torstai 4. kesäkuuta 2009

Ei malta odottaa...

Eli olin bongaavani viime viikolla ovulaation ja lasten tekoa harjoiteltiin samoihin aikoihin. Nyt on menossa kp24 (ja ilmeisesti dpo 7). Minulla on kamalat piinapäivät. En meinaa pysyä housuissa. Koko ajan tarkkailen itseäni ja omaan olotilaa ja tuntoja. Tässä on jotain oireita, joita olen yrittänyt pohtia, että ovatko jotain vai kuvittelenko vain. Minulla oli tässä yksi päivä migreeni. Minulla ei ole ollut vähään aikaan migreeniä. Yhdistelmäpillereiden aikaan minulla oli ennen menkkoja migreeniä eli hormoneista johtuvaa. Muutaman päivänä on huimannut, ei koko aikaa vaan muutaman tunnin esim. aamupäivästä tai iltapäivästä. Nyt olen alkanut pohtimaan liman eritystä. Ovulaation jälkeen oli ns. kuivakausi, joka kesti muutaman päivän. Nyt on taas valkovuotoa. En ole aiemmin valkovuotoja tarkkaillut. Jostain keskustelupalstoilta lueskelin, että se voisi olla raskauden merkki. Näiden oireiden kanssa olen tässä paininut muutaman päivän, enkä meinaa jaksaa keskittyä mihinkään muuhun. Rinnoissa ei ole mitään oireita, ei niin kuin yhtään mitään. Mutta jollain tavalla minulla on sellainen olo, että tärppi olisi voinut käydä (vaikka koko ajan muistuttelen itselleni, ettei tärppiä ole käynyt, jotten kauheasti pety).

En malta odottaa, että pääsisi testaamaan. En halua hätäillä, mutta en tiedä minne asti jaksan odottaa. Seuraavien menkkojen pitäisi alkaa vasta viikon päästä, joten nyt on ihan turhaa alkaa testailemaan varmoja plussia. En vain jaksa odottaa, haluan tietää heti onko tärppi käynyt.

Olen erittäin pettynyt itseeni ja tähän hermoiluun. Olin päättänyt, että minusta ei tule sellaista hermoilijaa, joka alkaa heti ovulaation jälkeen kuulostelemaan ja kuvittelemaan kaikenlaisia oireita tai joka testaa liian aikaisin ja joka päivä pettyy uudelleen, kun tulee nega. Olisin toivonut, että itselläni olisi ollut edes vähän enemmän miestä odottaa rauhassa. Mitenhän jaksan, jos tärppiä ei vielä kuukausiin tai vuosiin tule... olen varmaan hermorauniona silloin. No ehkä sitä sitten vain kyynistyy. Mottoni "pessimisti ei pety" ei oikein tässä kierrossa toiminut, ehkä ensi kierrossa osaan olla vähän rauhallisempi.

KP 24/30

2 kommenttia:

  1. Voi että miten jännittävää! :) Koita kestää sitä odotusta ja jännitystä..

    Hassua etten enää itse muista ensimmäisiä tuntemuksiani, ne taisi olla rinnat ja sitten nenän tukkoisuus! :)

    Lycka till!!

    VastaaPoista