Täällä ollaan edelleen yhdessä kasassa ja päästy jo tosi pitkälle tässä raskaudessa! JEE! Nyt on jo rv 33+6 eli huomenna alkaa 35. raskausviikko, jolloin ei enää synnytystä estellä. Pikku hiljaa alan nousemaan pystyyn ja koitan liikkua enemmän. Alkaa ollakin jo aika, sillä tuntuu etten enää jaksa psyykkisesti ja fyysisesti tätä vuodelepoa. Fyysisesti suurimmat ongelmat ovat lonkkien ja jalkojen todella kova särky, samoin päänsärky vaivaa päivittäin. Toisaalta ei se pystyssä olokaan kivutonta ole.
Vauva voi hyvin ja on jo hyvän kokoinen, viime viikolla painoarvio oli 2110g. Kovin alhaalla vauva majailee. Eilenkin hikka tuntui lähinnä mun peräsuolessa. Minulla on tässä perjantaista lähtien tullut limatulppaa ja muutenkin on itsellä ollut olo, että ei tässä enää kauaa mene, sillä tuntemukset ja kivut on muuttuneet hiukan. Sunnuntaina kävinkin jo synnärillä tarkistuksessa. Vähän oli tilanne edennyt, mutta edelleen kanavaa oli hiukan jäljellä, ulkosuu kahdelle sormelle auki ja sisäsuu jonkin verran auki suppiloimaisesti, kuten nyt parit viime kerrat ultrassa on näkynyt.
Minulla alkaa olla aika tyyni olo vauvan puolesta, en enää murehdi hänen selviämistä tai vointia. Jos hän syntyy nyt, niin sitten meillä on keskolajakso taas edessä. Toivon kuitenkin, että päästäisiin vähän pidemmälle, jotta saisin vauvan vierihoitoon heti.
Olen suunnannut ajatukset etenkin jo jouluun, ristiäisiin ja arkeen kahden lapsen kanssa. Murheena on synnytys ja sen nopes käynnistyminen. Lähinnä se jännittää, että osaanko lähteä riittävän ajoissa sairaalaan ja pääseekö mies mukaan synnytykseen. Onneksi sunnuntaina oli taas ihanan rohkaiseva lääkäri tutkimassa. Hän kovasti muistutteli, että herkästi pitää lähteä synnärille eikä saa mitään lastenhoitajaa jäädä odottelmaan vaan jos ei mies pääse heti mukaan niin sitten ambulanssilla. Kotiin tai matkalle synnyttäminen on ehdottoman nounou. Samoin hän rauhoitteli, että kyllä pärjään hyvin synnyttämässä yksinkin vaika mies ei ehtisi mukaan.
Oma sairaalakassi on puoliksi pakattuna ja samoin on toisessa kassissa valmiina vauvan kotiintulovaatteet. Kaikki hankinnat on tehty, jotain pientä puuttuu, mutta niillä ei ole kiirettä. Samoin kotona on kaikki valmistelut tehty, sänkykin on pedattu valmiiksi. Rintapumpun, pullojen yms. desinfiointi saa vielä odottaa. Odottelen lähinnä uutta laatikostoa keittiöön, jotta saan puhtaat vauvatavarat pakattua suoraan omalle paikalleen. Yksi harjoitustyö pitäisi tehdä vielä ennen synnytystä, tentit jää myöhemmälle ajalle.
Olivia ja pikkuveli rv 33+6
tiistai 6. marraskuuta 2012
tiistai 9. lokakuuta 2012
Kontrolli takana
Eilinen olikin todella raskas päivä, kontrolli on nyt kuitenkin takana. Jouduin odottamaan äitiyspolilla yli tunnin omaa vuoroa ja se oli todella tuskaista. Paikat kipeyty istumisesta aivan järkyttävästi, onneksi löysin vapaan keinutuolin, siinä oli hiukan helpompi istua kuin tavallisessa tuolissa. Koko loppupäivän kivut jatkui, vaikkakin lepo onneksi auttoi. Liikkuminen ja pystyyn nousu teki todella kipeetä.
Ultrassa näkyi taas funneling, mutta parin viikon takaista pienempänä. Sisäsuu oli 0,5 cm auki ja oli pituussuunnassakin auki. Kiinni olevaa kohdunkanavaa oli 1,5 cm. Lääkärin mukaan tilanne on ihan hyvä, mutta yhtään enempää ei saa liikkua tai olla pystyssä. Seuraava kontrolli on sitten reilun viikon päästä.
Nyt vaan pitää malttaa levätä, jotta saan olla kotona ja etenkin, että pikkuveli saisi vielä rauhassa kasvaa. Huomenna tulee 30 raskausviikkoa täyteen! Siitä on 3 viikkoa siihen kun esikoinen syntyi ja pari viikkoa lisää turvallisemmille viikoille.
Eilen oli mieli tosi maassa kipujen vuoksi, mutta myös sen takia, että tajusin miten pitkä makoilu on vielä edessä. Yli kuukausi!! Voi apua! En kyllä oikeasti tiedä miten mun mielenterveys kestää tämän. Huoli pikkuveljestä on kova, mutta myös tämä tylsyys alkaa ahdistaa. Minulla on kyllä lukemista, opiskeltavaa, elokuvia, sarjoja yms. vaikka kuinka paljon, mutta en osaa oikein keskittyä mihinkään. Opiskelu on haastavaa, kun makoillen lukeminen ja kirjoittaminen on työläämpää kuin pöydän ääressä. Enkä oikein osaa keskittyä. Nettikin on surffattu läpi.
Minä olen ihaillut ikkunasta ihanaa syksyä, josta jään täysin paitsi. Syksy on lempivuodenaikani ja nyt näyttää olevan todella kaunis ruska. Meidän ikkunasta näkyy ihana väriloisto, on punaista ja keltaista sekä vähän vihreääkin jäljellä. Minä niin haluaisin laittaa kumpparit jalkaan ja lähteä metsään kävelemään ja haistelemaan raikasta syysilmaa!
Ultrassa näkyi taas funneling, mutta parin viikon takaista pienempänä. Sisäsuu oli 0,5 cm auki ja oli pituussuunnassakin auki. Kiinni olevaa kohdunkanavaa oli 1,5 cm. Lääkärin mukaan tilanne on ihan hyvä, mutta yhtään enempää ei saa liikkua tai olla pystyssä. Seuraava kontrolli on sitten reilun viikon päästä.
Nyt vaan pitää malttaa levätä, jotta saan olla kotona ja etenkin, että pikkuveli saisi vielä rauhassa kasvaa. Huomenna tulee 30 raskausviikkoa täyteen! Siitä on 3 viikkoa siihen kun esikoinen syntyi ja pari viikkoa lisää turvallisemmille viikoille.
Eilen oli mieli tosi maassa kipujen vuoksi, mutta myös sen takia, että tajusin miten pitkä makoilu on vielä edessä. Yli kuukausi!! Voi apua! En kyllä oikeasti tiedä miten mun mielenterveys kestää tämän. Huoli pikkuveljestä on kova, mutta myös tämä tylsyys alkaa ahdistaa. Minulla on kyllä lukemista, opiskeltavaa, elokuvia, sarjoja yms. vaikka kuinka paljon, mutta en osaa oikein keskittyä mihinkään. Opiskelu on haastavaa, kun makoillen lukeminen ja kirjoittaminen on työläämpää kuin pöydän ääressä. Enkä oikein osaa keskittyä. Nettikin on surffattu läpi.
Minä olen ihaillut ikkunasta ihanaa syksyä, josta jään täysin paitsi. Syksy on lempivuodenaikani ja nyt näyttää olevan todella kaunis ruska. Meidän ikkunasta näkyy ihana väriloisto, on punaista ja keltaista sekä vähän vihreääkin jäljellä. Minä niin haluaisin laittaa kumpparit jalkaan ja lähteä metsään kävelemään ja haistelemaan raikasta syysilmaa!
sunnuntai 7. lokakuuta 2012
Kontrolli jännittää
Huomenna on ensimmäinen äitiyspolin kontrolli kotiin pääsyn jälkeen. Olen ollut nyt reilun viikon kotona vuodelevossa. Olo on pääasiassa ollut ihan hyvä. Monena iltana on tullut päänsärky, mutta se nyt on ymmärrettävää, kun on sisällä ja makaa sohvalla koko päivän. Lonkkaa särkee, etenkin öisin. Onneksi se kipu hellittää kylkeä kääntäessä ja pehmeä lampaantalja lantion alla auttaa. Torstaina oli tosi kivulias päivä, koko ajan oli jotain kipuja ja kaikki liikkuminen sattui. Lähinnä kivut oli alavatsan kiristelyä ja jomottelua alakerrassa. Nekin onneksi meni ohi.
Kovasti pelottaa taas huominen. On tosi turhauttavaa, kun ei yhtään voi tietää mikä siellä alakerrassa on tilanne. Täytyy ottaa mukaan välttämättömät tavarat jo sinne kontrolliin eli mukaan tulee ainakin lukemista, kännykkä ja laturi. Lisäksi täytyy kotona pakata tavarat valmiiksi, jos tarvitsee sairaalaan jäädä. Lähinnä hygieniatarvikkeet, vaihtoalusvaatteet, lököhousut ja tossut sekä läppärit, ja lukemista lisää. Noi omat vaatteeet on ihan pakolliset, kun sairaalan alusvaatteet ja housut on niin kammottavia. Lisäksi jos tarvii useamman päivän olla niin tarviin oman tyynyn ja sen lampaantaljan. Nämä kaikki on oma viihtymisen vuoksi, näillä pienillä asioilla viihdyn ja jaksan sairaala-ajan paljon paremmin.
Vuodelepo täällä kotonakin on tosi haastavaa. Hyvää kotona olemisessa on se, että pääsee viettämään aikaa oman lapsensa kanssa. Ahdistavaa siinä on se, että kuormittaa miestä koko ajan. Hänen pitää tehdä myös minulle ruoka ja pestä minun pyykit. Näistä hänen ei tarvitse huolehtia, jos olisi sairaalassa. Sairaalassa saa oikeasti levättyä, kun kotona tulee kiusaus auttaa kodin- ja lastenhoidossa. Toisaalta kyllä pystyn joissain asioissa hyvin auttamaankin. Pystyn ihan nukuttamaan lapsen ja syöttämään hänet samalla kun nousen itsekin syömään. Paljon luen esikoisen kanssa ja hän osaa jo tuoda leikit tähän sohvalle minun viereen, niin voin leikkiä hänen kanssaan esim. koota legoja, leikkiä ruoanlaittoa yms.
