muutamalle raskaana olevalle ystävälle. Samoin niitä muutamaa, joiden tiedän yrittävän myös lasta, on vaikea kohdata. En pysty puhumaan asiasta niille muutamalle ystävälle, joille olen tästä yrityksestä kertonut. En halua katsoa telkasta Martinaa ja Eskoa. Eilen koville otti Satuhäiden katsominen, kun siinä lähes kaikilla pareilla oli lapsia. Samoin Dr. Phil herätti ärsyynnystä toissa päivänä, kun siinä teini olivat tulleet raskaaksi vahingossa.

Olen kyllä jo henkisesti alkanut valmistautua siihen, että me olemme lapsettomia. Pitää vaan yrittää täyttää elämä jollain muilla ihanilla asioilla. Täytyy vaan yrittää myöntää itselle, että meistä kaikista ei vain koskaan tule vanhempia, ainakaa biologisia. Täytyy hyväksyä, että en pysty saavuttamaan sitä kaikkea mitä olen aina toivonut omalta elämältäni. Minä en välttämättä pääse koskaan kokemaan millaista on olla raskaana tai miltä tuntuu imettää. Ehkä tämä elämä voi olla myös jotain muuta kuin lapsia. Vaikeaahan tällaisia asioita on itselle yrittää myöntää ja hyväksyä, mutta jossain vaiheessa se on tehtävä.

En siis osaa päättää mitkä on tän päivän fiilikset, ehkä ne on vain ristiriitaiset.

olivia kp 4

Nopea odotus

Eli uusi kierto alkoi tänään, kierto on järjestyksessään jo numero 10. Fiilikset on tosi syvällä. Pettymys tuntuu tällä kertaa niin suurelta, ettei sitä jaksa millään. Asia itkettää. Pelkään koko ajan sitä, että joku ystävä tai tuttu tulee kertomaan heidän vauvauutisista. En oikeasti tiedä miten jaksan sellaisia uutisia. Tuntuu, että alan katkeroitua. Miten lapsettomat jaksavat?? Minusta tuntuu, etten minä jaksa. EN JAKSA.

.olivia kp 1

Lomakierto

Tämä kierto onkin mennyt täysin bloggailematta. Omaani en ole päivitellyt, enkä muiden lukenut. Tekee ihan hyvää ottaa vähän etäisyyttä välillä näihinkin asioihin. Ovistakaan en ole bongaillut enkä testaillu. Joko sitä ei ole ollut tai sitten en vain ole huomannut sitä. Nyt mennään jo ehkä piinaviikoll, sillä kp 32. Mitään oireita ei ole mihinkään suunnassa. En osaa mitenkään toivoa mitään. Nyt vain odotellaan tuleeko tätiä tällä viikolla vai ei.

.olle kp 32/25...37

Miksen osaa ajatella mitään muuta?

Kyllä sielä normaalit kuukautiset tuli, vaikka ensimmäinen vuotopäivä olikin normaalia heikompaa. Olen edelleen ymmälläni lyhyestä kierrosta, mutta eihän se syy selviä mitenkään. Varsinkin, kun tämä kiertojen pituuden heittely taitaa olla vielä normaalia. Tässä on kiertojen pituudet

YK1 kp 30
YK2 kp 50
YK3 kp 28
YK4 kp 33
YK5 kp 37
YK6 kp 34
YK7 kp 33
YK8 kp 25

Jos otetaan tuo toinen kierto pois laskuista, niin keskiarvoksi tulee 31. Tämähän ei mitään tilastollista kerro, mutta kertoo se, että kai tässä vielä normaaleissa rajoissa mennään.

Minua ahdistaa koko yrittäminen niin paljon, etten osaa muutakaan ajatella. Töissä luvattoman suuri osa ajasta menee asian pohtimiseen. Surffaan netissä koko ajan erilaisilla keskustelupalstoilla, blogeissa sekä muilla vauvan yrittämis sivuilla. Ahmin tietoa lapsettomuudesta. Pohdin koko ajan miksi minä haluan lapsen. Olenko minä oikeutettu lapseen. Saanko minä koskaan lasta. En pääse näissä pohdinnoissa mihinkään. En osaa sanoa miksi haluan lapsen. Tai no yhden syyn osaan nimetä ja se on juuri se väärä syy haluta lapsi. Jos tulen raskaaksi pääsen asumaan joksikin aikaa kotiin. Syitä on toki muitakin, mutta en osaa niitä nyt tässä eritellä.

