Onpas vierähtänyt aikaa

On ollut mielessä kirjoittaa kuulumisia tänne, mutten ole oikein saanut mitään sanotuksi. Nyt on menossa toinen yrityskierto ja kp 22. Tässä kuussa oli jo sentään jotain yritystä ilmassa. Toivotaan, että ajoitus osui kohilleen. Aika vaikeeta tämä yrittäminen on, kun on reissutyössä ja nyt taaskin näytti, että ovulaatio osui viikolle. No yrittetty kuitenkin on. Enempää ei kuitenkaan voi enää yrittää.

Mielestäni taas huomasin ovulaation, mutta mitään ei voi täysin varmaksi sanoa. Ehkä toisaalta en edes halua tarkemmin tietääkään, kun en asialle voi mitään tehdä jos reissussa olen oviksen aikaan. Eikä saa alkaa liikaa miettimään yrittämistä, sillä silloin voi käydä niin että lopahtaa koko innostus. Kyllä sitä spontaania innostusta täytyy olla mukana, eikä vain vauvan yrittämistä.

Kaveripiirissä on kuulunut taas vauvauutisia. Ihanaa!! On ihanaa, että muille tulee vauvoja, täytyy vaan toivoa, että meillekin tulee pian. Ehkä sitä vaan ollaan siinä iässä, että kaikki alkaa niitä vauvoja puskemaan samaan aikaan. Kun mietin omaa lapsuuttani, niin se on oikeestaan tosi kivaa, kun joka kyläpaikassa on samanikäisiä lapsia. Minusta oli lapsena kivaa kyläillä, kun oli leikkikavereita. Haluan tarjota samaa myös omille lapsilleni. Toivotaan vaan, että me olemme yhtä ahkeria kyläilijöitä, kun vanhempani ovat olleet.

Mikähänlainen äiti minustakin tulee? Lähiaikoina (siis muutaman vuoden aikana) olen alkanut nähdä itsessäni äitini piirteitä ja se on alkanut osittain pelottaa minua. Äidissäni ei siis ole mitään vikaa, mutten halua olla hänenkaltainen. Haluan olla minä. Haluan olla minunkaltainen äiti. Muutama päivä sitten oli pitkästä aikaan hyvä puhelu äitini kanssa. En kertaakaan hermostunut häneen, eikä alkanut ärsyttää hänen jutut. Puhuimme itseasiassa aika pitkään, varmaan puoli tuntia. Ehkä tässä kasvukipukaudessa ollaan menossa vihdoinkin parempaan suuntaan.

Nyt on ollut ihanat pari viikkoa, kun olen ollut paljon kotona (en siis vanhempien kotona vaan omassa kotonani). Helatorstaiviikonloppu oli ihanan pitkä ja olin keskiviikosta lähtien kotona. Heti perään olin taas pitkän viikonlopun kotona. Tuntui jo melkein kuin asuisin kotona. Ehkä jonain päivänä. Joko töiden pitää muuttua, että voin työskennellä kotipaikkakunnallani tai sitten äitiys tuo minut kotiin. En tiedä kumpaa toivon enemmän. Helpompi on varmaan palata äippäloman jälkeen töihin, jos on valmiiksi työkuviot kunnossa. Mahdotonta olisi tehdä reissutyötä lapsen kanssa. Tai niinhän ne monet miehetkin tekee, miksei nainen voisi? Miksi se on itsestään selvää, ettei nainen voisi tehdä lasten jälkeen reissutyötä? Minulla on muutama (nais)kaveri, jotka käyvät töissä toisella paikkakunnalla (ajomatkaa yli tunti suuntaansa). Miksi en voisi äitinä tehdä reissutyötä (kolme-neljä yötä viikossa pois kotoa), jos kerran isätkin sitä tekee? Heti ensimmäisenä tulee mieleen, että minua katsottaisiin kieroon, jos näitä töitä samalla tapaa jatkaisin äitinä.

KP 22/30

En ole vähään aikaan blogia päivitellyt. Syy tähän on kirjoittamisen vaikeus. En ole saanut sanotuksi sitä mitä olen halunnut tai en ole tiennyt mitä haluan sanoa. Uusi yrityskiertokin on lähtenyt käyntiin. Eli ei tärpännyt ensimmäiselle kerralla. En tosin sitä odottanutkaan, ei tällä peiton heiluttelun määrällä mitään saada aikaseksi. Kierron pituus oli 30 päivää. Uusi kierto alkaa olla jo puoli välissä. Nyt ei ole ollut mitään ovulaatio merkkejä näkyvissä. Eipä tosin sillä ole merkitystäkään huomaanko oviksen vai en. Emme kuitenkaan oviksen mukaan peittoja heiluttele. Sitä hommaillaan, kun siltä tuntuu ja oikeastaan se meillä menee niin, että sitä hommaillaan aina kun nähdään. Reissutyö on tällaista, varsinkin kun välillä reissuja on kummallakin, niin menee aikataulut totaalisen ristiin. Nyt on kumminkin takana pitkä viikonloppu. Oltiin perjantaikin lomalla. Oli kyllä ihanaa olla yhdessä ja viettää aikaa, puuhailla kaikkea ja nukkua paljon.