Meillä on ollut tällä viikolla onneksi esikoisen mummo apuna, hän on siivonnut ja järjestellyt kaappeja. Sekä tietysti laittanut ruokaa ja leikkinyt esikoisen kanssa. Esikoinen on ihan haltioissaan, kun saa mummon kanssa olla, näkevät niin harvoin. Toisaalta onhan se raskasta, kun täällä on joku muukin hääräämässä. Etenkin, kun tuntuu välillä, ettei äitini ymmärrä, että minä olen vuodelevossa ja mikä riski sillä pystyssä olemisella ja puuhaamisella on. Eilinen olikin aika raskas päivä, kun piti olla koko ajan mukana kaappien järjestelyhommassa, että mitä menee mihinkin. Toisaalta nyt on saatu kaikki valmiiksi pikkuveljeä varten. Tai no peti on laittamatta, mutta sen ehtii.
Muutaman päivän päästä on raskausviikko 30 saavutettu, sitten onkin kuukauden päivät niin oltais jo turvallisilla vesillä!
Paljon rauhallisia päiviä toivoen
olivia ja pikkuveli rv 29+4
Kovasti pelottaa taas huominen. On tosi turhauttavaa, kun ei yhtään voi tietää mikä siellä alakerrassa on tilanne. Täytyy ottaa mukaan välttämättömät tavarat jo sinne kontrolliin eli mukaan tulee ainakin lukemista, kännykkä ja laturi. Lisäksi täytyy kotona pakata tavarat valmiiksi, jos tarvitsee sairaalaan jäädä. Lähinnä hygieniatarvikkeet, vaihtoalusvaatteet, lököhousut ja tossut sekä läppärit, ja lukemista lisää. Noi omat vaatteeet on ihan pakolliset, kun sairaalan alusvaatteet ja housut on niin kammottavia. Lisäksi jos tarvii useamman päivän olla niin tarviin oman tyynyn ja sen lampaantaljan. Nämä kaikki on oma viihtymisen vuoksi, näillä pienillä asioilla viihdyn ja jaksan sairaala-ajan paljon paremmin.
Vuodelepo täällä kotonakin on tosi haastavaa. Hyvää kotona olemisessa on se, että pääsee viettämään aikaa oman lapsensa kanssa. Ahdistavaa siinä on se, että kuormittaa miestä koko ajan. Hänen pitää tehdä myös minulle ruoka ja pestä minun pyykit. Näistä hänen ei tarvitse huolehtia, jos olisi sairaalassa. Sairaalassa saa oikeasti levättyä, kun kotona tulee kiusaus auttaa kodin- ja lastenhoidossa. Toisaalta kyllä pystyn joissain asioissa hyvin auttamaankin. Pystyn ihan nukuttamaan lapsen ja syöttämään hänet samalla kun nousen itsekin syömään. Paljon luen esikoisen kanssa ja hän osaa jo tuoda leikit tähän sohvalle minun viereen, niin voin leikkiä hänen kanssaan esim. koota legoja, leikkiä ruoanlaittoa yms.
Meillä on ollut tällä viikolla onneksi esikoisen mummo apuna, hän on siivonnut ja järjestellyt kaappeja. Sekä tietysti laittanut ruokaa ja leikkinyt esikoisen kanssa. Esikoinen on ihan haltioissaan, kun saa mummon kanssa olla, näkevät niin harvoin. Toisaalta onhan se raskasta, kun täällä on joku muukin hääräämässä. Etenkin, kun tuntuu välillä, ettei äitini ymmärrä, että minä olen vuodelevossa ja mikä riski sillä pystyssä olemisella ja puuhaamisella on. Eilinen olikin aika raskas päivä, kun piti olla koko ajan mukana kaappien järjestelyhommassa, että mitä menee mihinkin. Toisaalta nyt on saatu kaikki valmiiksi pikkuveljeä varten. Tai no peti on laittamatta, mutta sen ehtii.
Muutaman päivän päästä on raskausviikko 30 saavutettu, sitten onkin kuukauden päivät niin oltais jo turvallisilla vesillä!
Paljon rauhallisia päiviä toivoen
olivia ja pikkuveli rv 29+4
perjantai 28. syyskuuta 2012
Vuodelepoa sairaalassa, ehkä kohta kotona
Raskaus ei tosiaan ole edennyt niin kuin olisin toivonut, mutta helpotusta on tuonut se, että nyt raskautta seurataan tiiviisti äitiyspolilla ja itsekin osaan tulkita oireita paremmin kuin silloin esikoisen odotuksessa. Koko syksyn ajan olen käynyt noin 3 viikon välein kontrollissa, jossa kohdunsuun tilannetta on katsottu. Tiistaina oli viimeisin kontrollikäynti. Muutamana päivänä ennen sitä on ollut melkoisesti kivuttomia supistuksia etenkin kun on liikkunut tai touhunnut. Samoin ajoittain on ollut jomotuksia ja vihlomisia alavatsalla ja alapäässä.
Kontrollissa tulikin järkytys. Näin itsekin silmilläni, että kohdunsuu ei ollut samanlainen kuin aiemmin. Sisäsuu oli auki suppilomaisesti (=funneling). Eli sisäsuu oli leveyssuunnassa sentin leveydeltä ja auki olevaa osaa oli reilu 2 senttiä. Yhteensä kohdun kaulaa oli yli 3,5 senttiä, josta noin sentin verran kiinni. Ulkosuu oli hiukan auki ja paikat pehmeät. Järkytys oli suuri tilanteesta etenkin kun lääkäri sanoi, että pitäisi jäädä osastolle vuodelepoon.
Vaikka tämä mahdollisuus on ollut tiedossa koko raskausajan, niin silti tämä oli shokki. Aluksi viikko lepoa osastolla vessa- ja suihkuluvin, jonka jälkeen katsotaan tilanne. Jos tilanne on hyvä voisin päästä kotiin jatkamaan vuodelepoa.
Olen nyt ollut täällä osastolla neljä päivää ja ensimmäisen päivän jälkeen huomasin, että minulla tosiaan oli jomotuksia ja vihlontoja, kun ne ovat nyt hävinneet. Täällä kysellään koko ajan vointia ja onko ollut supistuksia. Niitä tulee nyt siis tarkkailtua, varsinkin kun on aikaa. Niitä on tullut, niitä kivuttomia siis. On niitä kotonakin tullut, mutta nyt ne huomaa paremmin.
Tänään kätilö yllätti minut ja kertoi, että lääkäri katsoo minut ja jos tilanne on hyvä voin saada liikkumaluvan eli käydä päiväsalissa syömässä. Jos maanantaina tilanne on edelleen hyvä niin voin päästä kotiin lepoon. Lääkäri tutki minut, itse en ruudulle kunnolla nähnyt eikä lääkäri kamalasti mitään puhunut. Ilmeisesti tilanne on nyt hyvä eli jos oikein ymmärsin niin funneloitumista ei ole (?). Sain luvan liikkua ja jos kaikki menee hyvin pääsen jo huomenna kotiin. Olen ihan ällikällä lyöty, että pääsisinkin jo nyt kotiin. Ihanaahan se on päästä esikoisen luo! Mutta toisaalta myös vähän pelottaa, että maltanko olla riittävän rauhassa siellä, kun kaikki kotityöt jää miehelle.
olivia ja pikkuveli rv 28+2
Kontrollissa tulikin järkytys. Näin itsekin silmilläni, että kohdunsuu ei ollut samanlainen kuin aiemmin. Sisäsuu oli auki suppilomaisesti (=funneling). Eli sisäsuu oli leveyssuunnassa sentin leveydeltä ja auki olevaa osaa oli reilu 2 senttiä. Yhteensä kohdun kaulaa oli yli 3,5 senttiä, josta noin sentin verran kiinni. Ulkosuu oli hiukan auki ja paikat pehmeät. Järkytys oli suuri tilanteesta etenkin kun lääkäri sanoi, että pitäisi jäädä osastolle vuodelepoon.
Vaikka tämä mahdollisuus on ollut tiedossa koko raskausajan, niin silti tämä oli shokki. Aluksi viikko lepoa osastolla vessa- ja suihkuluvin, jonka jälkeen katsotaan tilanne. Jos tilanne on hyvä voisin päästä kotiin jatkamaan vuodelepoa.
Olen nyt ollut täällä osastolla neljä päivää ja ensimmäisen päivän jälkeen huomasin, että minulla tosiaan oli jomotuksia ja vihlontoja, kun ne ovat nyt hävinneet. Täällä kysellään koko ajan vointia ja onko ollut supistuksia. Niitä tulee nyt siis tarkkailtua, varsinkin kun on aikaa. Niitä on tullut, niitä kivuttomia siis. On niitä kotonakin tullut, mutta nyt ne huomaa paremmin.
Tänään kätilö yllätti minut ja kertoi, että lääkäri katsoo minut ja jos tilanne on hyvä voin saada liikkumaluvan eli käydä päiväsalissa syömässä. Jos maanantaina tilanne on edelleen hyvä niin voin päästä kotiin lepoon. Lääkäri tutki minut, itse en ruudulle kunnolla nähnyt eikä lääkäri kamalasti mitään puhunut. Ilmeisesti tilanne on nyt hyvä eli jos oikein ymmärsin niin funneloitumista ei ole (?). Sain luvan liikkua ja jos kaikki menee hyvin pääsen jo huomenna kotiin. Olen ihan ällikällä lyöty, että pääsisinkin jo nyt kotiin. Ihanaahan se on päästä esikoisen luo! Mutta toisaalta myös vähän pelottaa, että maltanko olla riittävän rauhassa siellä, kun kaikki kotityöt jää miehelle.
olivia ja pikkuveli rv 28+2
keskiviikko 8. elokuuta 2012
Raskaus etenee, muttei ihan niin kuin toivoisi
Raskaus on nyt edennyt jo puoleen väliin saakka. Matka ei ole tähän saakka ollut helppo, eikä varmaan loppukaan. Alkuraskaudessa olin väsynyt ja pahoinvoiva, pari kertaa oksensin hampaita pestessä. Piti koko ajan muistaa syödä säännöllisesti ja riittävän vähän kerrallaan ettei paha olo yllätä. Eli aika normaalia alkuraskauden juttuja. Väsymys myös painoi kovasti.
