Negatiivinen

Testasin uudelleen tänä aamuna jas sain tulokseksi negatiivisen. Testi oli eri merkkinen kuin eilinen, mutta en tiedä herkkyyksiä. Tosin voisihan ne paketit roskiksesta kaivaa, mutta en taida jaksaa vaivautua.

Eilen jo annoin itselleni luvan ajatella oikeasti, että mitä jos olisinkin raskaana, laskeskelin laskettua päivää, äitiysloman alkua, missä on neuvolani, montako kertaa neuvolassa käydään jne. Koko ajan olen pitänyt mielessäni ajatuksen, että en välttämättä olekaan raskaana. Pudotus aamulle ei siis tullut korkealta. Minullahan ei ole mitään oireita (kuin kuukautisten pois jääminen), mitkä viittaisi raskauteen. Oli kiva saada hiukan enemmän tietoa asioista. Samoin lueskelin seuraamieni raskausblogien vanhoja postauksia. Halusin lukea, miten muut ovat jatkuvat negan testaamiset ja plussat kokeneet. Se oli antoisaa. Aloin myös miettiä, että milloinhan raskaudesta haluisin kertoa muille, miten salata raskaus alkumetreillä esim. juhlissa.

Olin jo eilen päivällä päättänyt, että kerron tästä haamusta ystävälleni (sille ainoalle, jolle olen yrittämisestä kertonut). En kuitenkaan kertonut. Ei tullut sopivaa väliä keskustelun lomassa, eikä hän mitään asiaan liittyävää tuonut esille. Eikä minulla loppujen lopuksi ollut siihen mitään tarvetta.

Eilis illasta lähtien minulla on ollut kumman tyyni olo asian suhteen. Viime viikon lopulla ja tämän viikon alussa oli ihan hajalla, kun en tiennyt miksi kuukautiset on myöhässä. Pelkäsin jo jos minkäkin laista sairautta yms. Eilisen päivän aikana fiilis jotenkin rauhoittui, eikä se muuttunut vaikka negatiivisen testistä sainkin. Huomenna taas aamulla testaillaan, vai pitäisikö odottaa jopa ylihuomiseen?

KP 44/30

En voi uskoa

En voi mitenkään uskoa tätä. Testasin aamulla kamalassa kiireessä (nukuin siis pommiin lahjakkaasti) ja jokin haamuviiva siellä näkyi. Tarkastelin tikkua monta kertaa, mutta en ihan varmuuteen päässyt oliko se viiva vai ei. Yritin ottaa valokuvaa, mutta siinä ei mitään näkynyt.

Miehelle kertoessani, hän sanoi, että älä nyt vielä iloitse, katsotaan huomenna uudelleen.

Näillä eväillä alkoi tämä tiistaipäivä. Nyt äkkiä töiden kimppuun, kun on jo valmiiksi kiire...

KP43/30

Kummastuttaa...

Nyt on menossa jo 42/30 ja eikä ole mitään oireita mekoista eikä mahdollisesta raskaudesta. Negatiivisia testejä on tehty useita, ehkä neljä. Olen tehnyt testit 2-4 päivän välein, viimeisin on tehty viime torstaina. Viimeisestä on siis aikaa, mutta tarkoitus on huomenaamulla tehdä testi (jos ei sitä ennen kärsivällisyys lopu kesken). Nyt on viime viikon lopusta asti ollut pientä flunssaa, välillä se meni jo ohi, mutta tänään tuntuu olevan taas takaisin. Toivotaan, että se menee nopeasti ohi.

Minua alkaa huolestuttaa tämä pitkä kierto, mihinkään raskautumiseen en enää usko. Mietin vain, että onko minussa jokin vialla, kun kierto on venynyt. Pohdin myös, että pitäisikö tämän takia mennä lääkäriin. En kehtaisi mennä sinne ja sitten vaan todetaan jotain perussettiä, että mene kotiin odottelemaan... Toivottavasti joku osaisi tätä asiaa vähän valaista. Aikaisintaan huomenna soitan lääkäriin, sillä haluan ensin tehdä vielä kerran testin varmuuden vuoksi. Jos lääkäriin menen, niin mitähän siellä mahdollisesti tehtäisiin?? Täytyy varmaan yrittää surffata jotain lisätietoa, mutta en oikein tiedä mistä aloittaa...