En ymmärrä miksen osaa enää iloita muiden vauvauutisista. Niitä tulee nyt joka suunnalta. Olen toki iloinen ja onnellinen muiden puolesta ja heidän vauvauutisista, mutta silti mieli menee matalaksi. En osaa sanoa mistä se johtuu. Ehkä vain haluan itse vauvaa paljon, etten osaa enää suhtautua muiden vauvauutisiin "normaalisti". Toisaalta voi se myös johtua näistä kaverisuhteistakin. Edelleenkin olen (tai näin olen päätellyt) se lapseton kaveri, jolle ei kerrota vauvauutisia, vaan saan aina kuulla jostain kiertoteitse niistä. Tuntuu kauhealta ajatella, että joku näin minusta ajattelee. Se pistää miettimään omaa itseään aika paljon. En osaa taaskaan pukea näitä ajatuksia sanoiksi. Tunnen itseni täysin turhamaiseksia ja typeräksi, kun tällaisia mietin...

Oliko se sittenkään?

Olen tässä pohtinut, että bongasinko sittenkään ovulaatiota? No ehkei sillä nyt ole merkitystä, sillä tämä kiertohan meni muutenkin yrittämisen suhteen pilalle. Emme ole miehen kanssa juurikaan tavanneet ja ne peiton heiluttelut taisi osua täysin väärille päiville. No mutta ainahan se on kiva puuhailla! Mieskin on niin innoissaan tästä yrittämisestä, vitsaillee sotilaiden matkaan lähettämisestä yms. Toisaalta hän myös toppuuttelee minun vauvakuumetta. Pudottaa aina takaisin maan pinnalle, että eihän tämä välttämättä edes onnistu. Miestä on näemmä peloteltu paljon siitä, ettei lapsia vain tehdä vaan joskus niiden saaminen voi kestää tai ei saada niitä ollenkaan. Itse en osaa noin synkästi ajatella, tällä ehkä säästän itseäni. Murehditaan sitä sitten myöhemmin, jos yrittäminen ei tuota tulosta.

Minulle on tässä pikku hiljaa vuosien varrella kertynyt kiloja, joista olen epätoivoisesti yrittänyt talven ja kevään aikana päästä eroon. Menestys ei ole kovin hyvä. Jossain vaiheessa olin jo kaksi kiloa kevyempi, mutta nyt olin saanut ne kaksi kiloa takaisin. Kunnon parantaminen kuitenkin ono se tärkeämpi asia kuin joidenkin kilojen pois saanti. Olen tässä pohtinut sitä, että jos nyt saan jonkin verran kiloja pois jas sitten tulen raskaaksi. Kunto karisee varmasti raskauden aikana ja kiloja tulee lisää. Minulla on useita ystäviä ja tuttuja, joilla on alkuraskaus ollut niin rankka, ettei jumpalla käyntiä ole voinut edes harkita. Ei ole kauhean motivoiva fiilis...

Olen myös aina ihannoinut sellaisia söpöjä vauvamasuja, mutta nyt minulle on pikkuhiljaa valjennut, että eihän minulle sellaista voi varmaan tulla, kun on tätä vararavintoa tässä ympärillä, joten valas minusta taitaa tulla. Minä myös pelkään, että minusta tulee sellainen lihava ja kamala äiti, jolla on hiukset aina likaiset ja kulkee vain puklupaidoissa eikä meikkaa koskaan. Sellaista minä en itsestäni halua, eikä varmasti miehenikään minusta halua. Nyt varmaan joku ajattelee, että olen kovin pinnallinen tms. mutta kai sitä saa tällaisiakin asioita pohtia...? Vai olenko nyt huono ihminen, jos pohdin oman vartaloni muutosta?

Nyt muuten odottelen kuukautisia alkavaksi viikonloppuna. Katsotaan miten käy! Tämä on muuten jännää tämä yrittäminen, kun koko ajan on jotain mitä odottaa... Ehkä se jännitys pian loppuu, kun tulee pettymyksiä lisää. Toisaalta nyt, kun tiedän ettei raskautumisen mahdollisuutta ole, niin on helppo odottaa kuukautisia.