Kesäkuussa oli paljon päänsärkyjä ja pahaa oloa, jotka oli aivan erilaista kun tuo normaali alkuraskauden paha olo. Tajusin kuitenkin jossain vaiheessa, että ne oireet johtuvat alhaisesta verenpaineesta. Minulla on jo alkujankin alhainen verenpaine (sukuvika), mutta nyt se painui jo tosi alhaalle. Alimmat mittaamani paineet taisi olla 85/50. Kahvia en pystynyt juomaan, joten salmiakkia tuli syötyä paljon, samoin join jonkin verran kokista (jota en juurikaan juo). Vajaan kuukauden näistä oireista kärsin.
Seuraavana alkoi alavatsan ja alaselän vihlonnat ja jomotukset. Nämä oireet oli osittain odotetut ja pelätyt oireet. Esikoisen raskaudessa samat oireet alkoi samoihin aikoihin, nyt ehkä paria viikkoa aiemmin. Nyt ne alkoi rv 15. Esikoisen ennenaikaisen syntymän vuoksi olen automaattisesti äitiyspolin asiakas ja ensi käynti oli varattu raskausviikolle 15. Siellä kohdun ulkosuu oli hivenen raollaan mikä on ilmeisesti uudelleen synnyttäjälle normaalia. Kohdunkaulaa oli 27 mm, mutta ulkosuu oli kiinni ja paikat kiinteät. Seuraava käynti otettiin 2,5 viikon päähän. Jos silloin kohdunkaulan tilanne olisi menney huonompaan suuntaa niin pohdittaisiin tukilankojen laiton mahdollisuutta. Ohjeeksi tuli rasituksen välttäminen ja nostoille tuli 20 kg raja eli esikoista saa vielä nostaa, mutta painavat kauppakassit on jätettävä. Lisäksi sain neuvon ottaa yhteyttä äitipolille mikäli ilmenee supistuksia tai muita kipuja, jotka ei lepäämällä lähde. Kerran soitin äitipolille, kun oli kipuja, mutta siellä sanottiin tylysti, että juo vettä ja lepää. Ihan kuin en olisi tuota tiennyt. Se, joka puhelimeen vastasi, ei edes vaivautunut papereitani katsomaa vaikka kuinka yritin selittää, ettei tilanteeni ole ihan normaali.
Seuraavan kerran menin rv 18. äitiyspolille. Nyt tilanne oli parempi. Kohdunsuu oli ilmeisesti kiinni (tai ainakaan siitä ei mitään mainittu) ja kaulaa oli enemmän kuin 35 mm. Rauhallisesti ottaminen oli selkeästi auttanut. Mies oli lomalla, joka helpotti minun arkeani. Mitään rajoituksia ei tullut, mutta edelleen sain ohjeeksi ottaa rauhallisesti.
Rakenneultra oli seuraavan vuorossa rv 20. Siellä pyysin lääkäriä katsomaan kohdunsuun tilanteen ja se oli sormelle auki ja paikat oli pehmenneet. Kohdunkaulaa oli kuitenkin reilusti jäljellä, ainakin 35 mm. Vauvalla oli kaikki hyvin, iso poikavauva, joka tosin majailee aivan tuolla alhaalla. Lääkäri totesi, että tämä ei ainakaan yliaikaiseksi mene. Rajoitteeksi tuli nyt kaiken rasittavan välttäminen ja yhdyntäkielto. Viikon päästä sitten uudelleen sinne kontrolliin, kun äitipolin käyntiin oli vielä 2 viikkoa.
Itku meinas tulla tuon rakenneultran jälkeen. Ei ole totta, että tässä tilanteessa ollaan jo nyt rv. 20+6. Nyt aloin oikeasti pelkäämään, että mitä jos tämäkin vauva syntyy ennenaikojaan.
Onneksi esikoinen aloitti hoidon enkä itse lähtenyt töihin. Olen siis kotona opiskelemassa tämän syksyn, joten sen puolesta arjessa ei pitäisi olla suurta rasitusta. Miehellä on muutamia reissuja tiedossa, joten niiden ajan pärjääminen vähän huolestutta.
olivia
rv 21+0
Kesäkuussa oli paljon päänsärkyjä ja pahaa oloa, jotka oli aivan erilaista kun tuo normaali alkuraskauden paha olo. Tajusin kuitenkin jossain vaiheessa, että ne oireet johtuvat alhaisesta verenpaineesta. Minulla on jo alkujankin alhainen verenpaine (sukuvika), mutta nyt se painui jo tosi alhaalle. Alimmat mittaamani paineet taisi olla 85/50. Kahvia en pystynyt juomaan, joten salmiakkia tuli syötyä paljon, samoin join jonkin verran kokista (jota en juurikaan juo). Vajaan kuukauden näistä oireista kärsin.
Seuraavana alkoi alavatsan ja alaselän vihlonnat ja jomotukset. Nämä oireet oli osittain odotetut ja pelätyt oireet. Esikoisen raskaudessa samat oireet alkoi samoihin aikoihin, nyt ehkä paria viikkoa aiemmin. Nyt ne alkoi rv 15. Esikoisen ennenaikaisen syntymän vuoksi olen automaattisesti äitiyspolin asiakas ja ensi käynti oli varattu raskausviikolle 15. Siellä kohdun ulkosuu oli hivenen raollaan mikä on ilmeisesti uudelleen synnyttäjälle normaalia. Kohdunkaulaa oli 27 mm, mutta ulkosuu oli kiinni ja paikat kiinteät. Seuraava käynti otettiin 2,5 viikon päähän. Jos silloin kohdunkaulan tilanne olisi menney huonompaan suuntaa niin pohdittaisiin tukilankojen laiton mahdollisuutta. Ohjeeksi tuli rasituksen välttäminen ja nostoille tuli 20 kg raja eli esikoista saa vielä nostaa, mutta painavat kauppakassit on jätettävä. Lisäksi sain neuvon ottaa yhteyttä äitipolille mikäli ilmenee supistuksia tai muita kipuja, jotka ei lepäämällä lähde. Kerran soitin äitipolille, kun oli kipuja, mutta siellä sanottiin tylysti, että juo vettä ja lepää. Ihan kuin en olisi tuota tiennyt. Se, joka puhelimeen vastasi, ei edes vaivautunut papereitani katsomaa vaikka kuinka yritin selittää, ettei tilanteeni ole ihan normaali.
Seuraavan kerran menin rv 18. äitiyspolille. Nyt tilanne oli parempi. Kohdunsuu oli ilmeisesti kiinni (tai ainakaan siitä ei mitään mainittu) ja kaulaa oli enemmän kuin 35 mm. Rauhallisesti ottaminen oli selkeästi auttanut. Mies oli lomalla, joka helpotti minun arkeani. Mitään rajoituksia ei tullut, mutta edelleen sain ohjeeksi ottaa rauhallisesti.
Rakenneultra oli seuraavan vuorossa rv 20. Siellä pyysin lääkäriä katsomaan kohdunsuun tilanteen ja se oli sormelle auki ja paikat oli pehmenneet. Kohdunkaulaa oli kuitenkin reilusti jäljellä, ainakin 35 mm. Vauvalla oli kaikki hyvin, iso poikavauva, joka tosin majailee aivan tuolla alhaalla. Lääkäri totesi, että tämä ei ainakaan yliaikaiseksi mene. Rajoitteeksi tuli nyt kaiken rasittavan välttäminen ja yhdyntäkielto. Viikon päästä sitten uudelleen sinne kontrolliin, kun äitipolin käyntiin oli vielä 2 viikkoa.
Itku meinas tulla tuon rakenneultran jälkeen. Ei ole totta, että tässä tilanteessa ollaan jo nyt rv. 20+6. Nyt aloin oikeasti pelkäämään, että mitä jos tämäkin vauva syntyy ennenaikojaan.
Onneksi esikoinen aloitti hoidon enkä itse lähtenyt töihin. Olen siis kotona opiskelemassa tämän syksyn, joten sen puolesta arjessa ei pitäisi olla suurta rasitusta. Miehellä on muutamia reissuja tiedossa, joten niiden ajan pärjääminen vähän huolestutta.
olivia
rv 21+0
tiistai 29. toukokuuta 2012
Nopeaa toimintaa!
En ole osannut oikein tänne kirjoittaa, mutta ehkä nyt uskallan kertoa meidän iloiset uutiset. Meille tulee toinen vauva jouluna!
Pääsiäisenä olin tosi väsynyt, mutta ajattelin sen vain johtuvan siitä, että saatiin kerrankin oikein kunnolla nukkua. Oltiin mummolassa ja esikko nukkui kaikki yöt mummon ja papan kanssa. Pari päivää mummolasta tulon jälkeen tein aamulla raskaustestin ja siihen pärähti heti vahva plussa! Olin aivan shokissa, että voiko tämä olla totta, että näin nopeasti tulee vahva plussa. Samantien alkoi paha olo ja väsymys jatkui.
Nyt ollaan jo raskausviikolla 10+6 ja ehkä vähän alkaa hellittää pahoinvointi ja väsymys. Aamuisin tulee herkästi pahaolo, kun ei ehdi riittävän nopeasti syömään aamupalaa. Sitten päivällä voi tulla pahaolo siitä, jos lounas venyy liian kauaksi. Ja iltapäivällä voi tulla pahaolo siitä, että söi lounaalla liikaa. Lisäksi illalla tulee pahaolo ja väsymys. Lisäksi minulla on melkein joka toinen päivä pää kipeä, johon minulla on vain 1g panadolia. Panadol auttaa jonkin verran ja tosi hitaasti. Ei siis ole ihan helppoa olla esikoisen kanssa kotona. Tosin en tiedä olisiko töissä yhtään helpompaa.