Koko asia ahdistaa minua todella paljon. Niin paljon, etten osaa tästä edes puhua kenenkään (eli miehen ja sen yhden kaverin, jolle olen tästä kertonut) kanssa. Ahdistus on se mikä kuvaa tällä hetkellä olotilaani parhaiten. Tunteet vaihtelevat hetkessä laidasta toiseen. Hetken tuntuu olo rauhalliselta. Päätän, että katsellaan tämä kierto rauhassa eikä yritetä lapsen tekoa. Mutta kahden minuutin päästä olen jo miettimässä milloin voisi olla tärppipäivät, milloin lapsi syntyisi jos nyt saisi alkunta.

Olen nyt tajunnut, että ku asumme tällä tavoin erillämme, eri kaupungeissa, niin hoitoihin hakautuminenkaan ei onnistu. Ei ole mitään järkeä aloitta hoitoja, jos niihin ei voi sitoutua. Emme pysty aikatauluja hallitsemaan niin paljon, että voisimme peittoja heilutella lääkärin käskystä. Tai en pääse ultraan muutaman viikon välein arkipäivinä kotipaikkakunnallani. Eli meillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin odottaa. Minusta vaan tuntuu, ettei minun pää kestä tätä odottamista.

Lisäksi ahdistusta lisää se, että kun en viihdy töissäni erityisen hyvin, enkä ole mielelläni täällä työpaikkakunnalla, niin toivon koko ajan, että raskaus toisi minulle mahdollisuuden päästä edes hetkeksi takaisin kotiin ja pois töistä. Töitä on niin vaikeaa näinä aikoina saada (ja vaikeaa se oli jo ennen lamaa, koska minun piti lähteä tekemään uraa muualle), niin en edes toivo, että pääsisin kotipaikkakunnalleni töihin, jolloin voitaisiin ehkä hoitojakin harkita.

Eniten minua pelottaa, että minulla menee koko tämä aika hukkaan. En elä, en iloitse, vaan murehdin vain koko ajan lapsettomuutta. Mitä sitten, jos en saakaan koskaan lapsia. Voinko sanoa, että olen siitä huolimatta elänyt sellaisen elämän, johon olen tyytyväinen. Tällä hetkellä en välttämättä voi niin sanoa.

Kaikkein eniten kaipaan nyt oman mieheni tukea, mutta ei se puhelimessa puhumisen ole sama asia kuin halaus.

Sepäs se, uusi kierto

Kyllä se eilen pärähti käyntiin 9. yrityskierto. Voin sanoa, että kyllä ottaa päähän. Eikä pelkästään sen vuoksi, että taas epäonnistuttiin, vaan myös sen vuoksi, että kierrot on taas sekaisin. Muutamat edelliset kierrot on olleet reilun 30 päivän mittaisia ja nyt tuli elämäni lyhin kierto ikinä. Vain 25 päivää! Ja vuoto on niukkaa, tai ehkä enemminkin ohutta. Surffailin netissä ja jossain tuli vastaan epäsäännöllisistä kierroista, että jos on pitkiä kiertoja runsaalla vuodolla ja lyhyitä kiertoja niukalla vuodolla, niin se kertoo munasolun irtoamattomuudesta. Eli siis ihan turhaa taitaa olla koko yritys, jos kerran munasoluja ei irtoa lainkaa.

Tämä oli kyllä niin masentava alku tälle vuodelle, jonka piti olla se vuosi, jonka aloitan uudella asenteella ja tämä vuosi tuo tullessaan sen kauan odotetun uutisen. Eipä taita toteutua nämä haaveet.

.olivia kp 2/25-37

Lyhyt kierto?

Ei tainnut uudella asenteella kauaksi päästä. Tänään alkoi pientä alavatsakipuilua. Aluksi en millään tajunnut mistä on kysymys, kunnes välähti, että menkathan siellä kolkuttaa. Äkkiä vessaan ja pientä tuhrua paperiin jäikin. Tuhru oli melko juoksevaa ja vaaleaa, mutta juuri sellaista kuin juuri hetki ennen menkkojen alkua. Särkylääkettä naamaan ja suojaa housuun. Edelleenkin hyvin vähän, hyvin hentoa vuotoa havaittavissa. Normaalisti tästä kipuilusta ja turhuttelusta ei mene kuin tunti, niin hanat aukeavat.

Tämä tuhruttelu tuli ihan puskista! En odottanut menkkoja vielä viikkoon. Ei minulla ole koskaan ollut näin lyhyttä kiertoa. Juuri kun ehdin ajatella, että kierto alkaa tasaantua siihen n. 30-34 päivään, niin tulikin tälläinen yllätys.

Toivotaan, että tämä nyt on jotain välivuotoa, eikä vielä oikeat menkat. En halua, että kierto alkaa tällä tavalla heittelehtimään. Kaikkein eniten tietysti toivon, että tämä olisi aivan jotain muuta kuin tädin kolkuttelua... you know...

olivia kp26 tai kp1

ps. ystäväni totta tosiaan oli raskaana, heille on siis tulossa perheen lisäystä!