KP42/30

Ei malta odottaa...

Eli olin bongaavani viime viikolla ovulaation ja lasten tekoa harjoiteltiin samoihin aikoihin. Nyt on menossa kp24 (ja ilmeisesti dpo 7). Minulla on kamalat piinapäivät. En meinaa pysyä housuissa. Koko ajan tarkkailen itseäni ja omaan olotilaa ja tuntoja. Tässä on jotain oireita, joita olen yrittänyt pohtia, että ovatko jotain vai kuvittelenko vain. Minulla oli tässä yksi päivä migreeni. Minulla ei ole ollut vähään aikaan migreeniä. Yhdistelmäpillereiden aikaan minulla oli ennen menkkoja migreeniä eli hormoneista johtuvaa. Muutaman päivänä on huimannut, ei koko aikaa vaan muutaman tunnin esim. aamupäivästä tai iltapäivästä. Nyt olen alkanut pohtimaan liman eritystä. Ovulaation jälkeen oli ns. kuivakausi, joka kesti muutaman päivän. Nyt on taas valkovuotoa. En ole aiemmin valkovuotoja tarkkaillut. Jostain keskustelupalstoilta lueskelin, että se voisi olla raskauden merkki. Näiden oireiden kanssa olen tässä paininut muutaman päivän, enkä meinaa jaksaa keskittyä mihinkään muuhun. Rinnoissa ei ole mitään oireita, ei niin kuin yhtään mitään. Mutta jollain tavalla minulla on sellainen olo, että tärppi olisi voinut käydä (vaikka koko ajan muistuttelen itselleni, ettei tärppiä ole käynyt, jotten kauheasti pety).

En malta odottaa, että pääsisi testaamaan. En halua hätäillä, mutta en tiedä minne asti jaksan odottaa. Seuraavien menkkojen pitäisi alkaa vasta viikon päästä, joten nyt on ihan turhaa alkaa testailemaan varmoja plussia. En vain jaksa odottaa, haluan tietää heti onko tärppi käynyt.

Olen erittäin pettynyt itseeni ja tähän hermoiluun. Olin päättänyt, että minusta ei tule sellaista hermoilijaa, joka alkaa heti ovulaation jälkeen kuulostelemaan ja kuvittelemaan kaikenlaisia oireita tai joka testaa liian aikaisin ja joka päivä pettyy uudelleen, kun tulee nega. Olisin toivonut, että itselläni olisi ollut edes vähän enemmän miestä odottaa rauhassa. Mitenhän jaksan, jos tärppiä ei vielä kuukausiin tai vuosiin tule... olen varmaan hermorauniona silloin. No ehkä sitä sitten vain kyynistyy. Mottoni "pessimisti ei pety" ei oikein tässä kierrossa toiminut, ehkä ensi kierrossa osaan olla vähän rauhallisempi.

KP 24/30

Onpas vierähtänyt aikaa

On ollut mielessä kirjoittaa kuulumisia tänne, mutten ole oikein saanut mitään sanotuksi. Nyt on menossa toinen yrityskierto ja kp 22. Tässä kuussa oli jo sentään jotain yritystä ilmassa. Toivotaan, että ajoitus osui kohilleen. Aika vaikeeta tämä yrittäminen on, kun on reissutyössä ja nyt taaskin näytti, että ovulaatio osui viikolle. No yrittetty kuitenkin on. Enempää ei kuitenkaan voi enää yrittää.

Mielestäni taas huomasin ovulaation, mutta mitään ei voi täysin varmaksi sanoa. Ehkä toisaalta en edes halua tarkemmin tietääkään, kun en asialle voi mitään tehdä jos reissussa olen oviksen aikaan. Eikä saa alkaa liikaa miettimään yrittämistä, sillä silloin voi käydä niin että lopahtaa koko innostus. Kyllä sitä spontaania innostusta täytyy olla mukana, eikä vain vauvan yrittämistä.