Me käytiin rv 7+5 yksityisellä varhaisultrassa ja siellä reipas syke näkyi. Samana päivänä oli ensimmäinen neuvola, jossa juteltiin perusjuttuja, mitä ekassa neuvolassa jutellaan. Eilen kävin verikokeissa ja tänään oli neuvolalääkäri, jossa kuunneltiin sydänäänet. Miten se voikaan olla niin ihana ääni!
Koska esikoinen on syntynyt ennenaikaisesti ja epäillään kohdun rakennepoikkeamaa, niin raskautta tullaan seuraamaan tarkemmin. Minulla on heinäkuun alussa ensimmäinen käynti äitiyspolilla. Lisäksi jo heti alku raskaudesta tehdään sokerirasitus ja se on parin viikon päästä. Samoin parin viikon päästä on np-ultra. Seuraavan neuvola on kesäkuun lopussa.
Maha on sen verran turvonnut ja muutenkin olen lihonut, että osa mammavaatteista on jo käytössä. Jotkut normifarkut menee vielä just ja just päälle kun jättää napin auki. Samoin paitoja ja rintsikoita on pitänyt jo laittaa pois. Rinnat on turvonnu nyt tosi isoiksi, mitähän ne mahtaa olla sitten loppuraskaudesta?
.olivia ja muru 10+6
Pääsiäisenä olin tosi väsynyt, mutta ajattelin sen vain johtuvan siitä, että saatiin kerrankin oikein kunnolla nukkua. Oltiin mummolassa ja esikko nukkui kaikki yöt mummon ja papan kanssa. Pari päivää mummolasta tulon jälkeen tein aamulla raskaustestin ja siihen pärähti heti vahva plussa! Olin aivan shokissa, että voiko tämä olla totta, että näin nopeasti tulee vahva plussa. Samantien alkoi paha olo ja väsymys jatkui.
Nyt ollaan jo raskausviikolla 10+6 ja ehkä vähän alkaa hellittää pahoinvointi ja väsymys. Aamuisin tulee herkästi pahaolo, kun ei ehdi riittävän nopeasti syömään aamupalaa. Sitten päivällä voi tulla pahaolo siitä, jos lounas venyy liian kauaksi. Ja iltapäivällä voi tulla pahaolo siitä, että söi lounaalla liikaa. Lisäksi illalla tulee pahaolo ja väsymys. Lisäksi minulla on melkein joka toinen päivä pää kipeä, johon minulla on vain 1g panadolia. Panadol auttaa jonkin verran ja tosi hitaasti. Ei siis ole ihan helppoa olla esikoisen kanssa kotona. Tosin en tiedä olisiko töissä yhtään helpompaa.
Me käytiin rv 7+5 yksityisellä varhaisultrassa ja siellä reipas syke näkyi. Samana päivänä oli ensimmäinen neuvola, jossa juteltiin perusjuttuja, mitä ekassa neuvolassa jutellaan. Eilen kävin verikokeissa ja tänään oli neuvolalääkäri, jossa kuunneltiin sydänäänet. Miten se voikaan olla niin ihana ääni!
Koska esikoinen on syntynyt ennenaikaisesti ja epäillään kohdun rakennepoikkeamaa, niin raskautta tullaan seuraamaan tarkemmin. Minulla on heinäkuun alussa ensimmäinen käynti äitiyspolilla. Lisäksi jo heti alku raskaudesta tehdään sokerirasitus ja se on parin viikon päästä. Samoin parin viikon päästä on np-ultra. Seuraavan neuvola on kesäkuun lopussa.
Maha on sen verran turvonnut ja muutenkin olen lihonut, että osa mammavaatteista on jo käytössä. Jotkut normifarkut menee vielä just ja just päälle kun jättää napin auki. Samoin paitoja ja rintsikoita on pitänyt jo laittaa pois. Rinnat on turvonnu nyt tosi isoiksi, mitähän ne mahtaa olla sitten loppuraskaudesta?
.olivia ja muru 10+6
perjantai 6. huhtikuuta 2012
Ovulaatiota metsästän
Tämä teksti on ollut erittäin hyödyllinen apu ensimmäisen yrityksen aikana. Sen avulla ymmärsin omaa kiertoa paljon paremmin kuin aiemmin. Olinkin ihmetellyt vaihtelevaa valkovuotoa, mutta nyt silmäni aukesivat, että sehän on säännönmukaista. Limoja seuraamalla ovulaation tunnistaminen helpottui huomattavasti.
Ensimmäisen yrityksen aikana myös käytin satunnaisesti ovulaatiotestejä. Ongelmana minulla oli halpojen liuskatestien tulkinta. En koskaan saanut halpoihin testeihin kontrolliviivaa vahvempaa testiviivaa. Lopuksi minulla oli systeemi, jossa aluksi testasin päivittäin halvoilla testeillä ja kun testiviivat alkoi vahvistumaan ja limat lisääntymään siirryin kalliimpiin testeihin, kuten Clearbluen digitaalisiin. Kalliita testejä ei tarvinnut käyttää kuin kerran tai kaksi kierron aikana.
Minulla jäi edellisestä yrityksestä muutamia ovulaatiotestejä ja käytin niitä parissa kierrossa samalla menetelmällä. Kun ne loppui, niin en ole vain jaksanut ostaa uusia. Ehkä ensi kiertoon sitten ostan testejä.
Olen nyt tässä yrityksessä käyttänyt lisänä kännykällä olevaa ohjelmaa Ovuview, jonne kirjataan kiertojen aikana oireita, joiden perusteella ohjelma ennustaa erilaisten menetelmien avulla ovulaatiota. Sinne voi merkita aamulämpöjä, valkovuoden väriä ja koostumusta, rintojen arkuutta, päänsärkyä jne. Minä en ole ollut mitenkään hirveän ahkera merkitsemään oireita ylös, mutta joissain kierroissa olen jaksanut ahkerasti merkitä niitä.
Tässä meneillään olevassa kierrossa olen ollut laiska tulkitsemaan oireita ja merkitsemään niitä ylös. En ole myöskään ovulaatiotestejä tehnyt, joten ovulaation aika on todella hakusassa. Ensi kierrossa voisi olla taas ahkerampi, niin ei tarvitse näin paljon arvailla milloin ovulaatio on. Ehkä myös aamulämpöjen olisi hyvä metodi, en tiedä jaksanko.
En kuitenkaan aio ottaa ovulaation etsimisestä suurta stressiä. Stressin välttäminen on varmaan tärkein asia tässä yrityksessä. Siihen pyrin!
.olivia kp 23 dpo 6?
keskiviikko 4. huhtikuuta 2012
Uutta putkeen!
Mietin, että pitäisikö nostaa pystyyn tämä vanha blogi. Meillä on alkanut pikku kakkosen yritys vuoden vaihteessa ja koska nopeaa tulosta ei ole tullut, niin ehkä täytyy alkaa purkamaan ajatuksia myös tänne.
Tämä yritys ei ole yhtä intensiivista kuin ensimmäisen sen ykkösen yritys. En ole koko ajan perillä yk:sta, dpo:sta ja kp:sta. Enkä ole jaksanut paljoa ovulaatio- ja raskaustestejä tehdä. Olen onnellinen, että minulla on yksi lapsi ja jos toista ei tule, niin se ei ole maailman loppu. Uskon, että kestäisin sen, vaikka vaikeaa siitä tulisikin.
Nyt on jo (pitää tarkistaa kalenterista) kp 21 ja dpo 4 (ehkä, en tehnyt ovistestiä, enkä tarkkaillu limoja, mutta kuivakausi alkoi tuolloin). Tämä on 4. kierto joulukuun alusta, jolloin toivotimme pikku kakkosen tervetulleeksi.
olivia
Tämä yritys ei ole yhtä intensiivista kuin ensimmäisen sen ykkösen yritys. En ole koko ajan perillä yk:sta, dpo:sta ja kp:sta. Enkä ole jaksanut paljoa ovulaatio- ja raskaustestejä tehdä. Olen onnellinen, että minulla on yksi lapsi ja jos toista ei tule, niin se ei ole maailman loppu. Uskon, että kestäisin sen, vaikka vaikeaa siitä tulisikin.
Nyt on jo (pitää tarkistaa kalenterista) kp 21 ja dpo 4 (ehkä, en tehnyt ovistestiä, enkä tarkkaillu limoja, mutta kuivakausi alkoi tuolloin). Tämä on 4. kierto joulukuun alusta, jolloin toivotimme pikku kakkosen tervetulleeksi.
olivia
perjantai 18. maaliskuuta 2011
Tyttö tuli!
Kiitos Katjuska ja Hups, että kysyit mitä meille kuuluu. Täytyyhän tällekin yritys- ja odotustarinalle saada jonkinlainen loppu. Inhoan ylikaiken sitä, että keskustelupalstoilla ja blogeissa juttu jää kesken. No nyt minä tein sen saman.
Meille syntyi tyttö ja nyt on kaikki hyvin, vaikka matka on ollut pitkä ja raskas ja on pelättykin.
Kuten edellisessä postauksessa kerroin, niin minulla oli ollut erilaisia tuntemuksia pitkin raskautta. Nyt jälkikäteen voin sanoa, että supistuksia ne oli. Olin useampaan otteeseen sairaslomalla raskausaikana, pääasiassa väsymyksen ja kipujen takia. Marraskuun lopussa oli vatsatauti, joka aiheutti supistuksia. Se oli melko pelottavaa. En kuitenkaan silloin soittanut synnärille vaan odotin arkipäivään ja kävin neuvolassa lääkärillä. Lääkärin tutkimuksessa ei ollut mitään ihmeellistä, mutta sairaslomalla olin koko viikon vaikka vatsatauti oli ohi. Joulukuun alussa normaalissa lääkärin tarkastuksessa ilmeni, että paikat oli pehmenneet ja kohdunsuu sormelle auki. Sain määräyksen ottaa rauhallisemmin ja välttää pitkiä juna- ja automatkoja. Olo oli yleisesti tosi huono, en jaksanut tehdä mitään, enkä esim. kävellä yhtään. Luulin koko ajan, että tämä vain kuuluu normaaliin raskauteen. Joulun alla sain työterveydestä taas saikkua väsymyksen ja kipujen vuoksi ja taas lääkäri epäili kipujen olevan (oikeita) supistuksia. Tätä neuvolassa ei epäilty ollenkaan. Joulun jälkeen alkoi rusehtava vuoto. Neuvolaan sain ajan keskiviikolle. Lääkäri totesi saman kuin aiemminkin eli paikat pehmenneet ja sormelle auki. Seksikielto, rehkimiskielto ja sairasloma äitiysloman alkuun.
