Ovista etsimässä

Kuten otsikkokin kertoo. Nyt ollaan kierron siinä vaiheessa, että etsitään kuumeisesti ovista. En ole kohta puoleen vuoteen sitä löytänyt, tosin en ole ihan kauheasti edes etsinyt. Toisaalta muutama kierto on ollut niin lyhyt, ettei sitä varmaankaan ole edes ollutkaan.

Tässä kierrossa on käytössä Multivita raskaana oleville ja greippimehu apuvälineinä. Ovis etsitään mammaksin ovistikuilla. Greippimehu on aiheuttanut kunnon valkkarit, tai ainakin oletan sen johtuvan greippimehusta. Täti poistui perjantaina ja lauantaina oli jo tuhdit valkkarit. Eihän ovulaatio voinut sillon jo olla? Ekan ovistestin tein joko su tai ma, en muista enää. Tikut ovat näyttäneet selkeää negaa. Vain kontrolliviiva on ollut näkyvissä, ei edes haamuviivaa vielä ole piirtynyt tikkuun.

Toivotaan, että ovis tulisi ensi viikolla.

Omassa elämässäni en enää edes haaveile, että tulisin raskaaksi. On raskasta ajatella tulevaisuutta ilman lapsia. En edes uskalla ajatella. Luulen, että minusta tulee katkera vanhempana. Nykyään kyllä pystyn iloitsemaan muiden vauvoista ja vauvauutisista, vaikka se sattuu niin paljon. Olen alkanut vältellä niiden lapsellisten seuraa, jotka tyrkyttävät ideoitaan, että hankkikaa tekin lapsi. En vain jaksa/kykene olemaan heidän seurassaan.

Suunnittelen tulevaisuutta sillä periaatteella, että me tulemme olemaan kaksistaan. Mies jaksaa edelleen olla positiivisemmalla mielellä, eikä taida myöntää itselleen eikä minulle, että emme ehkä koskaan saa lapsia. Tämä on myös raskasta. Hän jaksaa kokoajan sanoa, että kyllä me vielä lapsi saadaan. Itse en vain siihen usko enää. Tiedän, että kaikki on vielä mahdollista. Eihän tässä olla yritetykään kuin vasta vuosi ja yrittäminenkin on vähän sitä sun tätä, kun otollisia aikoja ei aina päästä hyödyntämään. Onhan omassa lähipiirissänikin esimerkkejä pitkästä odotuktuksesta. En vain silti jaksa uskoa siihen omalla kohdallani.

.olivia kp 11/??