Ovis tunnistettu!

Viikonloppuna oli selkeästi ovulaatio! jee, onpa hieno tunne huomata itsessä tapahtuvan tällaisia asioita! Olin ajatellut, etten minä sellaisia voi koskaan edes huomata, mutta helppoahan se ainakin nyt oli. Nyt ootellaan seuraavien kuukautisten tuloa, sillä tätä kiertoa ei millään ole hyödynnetty. Mies on reissussa ja yksinhän niitä lapsia ei saa aluille... Ei tämä haittaa, sillä emmehän me vielä edes varsinaisesti yritä (vaikka itse niin salaa toivonkin).

Viikonloppuna sain lapsiperhealtistusta ja oli ihana katsella lapsiperheen arkea varsinkin, kun päivä oli onnistunut eikä suurempia vaikeuksia tai kiukkuja nähty. Oliko lapset vieraskoreita, kun oli vieraita, tiedä sitä. Muutenkin viikonloppu oli ihana, kun ulkona oli lämmin sää ja sain vähän väriäkin naamaan ja käsiin. Toivottavasti vappunakin oli yhtä lämmintä, mutta ei nyt ainakaan ennusteet näytä siltä.

Vauvauutisia on taas kantautunut tännekin saakka! Se on muuten kummallista miten minun kavereilla vauvoja syntyy aina sykleissä. Muutama kuukauden sisällä syntyy useita vauvoja ja sitten on monta kuukautta ilman yhtää vauvaa, kun taas vauvasykli alkaa. Nyt on vauvasykli tulossa alkusyksyyn, ainakin viisi vauvaa on tähän sykliin tuloillaan. Mä niin toivon, että meillekin vauva syntyisi sykliin, jotta olisi vertaistukea tarjolla kavereissa...

Minä olen alkanut kuvitella jokaisesta kaveristani, että he varmaan yrittää vauvaa tms. Tulkitsen jokaisen lauseen ja äänen vivahteen niin, että heillä on varmisti ajatuksia perheenlisäyksestä. Mies jo toppuutteli, että ei ne kaikki nyt samaan aikaa vauvoja halua ja että minä vain kuvittelen. No asiaa varmaan joskus selvinnee tai sitten minä vaan kuumeilen liikaa!

Kp16

Ovista odotellessa

Minulla oli siis ensimmäiset menkat heti pillereiden lopettamisen jälkeen. Ihaninta oli se, ettei niitä edeltänyt kahden päivän päänsärkyä, kuten pillereiden ja etenkin yhdistelmäpillereiden tai ehkäisyrenkaan kanssa joskus oli. Vuoto sen sijaan oli kuin tulva. No onneksi ne eivät kestäneet kumminkaan kuin viisi päivää. Nyt odotellaan tunnistanko ovulaation. Taisi mennä meillä miehen kanssa aikataulut niin ristiin, ettei tarvitse murehtia oviksen aikaisesta ehkäisyn käyttämisestä. Mies lähti reissuun eikä vielä tiedä milloin palaa. Tulipahan yksi asia vähemmän mietittäväksi, kun kohtalo päätti puolestamme, ettei tässä kierrossa raskaaksi tulla.

Tässä lähiaikoina on tullut monenlaisia uutisia. Eräs kaverini kertoi, että heille on tulossa loppusyksystä vauva. Toinen ystävä kertoi, että he ovat yrittäneet jo pitkään vauvaa ja hoidoissakin on käyty. Kovin ristiriitaisia on omat tunnelmat. En vaan halua edes miettiä miltä tuntuu yrittäminen tuloksetta, mutta toisaalta jotenkin siihen on pakko alkaa varautumaan henkisesti... Toisaalta minulla on sellainen olo, että meillä tärppää heti ja toisaalta sellainen, että tässä menee vielä pitkään ja joudumme usein pettymään. Ehkä tämä ristiriitaisuus on täysin normaalia. En muuten kummallekaan kaverille suoraan kertonut, että mekin yritämme, mutta eiköhän he osanneet lukea rivien välistä. Olen kertonut yhdelle kaverille asiasta, en kyllä tiedä haluanko paljon asiasta puhua, onneksi meillä muitakin puheenaiheita riittää :D

Nyt on menossa kp10. Onko tämä nyt yrityskierto 0 vai 1?? Siis tuolla suositulla keskustelupalstalla, kun näitä yrityskiertoja lasketaan, niin en tiedä kumpi minulla on menossa... Kertokaa tietämättömälle!

Nyt ne on syöty...