Samana iltana alkoi tulla kovia kipuja alaselässä. Aluksi en pitänyt niitä kovin erikoisina, kunnes ne olivat niin kipeitä että itketti. Välillä kivut meni ohi. Soitin äidillekin ja itkin kipuja puhelimessa. Hän käski soittaa heti synnärille, josta arveltiin kipujen olevan supistuksia. Käskivät tulla näytille. Tällöin viikkoja oli 30+5. Sairaalassa käyrällä todettiin supistusia tulevan 5 min välein ja kohdunkaula oli kadonnut ja kohdun suu 3 cm auki. Aloitettiin saman tien estolääkitys, joka tehosikin hyvin. Muutaman tunnin kuluttua supistukset olivat loppuneet. Jäin siltä makuulta sairaalaan vuodelepoon. Vauvaa yritetään pitää mahassa vielä viikolle 35.
Muutaman viikon makoilun jälkeen maanantaina alkoi tihkua vuotoa, joka todettiin lapsivedeksi. Tiistaina alkoi tulla supistuksia, joita yritettiin estellä lääkkeillä. Nyt lääkkeet ei tehonneet yhtä tehokkasti, ne vain lykkäsivät supistuksia hieman eteenpäin. Torstaina päätettiin lopettaa lääkkeet tehottomina ja odoteltiin synnytyksen käynnistymistä. Perjantaina aamuyöllä synnytys yhtäkkiä käynnistyi. Mies ehti paikalle juuri ja juuri ajoissa sillä synnytys eteni tosi nopeasti. Oli hyvä, että etenikin nopeasti, sillä mitään kivunlievitystä en ehtinyt saada. Tyttö syntyi ihan hyvänkokoisena viikolla 33+0. 2240g oli tytöllä painoa.
Tyttö siirtyi välittömästi synnytyksestä pikkuvauvojen teholle, jossa hänellä oli hengistysavuste muutaman tunnin. Keskoskaapista tyttö pääsi neljäntenä päivänä. Tämän jälkeen vain kerrytettiin massaa ja opeteltiin syömään. Sairaalassa vauva oli kolme viikkoa. Kotiin tulon jälkeen massaa on kertynyt paljon eli ruoka on maistunut!
Nyt on kaikki siis hyvin, vaikka loppuraskaus ja tytön alkutaival olikin haastava. Tässä pikku hiljaa olen yrittänyt käsitellä tätä minun pieleen mennyttä ja keskenjäänyttä raskautta.
Jo raskauden puolivälissä tuntemani kivut olivat supistuksia, en vain uskonut sitä, eikä missään vaiheessa neuvolassakaan asiaa otettu vakavasti. Ainoastaan työterveyslääkäri oli oikeilla kärryillä, mutta en suostunut uskomaan häntä. Jos ei pysty liikkumaan yhtään tai kantamaan mitään, niin kaikki ei voi olla normaalisti. Samoin jos ei pysty nukkumaan, pitää hakea apua. Väsymys vain pahentaa kaikkea. Ihmettelen neuvolalääkärin rentoa fiilistä, vaikka oli ennenaikaisuuden merkkejä jo joulukuun alussa, niin hän ei niitä minulle riittävän pontevasti sanonut. Kerran tuli vetistä vuotoa, jonka kanssa mietin onkohan tämä lapsivettä. Kysyin neuvolasta ja sieltä sanottiin, että ei ole. Nyt voin sanoa, että oli se. Olen sitä mieltä, että jos on jotain ongelmaa, kannattaa kysyä synnäriltä tai äitiyspolilta eikä neuvolasta. Neuvola on niitä varten, joilla kaikki menee normaalisti, ei erikoistapauksia varten.
Mahdollisessa seuraavassa raskaudessa on kohonnut riski ennenaikaiseen synnytykseen, mutta mitään lukuja ei osaa kukaan sanoa. Tämän vuoksi seuraavassa raskaudessa käyn n. rv 16 lähtien äitiyspolilla kontrollissa.
Tyttö on jo 2,5 kk vanha ja painaa yli 5 kg. Oppii paljon uutta, hänen kehittymistä on ihana seurata. Illat on tällä hetkellä raskaita. Iltaisin hän itkee paljon ja haluaa olla sylissä. Öisin hän herää syömään 1-2 krt, mutta yllättävän helposti yöherääminen sujuu. Aamulla herääminen onkin vaikeaa meille. Säännöllistä arkea meillä ei ole, mutta toivotaan, että jossain vaiheessa on. Itse pidän säännöllisestä elämän rytmistä.
Me tytön kanssa odotellaan kevättä ja kesää! Mukavaa kevään jatkoa kaikille! Voi olla, että joskus kirjoittelen tänne, mutta en lupaa mitään. Saa kysellä edelleen kuulumisia!
.olivia
Meille syntyi tyttö ja nyt on kaikki hyvin, vaikka matka on ollut pitkä ja raskas ja on pelättykin.
Kuten edellisessä postauksessa kerroin, niin minulla oli ollut erilaisia tuntemuksia pitkin raskautta. Nyt jälkikäteen voin sanoa, että supistuksia ne oli. Olin useampaan otteeseen sairaslomalla raskausaikana, pääasiassa väsymyksen ja kipujen takia. Marraskuun lopussa oli vatsatauti, joka aiheutti supistuksia. Se oli melko pelottavaa. En kuitenkaan silloin soittanut synnärille vaan odotin arkipäivään ja kävin neuvolassa lääkärillä. Lääkärin tutkimuksessa ei ollut mitään ihmeellistä, mutta sairaslomalla olin koko viikon vaikka vatsatauti oli ohi. Joulukuun alussa normaalissa lääkärin tarkastuksessa ilmeni, että paikat oli pehmenneet ja kohdunsuu sormelle auki. Sain määräyksen ottaa rauhallisemmin ja välttää pitkiä juna- ja automatkoja. Olo oli yleisesti tosi huono, en jaksanut tehdä mitään, enkä esim. kävellä yhtään. Luulin koko ajan, että tämä vain kuuluu normaaliin raskauteen. Joulun alla sain työterveydestä taas saikkua väsymyksen ja kipujen vuoksi ja taas lääkäri epäili kipujen olevan (oikeita) supistuksia. Tätä neuvolassa ei epäilty ollenkaan. Joulun jälkeen alkoi rusehtava vuoto. Neuvolaan sain ajan keskiviikolle. Lääkäri totesi saman kuin aiemminkin eli paikat pehmenneet ja sormelle auki. Seksikielto, rehkimiskielto ja sairasloma äitiysloman alkuun.
Samana iltana alkoi tulla kovia kipuja alaselässä. Aluksi en pitänyt niitä kovin erikoisina, kunnes ne olivat niin kipeitä että itketti. Välillä kivut meni ohi. Soitin äidillekin ja itkin kipuja puhelimessa. Hän käski soittaa heti synnärille, josta arveltiin kipujen olevan supistuksia. Käskivät tulla näytille. Tällöin viikkoja oli 30+5. Sairaalassa käyrällä todettiin supistusia tulevan 5 min välein ja kohdunkaula oli kadonnut ja kohdun suu 3 cm auki. Aloitettiin saman tien estolääkitys, joka tehosikin hyvin. Muutaman tunnin kuluttua supistukset olivat loppuneet. Jäin siltä makuulta sairaalaan vuodelepoon. Vauvaa yritetään pitää mahassa vielä viikolle 35.
Muutaman viikon makoilun jälkeen maanantaina alkoi tihkua vuotoa, joka todettiin lapsivedeksi. Tiistaina alkoi tulla supistuksia, joita yritettiin estellä lääkkeillä. Nyt lääkkeet ei tehonneet yhtä tehokkasti, ne vain lykkäsivät supistuksia hieman eteenpäin. Torstaina päätettiin lopettaa lääkkeet tehottomina ja odoteltiin synnytyksen käynnistymistä. Perjantaina aamuyöllä synnytys yhtäkkiä käynnistyi. Mies ehti paikalle juuri ja juuri ajoissa sillä synnytys eteni tosi nopeasti. Oli hyvä, että etenikin nopeasti, sillä mitään kivunlievitystä en ehtinyt saada. Tyttö syntyi ihan hyvänkokoisena viikolla 33+0. 2240g oli tytöllä painoa.
Tyttö siirtyi välittömästi synnytyksestä pikkuvauvojen teholle, jossa hänellä oli hengistysavuste muutaman tunnin. Keskoskaapista tyttö pääsi neljäntenä päivänä. Tämän jälkeen vain kerrytettiin massaa ja opeteltiin syömään. Sairaalassa vauva oli kolme viikkoa. Kotiin tulon jälkeen massaa on kertynyt paljon eli ruoka on maistunut!
Nyt on kaikki siis hyvin, vaikka loppuraskaus ja tytön alkutaival olikin haastava. Tässä pikku hiljaa olen yrittänyt käsitellä tätä minun pieleen mennyttä ja keskenjäänyttä raskautta.
Jo raskauden puolivälissä tuntemani kivut olivat supistuksia, en vain uskonut sitä, eikä missään vaiheessa neuvolassakaan asiaa otettu vakavasti. Ainoastaan työterveyslääkäri oli oikeilla kärryillä, mutta en suostunut uskomaan häntä. Jos ei pysty liikkumaan yhtään tai kantamaan mitään, niin kaikki ei voi olla normaalisti. Samoin jos ei pysty nukkumaan, pitää hakea apua. Väsymys vain pahentaa kaikkea. Ihmettelen neuvolalääkärin rentoa fiilistä, vaikka oli ennenaikaisuuden merkkejä jo joulukuun alussa, niin hän ei niitä minulle riittävän pontevasti sanonut. Kerran tuli vetistä vuotoa, jonka kanssa mietin onkohan tämä lapsivettä. Kysyin neuvolasta ja sieltä sanottiin, että ei ole. Nyt voin sanoa, että oli se. Olen sitä mieltä, että jos on jotain ongelmaa, kannattaa kysyä synnäriltä tai äitiyspolilta eikä neuvolasta. Neuvola on niitä varten, joilla kaikki menee normaalisti, ei erikoistapauksia varten.
