Piinapäivät ilman piinaa

Vaikka onkin piinapäivät oikeastaan pahimmillaan, niin olo on yllättävän rauhallinen. Toki mahdollinen raskaus on koko ajan mielessä, mutta ei sellaisella stressaamisella kuin aiemmin. En osaa kertoa mistä moinen tyyniys johtuu. Jollain tavalla on sellainen olo kuin viime kierrossakin tässä vaiheessa, tuntuu siltä että olen raskaana. Ei mitään kunnon syytä tai oiretta ole tämän tunteen tukena. Mukamas-raskausoireita on rintojen arkuus, mutta se on niin pientä, etten sillä perusteella sanoisi yhtään mitään.

Tässä on kovaa pohdintaa milloin saisi testata. OHO nyt vasta tajusin, etten ole ollenkaan ajatellut, että milloin seuraavat kuukautiset pitäisi tulla vaan ainoastaa sitä milloin saa testata. Toisaalta olen meinannut testata lauantaina (dpo 13), kun la-iltana pitäisi ottaa ehkä muutama. Tai sitten voisin malttaa mieleni ja testata vasta ensi viikon tiistaina (dpo 16). Hui, kyllähän aika menee nopeasti. Ehkä minä testaan lauantaina jo :D

.olivia kp 28/33-37 dpo 8

Piinaviikot taas täällä

Ovis oli ilmeisesti viikonloppuna. Tosin ovistestiin en plussaa saanut. Oli vain kolmena päivänä haalea viiva. Tiistaina oli valkovuoto ohi, joten oletan muiden oireiden perusteella, että ovulaatio ajoittui sunnuntaille. Nyt sitten vain odotellaan.

Odotan edelleen kauhulla ystäväni tapaamista. Jotenkin on täysin sellainen tunne, että heillä on uutisia, raskausuutisia. Jos näin on, niin silloin koetellaan omaa kestämistä ja jaksamista. Tietysti toivon, että näin olisi, mutta vaikeaa siitä tulee. Olen varmasti onnellinen heidän puolestaan, mutta silti mietin, että miksei me. No turha tätä on murehtia etukäteen.

Eräs ystäväni, jolle olen kertonut meidän yrityksestä, kertoi, että hekin yrittävät. Onpa ihanaa, kun on kanssasisaria myös oikeassa elämässä. En vain tiedä kuinka osaan hänen kanssaan näistä puhua. Jotenkin se on vaikeaa, vaikka normaalisti omista asioistani puhuminen ei ole ollut ollenkaan vaikeaa.

Odottelua on vielä pitkään, sillä testata aion vasta, jos menkat ei ole alkaneet kp 37 jälkeen. Tämä on siis tavoite, katsotaan nyt kuinka pysyn tässä tavoitteessa.

-olivia kp 24/33-37 dpo 4

Tuhdit valkkarit

Olen nyt koko alkukierron juonut greippimehua ja on sillä ollut vaikutustakin. Valkovuotoa on nyt ollut tosi paljon muutaman viime päivän aikana. Jospa siitä olisi ainakin sitä hyötyä, ettei tarvitsisi peittoja heilutella saharan kuivuudessa. En nyt kauheasti luota minkään tällaisen poppakonstin apuihin, mutta ei kait näistä mitään haittaa ole. Varsinkin jos tuloksena on tämän kaltainen kosteus, niin juodaan sitä vain.

Olen alkanut taas ovista tikuttamaan. Sunnuntaina ei vielä näkynyt mitään tikussa, ei siis haamuakaan. Eilen oli jo jonkinlainen haamujen haamu. Ehkä se viiva alkaa siitä vahvistumaan. Toivotaan vaan, että ovulaatio osuisi viikonlopun tietämille. Olen menossa viikonlopuksi kotiin ja teen kotona töitä perjantaina ja maanantaina, jotta voitaisiin saada ajoituksella paremman mahdollisuuden.

Nyt ollaan alettu suunnittelemaan aikatauluja sen mukaan milloin voisi olla ovulaatio, että saataisiin se parhaiten hyödynnettyä. Alkaahan tämä olla jo epätoivoista, kun aikatauluja aletaan tällä tavalla rukkaamaan. Kuume on niin kova, että pakkohan jotain on asialle tehtävä.

Nyt täytyy oikein alkaa kalenterista laskemaan, että mikä KP on menossa. En ole tässä kierrossa juurikaan laskeskellut niitä tai tarkkaillut erilaisia oireita. Tämä on nyt tällainen rentokierto. Täytyy rauhoittua rankan alkukierron takia.

.olivia kp 15/30-37

Vaikeuksia

Minulla on jo parempi fiilis viime viikon tapahtumista. Eniten olen suuttunut itselleni siitä, että iloitsin (muka)plussasta heti, enkä edes ajatellut, että se voisi olla virheellinen plussa. Iloitsin vain, että vihdoinkin meille tulee vauva ja vihdoinkin pääsen asumaan kotiin. Suunnittelin jo milloin pidän kesälomat ja milloin irtisanon työpaikkakunnan asunnon. Etsin jo neuvolan puhelinnumeron ja olin jo sinne soittamassa. Ei tullut pieneen mieleenkään, että raskaus ei olisikaan raskaus. Ei edes mikään pieni ääni takaraivossa muistuttanut, että älä vielä iloitse, mitä tahansa voi sattua.