Nyt on minipillerit tältä erää minun elämässäni ohi. Pääsiäisen aikana söin viimeiset pillerit ja myös menkatkin alkoi pääsiäisenä. Tästä eteenpäin en tiedä miten edetään. Ehkä ns. tärppipäivinä käytetään kumia, ehkä ei. Emme vielä asiaa loppuun keskustelleet. Kun perheessä on reissutyöläinen, niin ei edes pysty aina tähtäilemään tärppipäiville tai ei-tärppipäiville. Tarkoitus on kumminkin aloittaa varsinainen yrittäminen kesällä, ehkä kesä-heinäkuussa.

Oltiin kylässä eräässä lapsiperheessä pääsiäisenä. Perheen äiti jo ennen vierailuamme sanoi, että saadaan mieheeni vähän vauvatartuntaa, kun tullaan kylään. Olihan se heidän taapero aivan ihana ja suloinen tapaus, sellaisen voisin meillekin ottaa! Taisi tämä perhe huomata, ettei miehelläni enää mitään suurta lapsikammoa ole. Toivottavasti he vaan eivät aio aloittaa mitään vauvauteluita... En vaan jaksa vauvauteluita. Sen vuoksi emme ole muille yrittämisen aloittamisesta puhuneetkaan. Tai yhdelle kaverilleni kerroin, mutta onneksi hän ei ole tunne muita kavereitamme, joten häneltä tämä tieto ei leviä muille. Hänelle sanoin, että ei tarvitse kysellä asian edistymistä, kerron kyllä kun haluan puhua asiasta. Hänen kanssaan on asiasta niin mukava puhua. Hänellä ei ole omia lapsia, joten hän ei ole tyrkyttämässä omia lapsinäkemyksiään. Muutenkin hän osaa suhtautua riittävän rauhallisesti ja järkevästi asioihin.

Olen pelännyt omaa kieltäni varsinkin kun olen jotain ottanut. Minulla on siis tapana välillä hölöttää humalassa omia asioitani enemmän mitä haluan. Nyt tässä asiassa olen osannu pitää kieleni kurissa. Pääsiäisenä oli yksi koetin kivi, ja selvisin siitä melko hyvin. Näistä vauvasuunnitelmista en puhunut, muista omista asioistani puhuin ehkä enemmän kuin oli tarkoitus.

Olin siis viikonloppuna baarissa oikein pitkän kaavan mukaan ja oli kyllä tosi hauskaa! Nykyään en käy juuri ollenkaan missään yökerhoissa, vaan minulle on riittänyt käydä muutamalla jossain pubissa. Nyt olin pilkkuun saakka ja hauskaa oli! Mieskin oikein ihmetteli miten niin myöhään jaksoin. Ehkä se, kun harvoin (kerran vuodessa) käy, niin se on tosi hauskaa! Tuli myös juotua sopivasti, ei liikaaa, muttei liian vähän, että olisi käynyt väsyttämään.

Nyt on menossa kp4.

Yritys lähenee...

Oho, onpa vierähtänyt aikaa viimeisestä postauksesta. Minulla ei ole kuin muutama päivä pillereitä jäljellä. Heti pillereiden loppumisen jälkeen odotellaan myös kuukautisia. Tämän jälkeen pitäis kai(?) odottaa ainakin yksiä luomumenkkoja. Mistä tämä suositus johtuu? Onko kellään tietoa. Jos saisi itse päättää milloin tulisin raskaaksi, niin itse toivoisin, että se tapahtuisi heinä-elokuussa. MUTTA kuitenkin toivotamme vauvan tervetulleeksi, jos hän aikaisemminkin päättää tulla.

Emme ala etsimään ovulaatiota, vaan edetään rauhallisesti. Itseäni ainakin jännittää koko asia niin paljon, että varmaan sen vuoksi ei tärppiä heti tapahdu. Olosuhteiden pakosta emme näe miehen kanssa joka päivä, joten ei siinä paljoa pysty tähtäilemään tärppipäiville. Peittoa heilutellaan aina, kun siltä tuntuu eli varmaan tässä kuussa aina kun satutaan saman katon alla olemaan.

Kaveriporukassa alkaa olla jokin verran ahdistavaa, kun siellä tuntuu olevan kauhea kyttäysmeininki. Eli jos et juo mitään, niin heti aletaan miettiä, että onkohan tuo nyt raskaana. Minä oli kahtena kertana peräkkäin autolla liikkeellä kaupungilla lauantai-iltana. Kyllähän siitä sai kuulla...

Nyt on pakko lähteä töihin, että pääsee sieltä joskus kotiinkin. Ja onneksi kohta on pääsiäinen, ihanaa, että saa vähän lomaa!! Loma, sehän se on mielessä!