Mahdollisessa seuraavassa raskaudessa on kohonnut riski ennenaikaiseen synnytykseen, mutta mitään lukuja ei osaa kukaan sanoa. Tämän vuoksi seuraavassa raskaudessa käyn n. rv 16 lähtien äitiyspolilla kontrollissa.
Tyttö on jo 2,5 kk vanha ja painaa yli 5 kg. Oppii paljon uutta, hänen kehittymistä on ihana seurata. Illat on tällä hetkellä raskaita. Iltaisin hän itkee paljon ja haluaa olla sylissä. Öisin hän herää syömään 1-2 krt, mutta yllättävän helposti yöherääminen sujuu. Aamulla herääminen onkin vaikeaa meille. Säännöllistä arkea meillä ei ole, mutta toivotaan, että jossain vaiheessa on. Itse pidän säännöllisestä elämän rytmistä.
Me tytön kanssa odotellaan kevättä ja kesää! Mukavaa kevään jatkoa kaikille! Voi olla, että joskus kirjoittelen tänne, mutta en lupaa mitään. Saa kysellä edelleen kuulumisia!
.olivia
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
Kuulumisia
Heippa kaikille ja kiitos, että olette jaksaneet kysellä kuulumisia. En ole osannut kirjoittaa raskaudesta tänne. Toisaalta se harmittaa, sillä tämä on oikein hyvä päiväkirja. Nyt muistiinpanoja on milloin missäkin.
Raskaus etenee hyvin, nyt on jo 25. raskausviikko. Tosi pitkällä jo ollaan. Puoliväli meni jo viikkoja sitten. Muutama viikko sitten oli rakenneultra ja kaikki oli hyvin. Ultraaja ei kauheasti puhunut, mutta ilmeisesti kaikki oli hyvin. Koko vastasi viikkoja ja vauva oli sopusuhtainen.
Potkut olen tuntenut jo pari kuukautta. Ja se on kyllä hurjan tuntuista kun vauva vaihtaa asentoa ja puskee johonkin yhteen nurkkaan, tai ulos sieltä. Potkuja on kuitenkin kiva kuulostella. Mies on tuntenut muutaman viikon potkut ja hänestäkin on kiva kuulostella vauvan muksuja.
Itselläni on fyysinen jaksaminen ollut sitten vaikeeta. Tuossa 1,5 kk sitten alkoi alavatsalla tuntua kiristelyä kävellessä. Samoihin aikoihin alkoi puolimakaavassa asennossa tulla iskiaskipua. Lisäksi juuri niillä viikoilla maha kasvoi niin rajusti, että yhtäkkiä en mahtunutkaan omiin vaatteisiin. Aluksi nämä kiristelyt pelästytti, mutta onneksi netti osasi kertoa sen olevan normaalia. Minulla on siitä lähtien ollut kävellessä kiristelyä. Nyt on kävelytahti tosi hidas ja matkaa voi kerrallaan taivaltaa maksimissaan 2 km. Tämä on tuskastuttanut minua paljon, sillä liikunta on olematonta ja kaipaan enemmän aikaa ulkoilulle. Mutta mitä siellä ulkona tekee, jos ei voi kävellä?
Nukkuminen on nykyään hankalaa, kun en meinaa löytää hyvää asentoa öisin. Heräilen usein ja sitten olen päivisin todella väsynyt. En jaksa tehdä mitään töitten jälkeen. Minun piti käydä ostamassa tukivyö, mutta meni neljä viikkoa ennen kuin pääsen sen vihdoinkin tänään ostamaan. Toivotaan, että tukivyöstä saa apua kiristelyihin ja yötkin helpottaisi.
Olen nyt sairaslomalla tämän viikon. Oli pakko hakea sairaslomaa, kun tuntui ettei tässä ole mitään järkeä. Olen ollut niin väsynyt, etten ole jaksanut siivota tai tiskata. Olen ollut niin väsynyt, että unohtelin asioita. En muistanut asioita, joita olin tehnyt vasta muutama päivä sitten. Lopuksi tuntui, etten vaan yksinkertaisesti jaksanut. Onneksi työterveyslääkäri otti ongelmani tosissaan ja ymmärsi minua ja yritti tosissaan löytää apua minulle. Pohdittiin myös pitkään ovatko minun tuntemat pahat kiristykset kävellessä olleet oikeita supistuksia vai vain jotain kohdun kasvu- tai liitoskipuja. Kivuttomat harjoitussupistukset tunnistan ja ne ovat ihan erilaisia.
Muuten kaikki on mennyt hyvin. Maha on kasvanut eikä painoa ole tullut hirveästi lisää. Vaikka nyt onkin vähän vaikeeta, niin kaikin puolin meillä menee oikein hyvin.
.olivia
Raskaus etenee hyvin, nyt on jo 25. raskausviikko. Tosi pitkällä jo ollaan. Puoliväli meni jo viikkoja sitten. Muutama viikko sitten oli rakenneultra ja kaikki oli hyvin. Ultraaja ei kauheasti puhunut, mutta ilmeisesti kaikki oli hyvin. Koko vastasi viikkoja ja vauva oli sopusuhtainen.
Potkut olen tuntenut jo pari kuukautta. Ja se on kyllä hurjan tuntuista kun vauva vaihtaa asentoa ja puskee johonkin yhteen nurkkaan, tai ulos sieltä. Potkuja on kuitenkin kiva kuulostella. Mies on tuntenut muutaman viikon potkut ja hänestäkin on kiva kuulostella vauvan muksuja.
Itselläni on fyysinen jaksaminen ollut sitten vaikeeta. Tuossa 1,5 kk sitten alkoi alavatsalla tuntua kiristelyä kävellessä. Samoihin aikoihin alkoi puolimakaavassa asennossa tulla iskiaskipua. Lisäksi juuri niillä viikoilla maha kasvoi niin rajusti, että yhtäkkiä en mahtunutkaan omiin vaatteisiin. Aluksi nämä kiristelyt pelästytti, mutta onneksi netti osasi kertoa sen olevan normaalia. Minulla on siitä lähtien ollut kävellessä kiristelyä. Nyt on kävelytahti tosi hidas ja matkaa voi kerrallaan taivaltaa maksimissaan 2 km. Tämä on tuskastuttanut minua paljon, sillä liikunta on olematonta ja kaipaan enemmän aikaa ulkoilulle. Mutta mitä siellä ulkona tekee, jos ei voi kävellä?
Nukkuminen on nykyään hankalaa, kun en meinaa löytää hyvää asentoa öisin. Heräilen usein ja sitten olen päivisin todella väsynyt. En jaksa tehdä mitään töitten jälkeen. Minun piti käydä ostamassa tukivyö, mutta meni neljä viikkoa ennen kuin pääsen sen vihdoinkin tänään ostamaan. Toivotaan, että tukivyöstä saa apua kiristelyihin ja yötkin helpottaisi.
Olen nyt sairaslomalla tämän viikon. Oli pakko hakea sairaslomaa, kun tuntui ettei tässä ole mitään järkeä. Olen ollut niin väsynyt, etten ole jaksanut siivota tai tiskata. Olen ollut niin väsynyt, että unohtelin asioita. En muistanut asioita, joita olin tehnyt vasta muutama päivä sitten. Lopuksi tuntui, etten vaan yksinkertaisesti jaksanut. Onneksi työterveyslääkäri otti ongelmani tosissaan ja ymmärsi minua ja yritti tosissaan löytää apua minulle. Pohdittiin myös pitkään ovatko minun tuntemat pahat kiristykset kävellessä olleet oikeita supistuksia vai vain jotain kohdun kasvu- tai liitoskipuja. Kivuttomat harjoitussupistukset tunnistan ja ne ovat ihan erilaisia.
Muuten kaikki on mennyt hyvin. Maha on kasvanut eikä painoa ole tullut hirveästi lisää. Vaikka nyt onkin vähän vaikeeta, niin kaikin puolin meillä menee oikein hyvin.
.olivia
torstai 12. elokuuta 2010
Blogin jatkon pohdintaa
Silloin, kun blogin aloitin, en suunnitellut ollenkaan mihin saakka tätä pidän. Haluan kirjailla fiiliksiäni ylös nyt raskausaikanakin, mutta en halua tehdä sitä yhtä julkisesti kuin aiemmin. Tai siis lähinnä minua pelottaa paljastuminen, kun oikeassa elämässä raskaudestani tulee julkista. Silloin tuttuni tunnistavat minut helpommin, kun on lasketut ajat yms. tiedossa. Olen siis pohtinut, että pistän blogin salasanan taakse. Mitä mieltä te olette? Jatkatteko lukemista, jos pistän blogin salasanan taakse? Saatte tietysti kaikki nykyiset lukijat pyytämällä sen salasanan.
Tässä raskaudessa ei oikein tapahdu mitään, joten en ole sen vuoksi keksinyt mitään kirjoitettavaakaan. Olen myös jättänyt (en tietoisesti) muiden blogien lukemisen vähemmälle, joten en ole aina muistanut edes tämän oman blogin olemassa oloa. Yrittäessä asia oli koko ajan mielessä ja koko ajan tapahtui säännöllisesti jotain tai ainakin tunteet ja fiilikset vaihtelivat koko ajan.
Nyt vain jännitän huomista np-ultraa. Minua ei enää niinkään pelota mitä sieltä tulee tulokseksi riskin suhteen vaan minua pelottaa että sikiö on kuollut. Tästä en jollain tavalla päse yhtään yli.
Minulla on olo huomattavasti parantunut, pahoinvointia ei juurikaan ole. No eilen tuli paha olo, kun olin syönyt liian vähän. Siihenkin keksin mussuttaminen auttoi. Olo muutenkin paljon pirteämpi. Jaksan tehdä asioita ja olen jaksanut taas liikkua. Ruokailun säännöllisyys ei enää ole niin tarkkaa ja iltaisin ei tarvitse enää välttämättä syödä toista lämminta ruokaa vaan pärjään jugurtilla ja kanamunaleivällä.