Kaveripiirissä on kuulunut taas vauvauutisia. Ihanaa!! On ihanaa, että muille tulee vauvoja, täytyy vaan toivoa, että meillekin tulee pian. Ehkä sitä vaan ollaan siinä iässä, että kaikki alkaa niitä vauvoja puskemaan samaan aikaan. Kun mietin omaa lapsuuttani, niin se on oikeestaan tosi kivaa, kun joka kyläpaikassa on samanikäisiä lapsia. Minusta oli lapsena kivaa kyläillä, kun oli leikkikavereita. Haluan tarjota samaa myös omille lapsilleni. Toivotaan vaan, että me olemme yhtä ahkeria kyläilijöitä, kun vanhempani ovat olleet.

Mikähänlainen äiti minustakin tulee? Lähiaikoina (siis muutaman vuoden aikana) olen alkanut nähdä itsessäni äitini piirteitä ja se on alkanut osittain pelottaa minua. Äidissäni ei siis ole mitään vikaa, mutten halua olla hänenkaltainen. Haluan olla minä. Haluan olla minunkaltainen äiti. Muutama päivä sitten oli pitkästä aikaan hyvä puhelu äitini kanssa. En kertaakaan hermostunut häneen, eikä alkanut ärsyttää hänen jutut. Puhuimme itseasiassa aika pitkään, varmaan puoli tuntia. Ehkä tässä kasvukipukaudessa ollaan menossa vihdoinkin parempaan suuntaan.

Nyt on ollut ihanat pari viikkoa, kun olen ollut paljon kotona (en siis vanhempien kotona vaan omassa kotonani). Helatorstaiviikonloppu oli ihanan pitkä ja olin keskiviikosta lähtien kotona. Heti perään olin taas pitkän viikonlopun kotona. Tuntui jo melkein kuin asuisin kotona. Ehkä jonain päivänä. Joko töiden pitää muuttua, että voin työskennellä kotipaikkakunnallani tai sitten äitiys tuo minut kotiin. En tiedä kumpaa toivon enemmän. Helpompi on varmaan palata äippäloman jälkeen töihin, jos on valmiiksi työkuviot kunnossa. Mahdotonta olisi tehdä reissutyötä lapsen kanssa. Tai niinhän ne monet miehetkin tekee, miksei nainen voisi? Miksi se on itsestään selvää, ettei nainen voisi tehdä lasten jälkeen reissutyötä? Minulla on muutama (nais)kaveri, jotka käyvät töissä toisella paikkakunnalla (ajomatkaa yli tunti suuntaansa). Miksi en voisi äitinä tehdä reissutyötä (kolme-neljä yötä viikossa pois kotoa), jos kerran isätkin sitä tekee? Heti ensimmäisenä tulee mieleen, että minua katsottaisiin kieroon, jos näitä töitä samalla tapaa jatkaisin äitinä.

KP 22/30

En ole vähään aikaan blogia päivitellyt. Syy tähän on kirjoittamisen vaikeus. En ole saanut sanotuksi sitä mitä olen halunnut tai en ole tiennyt mitä haluan sanoa. Uusi yrityskiertokin on lähtenyt käyntiin. Eli ei tärpännyt ensimmäiselle kerralla. En tosin sitä odottanutkaan, ei tällä peiton heiluttelun määrällä mitään saada aikaseksi. Kierron pituus oli 30 päivää. Uusi kierto alkaa olla jo puoli välissä. Nyt ei ole ollut mitään ovulaatio merkkejä näkyvissä. Eipä tosin sillä ole merkitystäkään huomaanko oviksen vai en. Emme kuitenkaan oviksen mukaan peittoja heiluttele. Sitä hommaillaan, kun siltä tuntuu ja oikeastaan se meillä menee niin, että sitä hommaillaan aina kun nähdään. Reissutyö on tällaista, varsinkin kun välillä reissuja on kummallakin, niin menee aikataulut totaalisen ristiin. Nyt on kumminkin takana pitkä viikonloppu. Oltiin perjantaikin lomalla. Oli kyllä ihanaa olla yhdessä ja viettää aikaa, puuhailla kaikkea ja nukkua paljon.