Kun ensimmäiset alavatsakivut alkoi, ajattelin, että se on normaalia alkuraskauden oireilua. Jonkin verran surffasin netissä ja monilla oli sitä. Mies heitti heti hanskat tiskiin, että se onni oli sitten siinä. Vaikka tuhrua alkoi tulla, silloinkaan en vielä uskonut, että se voisi olla menkkojen alkaminen. Mies oli ihan varma. Minä vain häntä rauhoittelin, että tämä voi olla ihan normaalia. Kun kunnon vuoto alkoi, tajusin miten hölmä olinkaan. Miksi voin olla niin TYHMÄ, että luotin raskaustestiin, joka näyttää selvästi plussaa!! Pahin fiilis on ehdottomasti siitä, etten millään tavalla ajatellut sitä, että testi voisi näyttää väärin.

Edelleenkin tämä ärsyttää tosi paljon!!!

En millään haluaisi alkaa yrittää mitään. Haluan vain jättää koko yrittämisen tähän. Mennä vain nukkumaan peiton alle ja unohtaa kaikka vauvahaaveet. En halua aloittaa oviksen metsästystä. En halua enää ikinä tehdä yhtään raskaustestiä. En halua uskoa, että meille joskus tulisi vauva. Luulen, että meidän loppuelämä menee tässä samalla tavalla kuin viimeiset reilut kaksi vuotta. Minä täällä työpaikkakunnalla ja mies kotipaikkakunnalla. Me näemme silloin tällöin viikonloppuisin ja lomilla. Elämämme on tylsää ja kateellisina katsellaan muiden vauvaonnea.

En ymmärrä miten tästä tuli näin vaikeaa.

.olivia

ps. ostin kuitenkin greippimehua.

Paluu lähtöruutuun

Kävin eilen lääkärissä (hitsi, että on muuten kallista yksityisellä!!). Lääkäri oli tosi ymmärtäväinen ja kyseli tarkkaan meidän historiasta. Tehtiin tutkimukset ja ultrattiin. Lääkäri kertoi, minkä osasinkin jo arvata. Mitään raskautta ei ollut. Mahdollisuudet raskauteen tässä kierrossa ovat hyvät, sillä munasoluja oli kypsymässä (vai miten tämä asia pitäisi ilmaista?).

Fiilikset on aika matalat. Ei kyllä yhtään kiinnosta alkaa miettimään, että milloin voisi olla seuraava ovis tai alkaa mitään muutakaan yrittämiseen liittyvää. Olo sellainen, että olkoot koko touhu. Ei meistä mitään vanhempia koskaan tule, emme tule lasta koskaan saamaan.

Tiedän, että tästä ei meidän mahdollisuudet mihinkään pienentyneet ja sen puolesta on hyvä, että nyt ainakin tiedetään, että hedelmöittyminen on mahdollista.

olivia kp 3/30-37

Se oli lyhyt raskaus se

Päivällä alkoi alavatsakivut, iltapäivällä tiputteluvuoto. Vuoto vähän lisääntyi iltaa kohden. Äsken tein uuden raskaustestin ja se oli puhdas negatiivinen. Taisi olla kemiallinen raskaus. Yrityskierto 7 käynnistyi.

kp 1/30-37

Sanaton olo

On edelleen sanaton olo, vaikka plussasta on jo kahdeksan tuntia! Olo on onnellinen, päivän mittaan on tosin herännyt pelko, että mitä jos se ei ollutkaan plussa? Mitä jos se meneekin kesken? Mutta ei, en voi pyyhkiä pois kasvoiltani tätä hymyä. Hymyä, jota olen odottanut vuosia. Sitä hetkeä, että miltä se tuntuu, kun ensimmäisen kerran tietää olevansa raskaana. En ole vieläkään oikein tätä ymmärtänyt. Voi tätä onnea.

Nämä epämääräiset sanat varmasti kuvaa tätä olotilaa, joka tällä hetkellä on. Olo on sekava. En osaa ajatella mitään järkevää. Päässä liikkuu miljoona ajatusta. Nyt saan alkaa miettimään miten meidän asunto kalustetaan vauvaa varten. Millaiset vaunut miedän uudelle perheenjäsenelle hankitaan. Pitääkö minun ottaa sikainfluenssarokotus? Milloin soitan neuvolaan? Käynkö kotipaikkakunnan neuvolassa vai yritänkö saada maksusitoumusta, että kävisin täällä työpaikkakunnalla? Mennäänkö tutustumaan uuten perheenjäseneen yksityiselle varhaisultraan? Saanko jatkaa liikuntaharrastustani, vaikka se on vähän raju? Voi miten meille on suotu tämä onni!!??!

Jollain tavalla tiesin (tai sitten vain toivoin) olevani raskaana jo viikonloppuna. Istuin hetkeksi meidän ylimäärähuoneeseen jakkaralle ja mietin miltä se näyttäisi vauvanhuoneena. Pohdin vaihdettaisiinko tapetit tai millaisia huonekaluja ostettaisiin. Välttämättä halusin käydä ostamassa raskaustestin ja tehdä sen tänään aamulla, kun olin vielä miehen kanssa. Halusin jakaa sen hetken rakkaani kanssa, sillä olin niin varma plussasta.

Ajatella minusta tulee äiti!! äiti. äiti. olenko valmis siihen?