Paino on pudonnot. Se on pudonnut viime talvesta lähtien nyt 5 kiloa. Keväällä sairastaessa lähti muutama kilo ja nyt raskausaikana on lähtenyt loput. En muista milloin olisin näin vähän painanut, mutta sehän voi johtua pelkästään jo siitä, etten ole koko kesänä juurikaan liikkunut, niin lihakset (ne muutenkin vaatimattomat) on kadonneet.
En tiedä saanko ensi yönä lainkaan nukuttua, kun jännitän iltapäivän ultraa.
kaapo 10+6
Tässä raskaudessa ei oikein tapahdu mitään, joten en ole sen vuoksi keksinyt mitään kirjoitettavaakaan. Olen myös jättänyt (en tietoisesti) muiden blogien lukemisen vähemmälle, joten en ole aina muistanut edes tämän oman blogin olemassa oloa. Yrittäessä asia oli koko ajan mielessä ja koko ajan tapahtui säännöllisesti jotain tai ainakin tunteet ja fiilikset vaihtelivat koko ajan.
Nyt vain jännitän huomista np-ultraa. Minua ei enää niinkään pelota mitä sieltä tulee tulokseksi riskin suhteen vaan minua pelottaa että sikiö on kuollut. Tästä en jollain tavalla päse yhtään yli.
Minulla on olo huomattavasti parantunut, pahoinvointia ei juurikaan ole. No eilen tuli paha olo, kun olin syönyt liian vähän. Siihenkin keksin mussuttaminen auttoi. Olo muutenkin paljon pirteämpi. Jaksan tehdä asioita ja olen jaksanut taas liikkua. Ruokailun säännöllisyys ei enää ole niin tarkkaa ja iltaisin ei tarvitse enää välttämättä syödä toista lämminta ruokaa vaan pärjään jugurtilla ja kanamunaleivällä.
Paino on pudonnot. Se on pudonnut viime talvesta lähtien nyt 5 kiloa. Keväällä sairastaessa lähti muutama kilo ja nyt raskausaikana on lähtenyt loput. En muista milloin olisin näin vähän painanut, mutta sehän voi johtua pelkästään jo siitä, etten ole koko kesänä juurikaan liikkunut, niin lihakset (ne muutenkin vaatimattomat) on kadonneet.
En tiedä saanko ensi yönä lainkaan nukuttua, kun jännitän iltapäivän ultraa.
kaapo 10+6
tiistai 20. heinäkuuta 2010
Liian pitkä päivitystauko
Olen erittäin pahoillani, että päivitystauko venyi näin pitkäksi. Olen nauttinut lomalla olosta ja olemme käyneet reissussa, joten en ole vain ehtinyt kirjoittaa kuulumisia.
Olemme käyneet jo yksityisellä varhaisultrassa, olimme siellä viikoilla 6+6 ja kaikki oli hyvin. Alkio vastasi viikkoja ja oli oikeassa paikassa. Lisäksi siellä näkyi syke. Se oli huikean helpottava kokemus! Loppupäivä menikin hymy kasvoilla.
Lisäksi olemme käyneet ensimmäisessä neuvolassa. Oma neuvolan tätimme oli lomalla, joten meillä oli tuuraaja. Hänkin oli mukava. Hän sai kyllä jostain arvottua meille lasketuksi ajaksi 4.3. Seuraavaksi on ensi kuun puolessa välissä np-ultra ja verikokeita ja sitten kuun lopussa on neuvolalääkäri. Hurjan nopeaa asiat etenee.
Minulla on ollut lievää pahoinvointia. Pitää koko ajan syödä jotain, mutta vain vähän kerrallaan muuten tulee paha olo. Aamuisin tulee kiire nousta aamupalalle, muuten paha olo iskee. Iltaisinkin pitää syödä vielä jotain juuri ennen nukkumaan menoa, mitä en kyllä koskaan aiemmin ole tehnyt.
Olen ollut aika väsynyt, mutta se voi myös olla täysin normaalia lomaväsymystä. Olen helposti nukkunut 10 tunnin yöunia ja silti tekisi mieli ottaa päiväunet.
Yksille ystäville kerroimme odotuksesta jo, kun he olivat samalla reissulla, eikä koko viikkoa voinut salailla tätä raskautta. Emme vielä tiedä milloin muille kerrotaan. Loma on mennyt aika matalaa profiilia, joten ei ole ollut vielä syytä salailla eikä kertoa.
olivia 7+3
Olemme käyneet jo yksityisellä varhaisultrassa, olimme siellä viikoilla 6+6 ja kaikki oli hyvin. Alkio vastasi viikkoja ja oli oikeassa paikassa. Lisäksi siellä näkyi syke. Se oli huikean helpottava kokemus! Loppupäivä menikin hymy kasvoilla.
Lisäksi olemme käyneet ensimmäisessä neuvolassa. Oma neuvolan tätimme oli lomalla, joten meillä oli tuuraaja. Hänkin oli mukava. Hän sai kyllä jostain arvottua meille lasketuksi ajaksi 4.3. Seuraavaksi on ensi kuun puolessa välissä np-ultra ja verikokeita ja sitten kuun lopussa on neuvolalääkäri. Hurjan nopeaa asiat etenee.
Minulla on ollut lievää pahoinvointia. Pitää koko ajan syödä jotain, mutta vain vähän kerrallaan muuten tulee paha olo. Aamuisin tulee kiire nousta aamupalalle, muuten paha olo iskee. Iltaisinkin pitää syödä vielä jotain juuri ennen nukkumaan menoa, mitä en kyllä koskaan aiemmin ole tehnyt.
Olen ollut aika väsynyt, mutta se voi myös olla täysin normaalia lomaväsymystä. Olen helposti nukkunut 10 tunnin yöunia ja silti tekisi mieli ottaa päiväunet.
Yksille ystäville kerroimme odotuksesta jo, kun he olivat samalla reissulla, eikä koko viikkoa voinut salailla tätä raskautta. Emme vielä tiedä milloin muille kerrotaan. Loma on mennyt aika matalaa profiilia, joten ei ole ollut vielä syytä salailla eikä kertoa.
olivia 7+3
maanantai 28. kesäkuuta 2010
Nyt se on uskottava
Olen niin onnellinen, vaikka pieni pelko takaraivossa onkin. Tänään tehty uusi testi kertoi vahvan totuuden. Viiva oli sen verran vahva, että uskottava oli. Olen (ainakin nyt) raskaana. Aika hurjaa! Hurjemmalta kuulosti se, kun mieheni sanoi, että minusta tulee äiti. ÄITI.
Eilen illalla minulle tuli tunne, että tässä voi käydä huonosti. Aloin pelkäämään keskenmenoa. En tiedä mistä se tuli, mutta aamulla pelkäsin nousta, sillä testaaminen odotti minua. Vaikka testi näyttikin erittäin vahvaa plussaa, niin silti pieni pelko on mielessä.
Minä ajattelin tällä viikolla soittaa neuvolaan, jos saisi vaikka loman aikaan neuvolakäynnin. Haluan myös käydä varhaisultrassa heti kun se on mahdollista. Miehen mielipidettä en oikein tiedä, mutta eiköhän hänkin varhaisultraan halua. Lomalla voisi sielläkin yrittää käydä.
olivia 4+2
Eilen illalla minulle tuli tunne, että tässä voi käydä huonosti. Aloin pelkäämään keskenmenoa. En tiedä mistä se tuli, mutta aamulla pelkäsin nousta, sillä testaaminen odotti minua. Vaikka testi näyttikin erittäin vahvaa plussaa, niin silti pieni pelko on mielessä.
Minä ajattelin tällä viikolla soittaa neuvolaan, jos saisi vaikka loman aikaan neuvolakäynnin. Haluan myös käydä varhaisultrassa heti kun se on mahdollista. Miehen mielipidettä en oikein tiedä, mutta eiköhän hänkin varhaisultraan halua. Lomalla voisi sielläkin yrittää käydä.
olivia 4+2
lauantai 26. kesäkuuta 2010
En vielä usko
Olen tehnyt tiistain jälkeen joka aamu testin. Viivanpaikka on selkeästi vahvistunut. En uskalla vielä uskoa tätä todeksi. Tänään tai viimeistään huomenna pitäisi menkkojen alkaa, joten odotellaan nyt siihen saakka, että ne on oikeasti myöhässä. Mies ei ole vielä myöntänyt, että tämä voisi olla totta. Hän pelkään niin paljon sitä, että petyn pahasti. Ihana.
Tästä juhannuksesta tulikin sitten "kuiva". Ei se kyllä yhtään haittaa.
olivia kp 29/28 dpo 13
Tästä juhannuksesta tulikin sitten "kuiva". Ei se kyllä yhtään haittaa.
olivia kp 29/28 dpo 13
tiistai 22. kesäkuuta 2010
En sitten jaksanutkaan odottaa
Tein aamulla raskaustestin. Olen vain niin malttamaton, ettei ole mitään kykyä odottaa. Tuloskin oli sellainen, joka ei vie tätä asiaa mihinkään suuntaan. Puikkoon tuli joku minkä voisin ehkä tulkita viivanpaikaksi. Jossain kulmassa se näkyi, jossain ei. Purin sitten testin, jotta näkisin paremmin. Kyllä siellä jokin jälki oli. En kyllä vielä uskalla tulkita sitä muuksi kuin viivanpaikaksi. Nyt ei auta muu kuin toivoa ja odottaa.
olivia kp 25/28 dpo 9
olivia kp 25/28 dpo 9
maanantai 21. kesäkuuta 2010
Kun vain jaksaisi odottaa
Taas sitä odotetaan. Loppuviikkoa ja testauspäivää/menkkojen alkua. Olen tässä viimeisen viikon ollut tosi rauhallinen, en ole ajatellut juuri ollenkaan mahdollista tärppäämistä. Toki tiedän, että jos nyt tärppäisi niin LA olisi maaliskuun alussa. Tänään on DPO8 (ehkä) ja menkkojen pitäisi alkaa ensi lauantaina tai sunnuntaina. Vielä olisi siis odotettavaa. Tänään tuli ekaa kertaa fiilis, että joko saa testata. Tiedän, että se on ihan typerää alkaa tässä vaiheessa testailee, mutta kun haluaisin jo tietää.