En ymmärrä miksen osaa enää iloita muiden vauvauutisista. Niitä tulee nyt joka suunnalta. Olen toki iloinen ja onnellinen muiden puolesta ja heidän vauvauutisista, mutta silti mieli menee matalaksi. En osaa sanoa mistä se johtuu. Ehkä vain haluan itse vauvaa paljon, etten osaa enää suhtautua muiden vauvauutisiin "normaalisti". Toisaalta voi se myös johtua näistä kaverisuhteistakin. Edelleenkin olen (tai näin olen päätellyt) se lapseton kaveri, jolle ei kerrota vauvauutisia, vaan saan aina kuulla jostain kiertoteitse niistä. Tuntuu kauhealta ajatella, että joku näin minusta ajattelee. Se pistää miettimään omaa itseään aika paljon. En osaa taaskaan pukea näitä ajatuksia sanoiksi. Tunnen itseni täysin turhamaiseksia ja typeräksi, kun tällaisia mietin...

Oliko se sittenkään?

Olen tässä pohtinut, että bongasinko sittenkään ovulaatiota? No ehkei sillä nyt ole merkitystä, sillä tämä kiertohan meni muutenkin yrittämisen suhteen pilalle. Emme ole miehen kanssa juurikaan tavanneet ja ne peiton heiluttelut taisi osua täysin väärille päiville. No mutta ainahan se on kiva puuhailla! Mieskin on niin innoissaan tästä yrittämisestä, vitsaillee sotilaiden matkaan lähettämisestä yms. Toisaalta hän myös toppuuttelee minun vauvakuumetta. Pudottaa aina takaisin maan pinnalle, että eihän tämä välttämättä edes onnistu. Miestä on näemmä peloteltu paljon siitä, ettei lapsia vain tehdä vaan joskus niiden saaminen voi kestää tai ei saada niitä ollenkaan. Itse en osaa noin synkästi ajatella, tällä ehkä säästän itseäni. Murehditaan sitä sitten myöhemmin, jos yrittäminen ei tuota tulosta.

Minulle on tässä pikku hiljaa vuosien varrella kertynyt kiloja, joista olen epätoivoisesti yrittänyt talven ja kevään aikana päästä eroon. Menestys ei ole kovin hyvä. Jossain vaiheessa olin jo kaksi kiloa kevyempi, mutta nyt olin saanut ne kaksi kiloa takaisin. Kunnon parantaminen kuitenkin ono se tärkeämpi asia kuin joidenkin kilojen pois saanti. Olen tässä pohtinut sitä, että jos nyt saan jonkin verran kiloja pois jas sitten tulen raskaaksi. Kunto karisee varmasti raskauden aikana ja kiloja tulee lisää. Minulla on useita ystäviä ja tuttuja, joilla on alkuraskaus ollut niin rankka, ettei jumpalla käyntiä ole voinut edes harkita. Ei ole kauhean motivoiva fiilis...

Olen myös aina ihannoinut sellaisia söpöjä vauvamasuja, mutta nyt minulle on pikkuhiljaa valjennut, että eihän minulle sellaista voi varmaan tulla, kun on tätä vararavintoa tässä ympärillä, joten valas minusta taitaa tulla. Minä myös pelkään, että minusta tulee sellainen lihava ja kamala äiti, jolla on hiukset aina likaiset ja kulkee vain puklupaidoissa eikä meikkaa koskaan. Sellaista minä en itsestäni halua, eikä varmasti miehenikään minusta halua. Nyt varmaan joku ajattelee, että olen kovin pinnallinen tms. mutta kai sitä saa tällaisiakin asioita pohtia...? Vai olenko nyt huono ihminen, jos pohdin oman vartaloni muutosta?

Nyt muuten odottelen kuukautisia alkavaksi viikonloppuna. Katsotaan miten käy! Tämä on muuten jännää tämä yrittäminen, kun koko ajan on jotain mitä odottaa... Ehkä se jännitys pian loppuu, kun tulee pettymyksiä lisää. Toisaalta nyt, kun tiedän ettei raskautumisen mahdollisuutta ole, niin on helppo odottaa kuukautisia.