Minulla on ollut ovulaatiosta lähtien rinnat turvonneet ja arat. Samoin valkovuotoa on ollut reilusti koko ajan oviksesta. Pari päivää taisi olla kuivempaa oviksen jälkeen. Nämä oireet ovat ihan normaaleja oviksen jälkeisiä oireita. Päivää tai kahta ennen menkkojen alkua pitäisi rintojen lässähtään, joten sitä odotellessa.
Olivia kp 24/28 DPO8
Minulla on ollut ovulaatiosta lähtien rinnat turvonneet ja arat. Samoin valkovuotoa on ollut reilusti koko ajan oviksesta. Pari päivää taisi olla kuivempaa oviksen jälkeen. Nämä oireet ovat ihan normaaleja oviksen jälkeisiä oireita. Päivää tai kahta ennen menkkojen alkua pitäisi rintojen lässähtään, joten sitä odotellessa.
Olivia kp 24/28 DPO8
maanantai 14. kesäkuuta 2010
Ovis ohitettu
Enää en kyllä tilaa mitään liuskatestejä. Niiden avulla olen talven mittaan yrittänyt tulkita ovulaationi ajankohtaa ja se ovulaation ajankohta on jäänyt usein suureksi kysymysmerkiksi. Liuskat näytti vain haamua. Vahvan haamun tulkitsin plussaksi, mutta varmuutta ei koskaan ollut sen suhteen, että olenko oikeasti ovuloinut vai en. Ostin vihdoin Clearbluen digitaalisen ovistestin ja se oli loistava, kun käytin sitä liuskatestien kanssa. Tein aluksi liuskatestejä ja kun haamu alkoi vahvistumaan siirryin digitaaliseen. Tällä menetelmällä löysin paljon paremmin oviksen.
Tässä kierrossa käytin puikkomallisia ovistestejä ja ne toimivat paremmin kuin tuo liuskan ja digitaalisen testin yhdistelmä. Nyt tein testit aluksi puikoilla ja kun puikko näytti plussaa tein myös digitaalisella, joka vahvisti puikon tuloksen. Nyt ei tarvitse kuin äärihädässä käyttää kalliita digitaalisia.
Oviksen ajankohta jäi kyllä vähän mietityttämään. Sain puikkoon perjantaina viiva, joka oli lähes yhtä vahva kuin kontrilliviiva. Lauantaina sain puikkoon ja digitaaliseen plussan. Ovisjomotteluja oli lauantaina. Limat loppui sunnuntai aamupäivällä. Joten en ole varma onko ovis ollut lauantaina vai sunnuntaina. Sunnuntaina en enää muistanut tehdä ovistestiä. Toisaalta eipä sillä ole väliä, kun sotilaat on laitettu matkaan torstaina, lauantaina ja sunnuntaina.
Nyt sitten vaan odotellaan millainen juhannus tulee. Menkkojen pitäisi alka juhannuslauantaina. Jos ne silloin alkavat, nii luulen päiväni olevan aivan pilalla. Kiukku on viime aikoina ollut tosi kova kierron ekana päivänä, samoin kivut ovat olleet tuskaiset ekana ja vielä tokanakin päivänä. Taitaa siis tulla harvinaiset tylsä juhannus, kun en kuitenkaan uskalla muutamaa siideriä enempää ottaa.
.olivia kp 17/28 DPO 1-2
Tässä kierrossa käytin puikkomallisia ovistestejä ja ne toimivat paremmin kuin tuo liuskan ja digitaalisen testin yhdistelmä. Nyt tein testit aluksi puikoilla ja kun puikko näytti plussaa tein myös digitaalisella, joka vahvisti puikon tuloksen. Nyt ei tarvitse kuin äärihädässä käyttää kalliita digitaalisia.
Oviksen ajankohta jäi kyllä vähän mietityttämään. Sain puikkoon perjantaina viiva, joka oli lähes yhtä vahva kuin kontrilliviiva. Lauantaina sain puikkoon ja digitaaliseen plussan. Ovisjomotteluja oli lauantaina. Limat loppui sunnuntai aamupäivällä. Joten en ole varma onko ovis ollut lauantaina vai sunnuntaina. Sunnuntaina en enää muistanut tehdä ovistestiä. Toisaalta eipä sillä ole väliä, kun sotilaat on laitettu matkaan torstaina, lauantaina ja sunnuntaina.
Nyt sitten vaan odotellaan millainen juhannus tulee. Menkkojen pitäisi alka juhannuslauantaina. Jos ne silloin alkavat, nii luulen päiväni olevan aivan pilalla. Kiukku on viime aikoina ollut tosi kova kierron ekana päivänä, samoin kivut ovat olleet tuskaiset ekana ja vielä tokanakin päivänä. Taitaa siis tulla harvinaiset tylsä juhannus, kun en kuitenkaan uskalla muutamaa siideriä enempää ottaa.
.olivia kp 17/28 DPO 1-2
maanantai 7. kesäkuuta 2010
Uudessa kierrossa
Uusi kierto alkoi päivän tarkasti ja yrityskierron 13 pituudeksi tuli taas 28 päivää. Sinänsä hyvä asiahan se, että kierto on nyt tasainen. Silti olisin vaan toivonut, että tärppi olisi käynyt.
Lääkäristä tuli tieto, että ovat laittaneet lähetteen lapsettomuuspuolelle. Mitään erikoista ei labroissa ollut. Nyt vain odotellaan kutsua sairaalaan. Minulla ei ole mitään tietoa kauanko ensimmäistä käyntiä voi joutua odottamaan. Eikä minulla ole mitään tietoa miten homma etenee. Tehdäänkö lisää tutkimuksia?
Nyt alkaa olla jo uuden kierron ovulaatio lähellä. Sen pitäisi olla ensi viikonloppuna. Toivotaan, että kierto menee nytkin normaalin kaavan mukaan. Oviksin pitäisi olla siten ensi viikonloppuna ja menkkojen alkaa juhannuksena. Nyt on useampi kierto mennyt siten, että menkat on alkanut jonakin juhlapyhänä (pääsiäisenä, vappuna ja nyt juhannuksena). Onpa tosi kiva, kun silloin on mieli aivan maassa ja kiukuttaa sekä vielä maha on tuskasen kipeä.
Näillä mennään tätä kiertoa.
-olivia kp 10/28
Lääkäristä tuli tieto, että ovat laittaneet lähetteen lapsettomuuspuolelle. Mitään erikoista ei labroissa ollut. Nyt vain odotellaan kutsua sairaalaan. Minulla ei ole mitään tietoa kauanko ensimmäistä käyntiä voi joutua odottamaan. Eikä minulla ole mitään tietoa miten homma etenee. Tehdäänkö lisää tutkimuksia?
Nyt alkaa olla jo uuden kierron ovulaatio lähellä. Sen pitäisi olla ensi viikonloppuna. Toivotaan, että kierto menee nytkin normaalin kaavan mukaan. Oviksin pitäisi olla siten ensi viikonloppuna ja menkkojen alkaa juhannuksena. Nyt on useampi kierto mennyt siten, että menkat on alkanut jonakin juhlapyhänä (pääsiäisenä, vappuna ja nyt juhannuksena). Onpa tosi kiva, kun silloin on mieli aivan maassa ja kiukuttaa sekä vielä maha on tuskasen kipeä.
Näillä mennään tätä kiertoa.
-olivia kp 10/28
keskiviikko 26. toukokuuta 2010
Piinailua
Nyt on kp 26 ja dpo 11. Piinailu alkaa olla huipussaan, taas. Toivon niin hartaasti, että sain pian plussan tikkuun. Uskoa ei juurikaan ole jäljellä. Rinnat oli viime viikonloppuna arat, samoin nännit. Lisäksi rinnat oli normaalia täyteläisemmät. Se kaikki meni ohi alkuviikosta. Nyt rinnat on taas vähän aremmat sivuilta. Pientä jomotusta on ollut alavatsalla, mutta näitä mitään en lue oireiksi. Tätähän tämä on joka kierrossa.
Teen ehkä huomenna testin, katsotaan nyt.
-olivia
Teen ehkä huomenna testin, katsotaan nyt.
-olivia
tiistai 18. toukokuuta 2010
lääkärissä käyty ja ovulaatio ohitettu
Meillä oli viime perjantaina lääkäri, ihan perus terveyskeskuslääkärille oli varattu aika. Se kyseli taustatietoja. Sitten tutkittiin miestä ja minua. Minulta papa, mieheltä eturauhasta, joka on kiukutellut joskus aiemmin ja nyt epäilee, että kiukuttelee taas. Tuolla ei pitäis olla vaikutusta lapsen saamiseen. Meidän kummatkin määrättiin labraan. Minä saan todennäköisesti maksusitoumuksen työpaikkakunnalleni, joka helpottaa elämää huomattavasti. Miehen simppoja ei tutkittu vielä tässä vaiheessa, kun kuntamme ei sellaista palvelua tarjoa.
Tulosten tultua lääkäri kirjottanee lähetteen sairaalaan. En tiedä miten asiat siitä lähtee menemään eteenpäin ja millä aikataululla. Olen netistä lukenut, että meidän sairaalassa jonot on 6-8 kk, joten odottamista riittää.
Ovulaatio minulla oli mitä todennäköisimmin lauantaina. Aivan tarkkaan en tiedä, kun en digitaalisella testillä testannu. Liuskatestillä sain perjantaina vahvan haamun, jonka tulkitsen plussaksi. Lauantaina en testannut ollenkaan ja sunnuntaina ei liuskatestiin tullut enää mitään. Ehkä se ovulaatio on nyt hyödynnetty.
olivia kp 18 dpo 3
Tulosten tultua lääkäri kirjottanee lähetteen sairaalaan. En tiedä miten asiat siitä lähtee menemään eteenpäin ja millä aikataululla. Olen netistä lukenut, että meidän sairaalassa jonot on 6-8 kk, joten odottamista riittää.
Ovulaatio minulla oli mitä todennäköisimmin lauantaina. Aivan tarkkaan en tiedä, kun en digitaalisella testillä testannu. Liuskatestillä sain perjantaina vahvan haamun, jonka tulkitsen plussaksi. Lauantaina en testannut ollenkaan ja sunnuntaina ei liuskatestiin tullut enää mitään. Ehkä se ovulaatio on nyt hyödynnetty.
olivia kp 18 dpo 3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)